tiistai 29. tammikuuta 2008

The Art of Dramatic Writing

Lajos Egri (1942) Art Of Dramatic Writing: Its Basis in the Creative Interpretation of Human Motives. Touchstone, New York, NY, USA, 2004.

Lajos Egri
emigroitui Itävalta-Unkarista Yhdysvaltoihin ja perusti siellä kirjoitusopetusta tarjoavan koulun. Opetus ilmeisesti keskittyi luovaan kirjoittamiseen. Art of Dramatic Writing on Egrin oppien kiteytys. Hän kumoaa Aristoteleen ajatuksen juonen tärkeidestä ja nostaa keskiöön henkilöhahmot. Vahvat henkilöhahmot kirjoittavat hyvää draamaa kuin itsestään, koska niiden käytös on persoonallisuuden sanelemaa. Näytelmän kirjoittaminen on siten hyvien hahmojen kehittämistä ja vastakkain asettamista.

Egri käyttää esimerkkejä eri näytelmistä, mutta keskeisin on Ibsenin Nukkekoti, ja kieltämättä näytelmästä aukeaa uusia kerroksia. Kiusallista tekstissä on Egrin lievä happamuus. Siellä täällä on dialogin muotoon puettua argumentointia, jossa Egri moukaroi näkemyksiänsä kyseenalaistavia kommentteja. Koska myöhemmin dialogin tarkoitukseksi todetaan henkilöhahmon paljastaminen, herää kysymys, ketä vastaan ja miksi Egri on halunnut käydä epätasaista varjonyrkkeilyä. Toinen kiusallinen piirre tekstissä on yritys autorisoida näytelmäkirjoittamisen oppeja luonnontieteestä käsin puolivillaisten vertauskuvien kautta. Ne eivät palvele ymmärtämistä, motivoimista tai luettavuutta, vaan korostuvat lievän huvittavina. Ehkä 1940-luvulla kirjoitettiin toisin.

Kirja keskittyy kahteen asiaan: henkilöhahmoihin ja konfliktiin. Näytelmässä pitää olla lähtökohta (premise), joka tulee esiin vastakohtaisten henkilöhahmojen välisissä konflikteissa. Tämä lähtökohta voi olla jokin yleistys, esim. rakkaus voittaa kuoleman (Romeo ja Julia), mustasukkaisuus tuhoaa itsensä ja rakkautensa kohteen (Othello), jne. Henkilöhahmo Egrin mukaan koostuu kolmesta ulottuvuudesta: fyysisestä, sosiaalisesta ja psykologisesta. Kirjassa annetaan kustakin "ulottuvuudesta" pitkä lista asioita, jotka henkilöhahmosta tulisi miettiä, ja listan kautta joutuu rakentamaan hahmoihin monennäköistö taustaa. Konflikti on jännite hahmojen välillä, ja sen tulisi nousta kohtaus kohtaukselta kohti loppua. Egri näkee tämän ennemmin henkilöhahmojen kasvuna kuin juonena. Sopiva konfikti tuottaa henkilöstä tietyn reaktion deterministisellä väistämättömyydellä, ja reaktio nostaa konfliktin panoksia. (Jos näytelmän kirjoittaminen on sama kuin sopivien henkilöhahmojen luominen lähtökohdan osoittamiseksi kiristyvien konfliktien kautta ja jos henkilöhahmot pitää kirjoittaa niin, että ne reagoivat tietyllä tavalla, ollaan minusta kyllä kirjoittamassa juonta. Termit ovat erit, mutta idea sama.)

Kirja käy läpi jokseenkin samat perusasiat kuin McKeen Story, tosin näytelmäkirjoittamisen kannalta. McKeen esitys on jäsennetympi. Egrin kirjasta on vaikea hakea pointteja, koska johtopäätöksiä ei juuri tehdä, ja luvut ovat esimerkkien ja keskustelun virtaa. Teos on luettava yhtä kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti