maanantai 19. syyskuuta 2011

Kanban and Scrum: making the most of both

Henrik Kniberg, Mattias Skarin, Kanban and Scrum: making the most of both. C4Media, 2010.

Henrik Kniberg ja Mattias Skarin ovat ruotsalaisia ohjelmistokonsultteja, jotka ovat erikoistuneet lean- ja agile-menetelmiin. Kanban and Scrum käsittelee kahta agile-menetelmää, Kanbania ja Scrumia, jotka molemmat ovat itseohjautuvat ohjelmistotiimin muutokseen sopeutuvia prosesseja. Kirjan tarkoitus on tarjoilla tiivis määritelmä kummastakin, selvittää menetelmien välisiä eroja ja näyttää esimerkein, miten ne toimivat.

Kirjan ensimmäinen osa käsittelee Kanbanin ja Scrumin yhtäläisyyksiä ja eroja. Ne ovat iteratiivisia ja inkrementaalisia, eli työtä tehdään toistettavissa sykleissä ja työ tehdään pienissä palasissa, jolloin muutoksiin reagoiminen on helpompaa. Tiimi kokoontuu säännöllisesti käsittelemään ohjelmistoprosessinsa ongelmia ja korjaamaan niitä.

Menetelmistä Scrum asettaa enemmän vaatimuksia: roolit, backlogin priorisointi, päivittäiset tapaamiset, kehitysnopeuden mittaus ja itseohjautuvuus. Työkuormaa rajoittaa iteraation pituus ja kehitysnopeus. Kanban rajoittaa ainostaan samanaikaisten keskeneräisten tehtävien määrää pyrkien optimoimaan läpimenoaikaa. Se voi sopia mm. itsenäisesti tehtävien, ylläpitotöiden tapaisten toisistaan riippumattomien tehtävien hallintaan.

Kirjan toinen osa käy läpi tapausesimerkkejä. Esimerkkien tukena on kaavakuvia, piirroksia ja valokuvia.

Kanban and Scrum on noin satasivuinen kirjanen. Lyhyydestään huolimatta sivut ovat väljästi taitetut, ja tekstissä on hieman toistoa. Tiiviinä johdantona se on kuitenkin ihan toimiva.


perjantai 16. syyskuuta 2011

The Practice and Science of Drawing

Harold Speed, The Practice and Science of Drawing. Dover Publications, Mineola, NY, USA, 1972. 

Harold Speed (1872-1957) oli englantilainen taidemaalari, joka kirjoitti uransa aikana pari klassikoksi jäänyttä piirustus- ja maalausopasta. The Practice and Science of Drawing on piirustusopas, joka julkaistiin 1900-luvun alussa -- käsillä oleva laitos vuonna 1917. Kirja kaikuu vanhentunutta taidekäsitystä, l. taiteen tekee taiteeksi taiteilijan taiteellinen ekspressio, mikä sopii piirustusoppaaseen ihan hyvin. Post-moderniahan ei voi opettaa, koska siinä ei ole "oikeaa tapaa" tehdä mitään.

Päästyään taideihanteiden julistamisesta Speed esittelee kaksi piirustustapaa, joista ensimmäinen keskittyy ääriviivoihin ja toinen massan tai muotojen tallentamiseen. Analysoituaan hetken erilaisia lähestymistapoja Speed keskittyy rytmiin ja sen erilaisiin muotoihin (viivan vaihtelu/yhtenäisyys, muodon vaihtely/yhtenäisyys, tasapaino ja mittasuhteet). Lopuksi hän kirjoittaa ohjeita muotokuvien piirtämiseen ja tarvikkeiden hankintaan.

Kirjassa on lukuisia esimerkkejä tunnetuilta ja nykyään vähemmän tunnetuilta mestareilta. Speed kirjoittaa koukeroista joskin joihinkin historioitsijoihin verrattuna kevyttä englantilaista ylätyyliä. Kirjan kautta ei opi piirtämään, mutta piirustuksia alkaa ehkä lukea eri tavoin.

maanantai 5. syyskuuta 2011

The Human Figure

John H. Vanderpoel, The Human Figure. Dover Publications, Mineola, NY, USA, 1958.

John H. Vanderpoel opetti 30 vuotta Chicagon Art Institutessa ja oli mm. Georgia O'Keefen opettaja. The Human Figure on elävänmallinpiirustusopas, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1908 ja josta Dover Publications on ottanut uusintapainoksia vuodesta 1958 alkaen.

Vanderpoel esittelee ihmisvartalon yksityiskohtaisesti tekstin ja kuvien kautta. Hän jakaa ruumiinosat pinnoiksi ja muodoiksi, jotka yksinkertaistavat piirtämistä ja osien suhteiden mittaamista. Vanderpoelin omat esimerkkipiirrokset ovat häikäiseviä, mutta niitä käsittelevä teksti on kuivaa. Se käy läpi yksityiskohtaisesti esimerkiksi nenänjuuren ja huulten suhdetta, käsivarren ja olkapään massojen muuttumista alla liikkuvien lihasten takia -- kaikki arvokasta tietoa, mutta tekstin kautta havainnollistaminen on raskasta.