sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Super-Cannes

J. G. Ballard, Super-Cannes. Alkuteoksesta Super-Cannes (2000) suomentanut Hannu Tervaharju. Like, Helsinki, 2003.

Englantilainen tieteiskirjailija J. G. Ballard on ansainnut Collinsin sanakirjaan adjektiivin ballardiaaninen, joka tarkoittaa dystooppista nykyaikaa ja sen teknologisen, sosiologisen ja ympäristöllisen kehityksen psykologisia vaikutuksia. Täten määriteltynä kirja Super-Cannes on ballardiaaninen. Kirja tarkastelee Ranskan Rivieralle rakennettua ylimmille yritysjohtajille suunnattua asuinaluetta ja sen vaikutuksia ihmisiin.

Tarinaa kerrotaan noin viisikymppisen englantilaisen entisen lentäjän Paul Sinclairin kautta. Hän muuttaa alueelle nuoren lääkärivaimonsa kanssa, kun vaimo saa paikan lastenlääkärinä. Edellinen lastenlääkäri ampui kymmenen ihmistä ja lopulta itsensä. Sinclair poikkeaa joutilaisuudessaan täysin alueen työnarkomaaneista, ja jokin ampumisissa ei loksahda kohdalleen. Ballard tutkii, miten tavallisesta maailmasta ja tavallisista sairauksista eristäytyvä patriisiluokka irtautuu myös tavanomaisesta moraalista. Kyse ei ole enää väärin pysäköidyistä mersuista tai audeista, vaan väkivallasta psykopaattisena viihdemuotona.

Ballard on ehkä kokenut kirjailija, mutta kirjassa ei ole mitään taianomaista tenhoa. Henkilöt tuntuvat kylvävän johtolankoja miten sattuu, ja kohtaukset tuntuvat irrallisilta. Tarina kuitenkin kulkee, eivätkä henkilöhahmot yritä ylläpitää keskiluokkaista 1950-luvun televisio-ohjelmien kiiltokuvamaista käsitystä perheistä ja ihmisestä. Käännös on sujuva muutamaa anglismia ("ottaa suihku") lukuunottamatta. Mikä parasta, pilkkuvirheitä on poikkeuksellisen vähän. Kirja on ihan ok.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti