lauantai 1. toukokuuta 2010

Puilla paljailla

George Orwell, Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa. Englanninkielisestä alkuteoksesta Down and Out in Paris and London (1933) suomentanut Jukka Kemppinen. WSOY, Vantaa, 2003.

George Orwell, oikealta nimeltään Eric Blair (1903-1950), oli brittiläinen kirjailija ja lehtimies, jonka tunnetuimmat teokset lienevät Vuonna 1984 (1948) ja Eläinten vallankumous (1945). Häneltä on julkaistu omaelämänkerrannallisia teoksia ja esseitä, kuten siirtomaavirkamiesajoistaan kertova Burmese Days (1934), Espanjan sisällissotareportaasi Katalonia, Katalonia (1938),  kokoelma kirjoituksia Kun ammuin norsun ja muita esseitä (suom. valikoima esseitä kirjasta The Collected Essays) ja tämä Puilla paljailla (1933).

Monien muiden aikalaiskirjailijoiden tapaan Orwell muutti Pariisiin 1920-luvun lopulla. Osan aikaa hän kirjoitti, opetti ja teki lehtijuttuja. Jonkin aikaa hän perehtyi köyhien elämään --joko pakosta tai uteliaisuudesta-- tehden satunnaisia hanttihommia, asuen köyhissä oloissa ja ajoittain nähden nälkää. Hän panttasi vaatteensa ja yhdessä venäläisen emigrantin kanssa etsi kuumeisesti tapoja tienata edes muutaman frangin perunoihin ja leipään. Nälkäinen ihminen ei jaksa tehdä juuri mitään.

Kurjuus hellitti, kun hän sai töitä astianpesijänä, mitä hän piti epäinhimillisenä ja tarpeettoman raskaana työnä. Pariisin köyhät, ne joilla oli työtä, tekivät raskasta, pitkää päivää vailla tulevaisuutta tai suunnitelmia välittömän ulkopuolella. Vapaa-aika meni pääosin nukkuessa. Pienet säästöt kuluivat lauantai-iltaisin bistroissa.

Sitten hän palasi Englantiin, Lontooseen, missä hänellä piti olla työpaikka, mutta töiden alku viivästyi kuukaudella. Hän vietti sen ajan harhaillen kulkurina pitkin poikin Lontoota muiden kulkureiden seurassa.

Puilla paljailla on matkakirja. Orwell maalaa köyhistä, lähes kaikkensa menettäneistä ihmisistä monitahoisia muotokuvia ja kuvaa sivukujien ääniä, likaa, luteita ja näköalattomuutta seikkaperäisesti. Palataankohan länsimaissakin energian kallistuessa ja työpanos-elintaso -vaihtosuhteen heiketessä pitkiin, harmaisiin, lihaksia jäytäviin työpäiviin, jotka suojaavat nälältä vain päivän tai kaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti