Asko Sahlberg, Hämärän jäljet. WSOY, Juva, 2002.
On kulunut viisi vuotta Pimeän äänen tapahtumista. Suomalaismies asuu edelleen Göteborgissa, hän edelleen harhailee kaupungin katuja kuin riivattu, mutta hänen vihansa on laantunut. Kenties pitkä yksinäisyys on tehnyt tehtävänsä, koska hänen havaintonsa ei ole entiseen tapaan ladattu, ja hän osoittaa jopa myötätuntoa. Naapurin eksynyt tunisialaisnainen ja palvelutalon vaikeasti sairas nuori nainen herättävät hänessä hyväntekijän.
Kirjan ruotsinsuomalaiset on kaikkinensa surkeaa sakkia. Heidän alkoholin ympärille käpertyvät kohtalonsa liukuvat kohti loppuaan ilman huomista. Omakotitaloalueiden ulkopuolinen monikulttuurinen Göteborg on väkivallan, huumeiden ja prostituution sekamelska.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
O niin kuin oikeus
Kun entisen aviomiehen (so., ensimmäisen entisen aviomiehen) pienvaraston sisältö päätyy huutokaupattavaksi maksamattomien laskujen vuoksi,...
-
Edgar Allan Poe, Usherin talon tuho . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Fall of the House of Usher (1839) suomentanut Jaana Kapari. ...
-
Usein sanotaan , että vedenalaiset lomakuvat ovat meribiologialle sitä, mitä kirjabloggaus on kirjallisuuskritiikille. Kuvagallerioiss...
-
Haruki Murakamin romaanit ovat minulle toistuva ”ongelma”. En osaa (tai uskalla) asettua arvioissani selkeästi jollekin kannalle. Romaanin ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti