Metro 2033

Dmitry Glukhovsky, Metro 2033. Venäjänkielisestä alkuteoksesta "Метро 2033" (2007) englanniksi kääntänyt Natasha Randall (2009). Gollancz, London, UK, 2009.

Dimitri Glukovski on venäläinen toimittaja, ja Metro 2033 on hänen esikoisteoksensa. Glukovski kirjoitti kirjaansa verkossa interaktiivisena kokeiluna vuodesta 2002, ja lopulta vuonna 2005 kirja julkaistiin perinteisessä muodossa. Metro 2033 on osoittautunut suosituksi: se on saanut palkintoja, ja siitä on tehty samanniminen tietokonepeli.

Tarina on dystopiaa. Maailma on tuhoutunut ydinsodassa, ja pommitetut kaupungit säteilevät hengenvaarallisesti. Kaupunkien ulkopuolella avautuvat kuivat, hedelmättömät autiomaat.  Henkiinjääneet asuttavat Moskovan sokkeloisen metrotunneliston asemia eristyksissä mahdollisesti muiden kaupunkien eloonjääneistä. Vuosien mittaan uskomukset historiasta, teknologiasta ja ihmisestä värittyvät yhä enemmän myytein ja perättömin huhuin. Kun 20 vuotta on kulunut sodasta, kokonainen sukupolvi on ehtinyt aikuisikään nähden pelkästään tunneleita, kiskoja ja kuollutta tekniikkaa. Maan pinnalla uudet, mutatoituneet eliömuodot ovat vallanneet kadut ja rakennukset, ja nyt ne tunkeutuvat alas metroon.

Nuori Artyom saa tehtäväkseen varoittaa kotiasemansa ongelmista muuta metroverkostoa. Hän matkaa halki tunnelien ja asemien kohti Polista, kaiken jäljellä olevan tiedon ja rikkauden keskusta. Metroasemat ovat blokkiutuneet keskenään heikosti keskusteleviin poliittisiin ja uskonnollisiin järjestelmiin, ja Glukovski kuljettaa Artyomin kohtaamisissa nykyvenäjän kritiikkiä.

Kirja tuntuu epätasaiselta. Osaksi syy on ehkä käännöksen, joka kulkee lonksuen, osaksi ehkä polveilevan kirjoitusprojektin. Hieman kankean käännöksen takaa kuitenkin paljastuu omaperäinen ja kiehtova sci-fi -tarina.

Musta Dahlia

James Ellroy, Musta Dahlia. Englanninkielisestä alkuteoksestä The Black Dahlia (1987) kääntänyt Juha Ahokas. Like, Keuruu, 2010.

Yhdysvaltalaisen James Ellroyn Musta Dahlia on synkkä rikosromaani, jonka kuvaamat tapahtumat pohjautuvat vuonna 1947 losangelesilaiselta tyhjältä tontilta löytyneeseen ruumiiseen. Kahteen osaan paloiteltu ruumis kuului Elizabeth Shortille, jonka lehdistö nimesti Mustaksi Dahliaksi. Murhaa ole ratkaistu, mutta  Ellroyn tavoin monet kirjailijat ovat käyttäneet sitä lähtökohtana tarinoissaan. Musta Dahlia on paitsi ensimmäinen osa neliosaista Los Angeles -sarjaa myös Ellroyn läpimurtoromaani. Brian de Palma ohjasi kirjan pohjalta elokuvan, joka tuli teattereihin vuonna 2006.

Kirjan kuvaama 1940- ja 1950-lukujen Kalifornia on kaikkea muuta kuin kiiltokuvamainen, hyveiden ja talouskasvun kehto, jona tuon ajan länsirannikkoa ehkä halutaan pitää. Rotuennakkoluulot, prostituutio, huumekauppa ja korruptio rehottavat. Mustan Dahlian tapausta tutkivat poliisit vajoavat raa'an murhan mukana tummiin vesiin. Kerronta ja kiehtova ajankuva imaisevat mukaansa.

Nainen järvessä

Raymond Chandler, Nainen järvessä. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Lady in the Lake (1943) kääntänyt Kalevi Nyytäjä. WSOY, Juva, 1994.

Raymond Chandler (1888-1959) ehti ennen kirjailijauraansa tehdä monenlaista kirjallista ja ruumiillista tointa. Saatuaan potkut pienen öljy-yhtiön johdosta juopottelunsa takia vuonna 1932 hän alkoi kirjoittaa tarinoita pulp-lehtiin. Chandler tunnetaan nimenomaan kovaksi keitetyistä dekkareistaan. Hänen losangelesilainen yksityisetsiväluomuksensa Philip Marlowe kuuluu dekkarikirjallisuuden klassikoihin.

Nainen järvessä alkaa toimeksiannolla. Hajuvesipohatta palkkaa Marlowen etsimään kaiteissa olevaa kevytkenkäistä vaimoaan. Pian lomamökin laiturin alta nousee pinnalle toisen naisen ruumis. Marlowe joutuu taiteilemaan tavallisten ihmisten ja viranomaisten yksityisetsiviin kohdistuvien ennakkoluulojen välissä saaden kolhuja ja pari mustelmaa.

Chandlerin kirja on toimiva, napakka dekkari. Tarina kulkee dialogin ja toiminnan varassa, eikä henkilöiden sisäistä maailmaa tarpeettomasti spekuloida tai maalailla.

Keisari: Rooman portit

Conn Iggulden, Keisari: Rooman portit. Englanninkielisestä alkuteoksesta Emperor: The Gates of Rome (2003) suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava, Helsinki, 2008.

Conn Iggulden on brittiläinen kirjailija, joka on erikoistunut historiallisiin romaaneihin. Keisari on viisiosainen kertomus Julius Gaius Caesarista, ja  Rooman portit on sarjan ensimmäinen osa. Se käsittelee Gaiuksen lapsuutta ja nuoruutta. Ylhäisen nuoren kehitystä leimaavat isän poliittinen toiminta ja poissaolo, orjakapina ja Mariuksen ja Sullan sisällissota (jota kirjailija typisti ja yksinkertaisti rajusti). Kasvatuksesta vastaa ankara entinen gladiaattori.

Jotkut ajattelevat, että romaani on periaatteessa ketju vastoinkäymisiä, jotka tuovat esiin päähenkilöiden luonteen ja mahdollisia muutoksia siinä. Igguldenin kuvaamat vastoinkäymiset ovat pääasiassa toimintaa ja taistelua, joten päähenkilöt, Gaius ja ystävänsä Marcus, jäävät ohuiksi. Gaius on erinomaisen pystyvä, itsevarma, suoraselkäinen, idealisoitu roomalainen.

Ajankuvaa varten Iggulden pudottelee ihmisten väliseen keskusteluun yksityiskohtia meikeistä, gladiaattoritaisteluista, senaatista ja muista ilmiöistä, mikä on tietenkin valistaa lukijaa, mutta tekee dialogista korostetun keinotekoista. Historiallisine yksinkertaistuksineen tarina kulkee kuin lavasteissa, mutta toimintaa riittää, ruumiita pinotaan, eikä tarina pysähdy miettimään. Ei ole ehkä ihme, että kirjasta on myyty elokuvaoikeudet.