sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Justinian's Flea

William Rosen, Justinian's Flea : Plague, Empire & the Birth of Europe. Pimlico, London, UK, 2008.

Yhdysvaltalainen William Rosen toimi yli kaksi vuosikymmentä kustannustoimittajana ennen kuin itse julkaisi tämän ensimmäisen teoksensa. Justinian's Flea kertoo ensimmäisestä tunnetusta pandemiasta, tai, kuten kirjan takakannessa maalaillaan, "maailman pienimmän organismin törmäyksestä maailman mahtavimman imperiumin kanssa". Kirja on samalla Justinianuksen ja Theodoran elämäkerta, epidemiologinen johdanto ja myöhäisantiikin historia. Sivuilla vilahtavat myös Belisariuksen voittoisat taistelut, St. Sofian rakentamiset, Persian köydenveto Bysantin kanssa, silkkitien ekonomia ja islamin nousu ruton heikentämässä Lähi-Idässä.

Kirjan keskeinen viesti on, että juuri, kun Belisarius oli palauttanut Pohjois-Afrikan ja Italian takaisin Itä-Rooman tai siis Bysantin huostaan, ja uusi kultainen aikakausi oli luomassa ensi säteitään, tuli rutto, joka tappoi noin neljänneksen itäisen Välimeren populaatiosta. Seurasi inhimillinen tragedia, työvoimapula, verotulojen romahdus, sotilaallisen voiman heikkeneminen, ja Bysantti joutui kontilleen juuri nousevan islamilaisen vallan edessä - menettäen esimerkiksi Syyrian heti alkuunsa. Seuranneina vuosisatoina taistelussa oli myötä- ja vastoinkäymisiä, mutta lopulta 1453 Konstantinopoli päätyy ottomaanien huostaan, ja Itä-Rooma lakkaa olemasta. Niinpä pandemiaa voi pitää syynä islamin nopeaan leviämiseen, ja Eurooppa tai Kristikunta joutui määrittelemään itsensä sen vastavoimaksi. Rutolla on varmasti ollut vaikutusta, mutta ihan maaliin asti Rosenin argumentti ei kanna.

Rosen on taitava kirjoittaja, mutta jotkin hieman sekavasti järjestetyistä luvuista herättävät huomaamaan eron tietokirjailijan ja historioitsijan välillä. Missä historioitsija tyytyisi asiatekstiin, Rosen kutoo tarpeettomia analogioita luonnontieteisiin ja luonnonmullistuksiin kuvatessaan tapahtumien vaikutuksia tai vaikeaa ennustettavuutta. Paikoin hän (yli)kirjoittaa jännityskertomusta, jossa vasta pitkän ja hieman monimerkityksisen henkilökuvauksen päätteeksi kerrotaan, kenestä on kyse. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, ja Rosen herättää ruokahalun Bysanttia ja erityisesti Justinianuksen valtakautta kohtaan.

Kirjasta sen verran, että Pimlicon pehmeäkantisten niteiden selät ovat yhden lukukerran jälkeen kovin, kovin kuluneita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti