torstai 8. maaliskuuta 2012

The Civilization of the Middle Ages

Norman F. Cantor, The Civilization of the Middle Ages: A Completely Revised and Expanded Edition of Medieval History. Harper Perennial, New York, NY, USA, 1994.

Norman F. Cantor (1929-2004) oli kanadalaissyntyinen historioitsija, joka ehti toimia professorina useissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa. The Civilization of Middle Ages on uusi laitos vuonna 1963 julkaistusta alkuteoksesta Medieval History: The Life and Death of a Civilization. Harper Perennial pitää kirjaa yhtenä laajimmin luetuista englanninkielisistä keskiaikaa käsittelevistä yleisteoksista.

Cantor aloittaa antiikista, yhtäältä kreikkalaisesta ja roomalaisesta perinteestä ja toisaalta seemiläisestä paimentolaisuskonnosta, jotka kaikki vaikuttavat merkittävästi Euroopan keskiaikaan ja katoliseen kirkkoon. Sitten seuraavat germaanien kansainvaellukset, Bysantin ja germaanien köydenveto ja romahtaneen Länsi-Rooman orastavat kristityt kuningaskunnat. Sitten vähitellen lainsäädäntö, keskitetty hallinto ja byrokratia alkavat vahvistua. Taloudellinen toimeliaisuus lisääntyy, mutta samalla yksilökeskeisyys alkaa orastaa. Kirjan tarkastelema ajanjakso päättyy 1500-luvulle, kun kirjapainotaito, kirkon jakautuminen, uudet mantereet ja ammattimaistunut sodankäynti muovaavat uudenlaisen kulttuurisen, poliittisen ja taloudellisen maiseman.

The Civilization of Middle Ages käsittelee merkittävissä määrin kirkkohistoriaa. Paavin vaikutusmahdollisuudet heilahtelevat yhtäältä paikallisten italialaisylimysperheiden valtataisteluiden mukana ja toisaalta Euroopan maallisten hallitsijoiden uudistusten ja henkilökohtaisten kykyjen tahtiin. Piispat ja apotit olivat hallitsivat läänityksiä maallisten hallitsijoiden valtakunnissa, ja yksi merkittävistä konflikteista oli ns. investituurariita eli kiista oikeudesta nimittää kirkon toimihenkilöt. Saksan keisarikunta kärsi kiistassa tappion ja pysyi sen seurauksena hajanaisena 1800-luvulle asti.

Platon oli pitkään kristillisen teologian filosofinen pohja. Kun Aristoteleen teosten käännökset löysivät tiensä Länsi-Eurooppaan, niiden ajatuksia alettiin sovittaa teologiaan nimenomaan kirkon piirissä, eivätkä niiden tulkinnat muodostaneet harhaoppia, kuten muslimiteologien ajatuksille kävi. Kirkko joutui selvittämään opillisia ristiriitoja. Jotkin näkemykset leimattiin harhaopeiksi, jotka kitkettiin sodan ja inkvisition voimin.

Cantor kirjoittaa erinomaista asiaproosaa. Keskiajan sivilisaatiossaan hän tuntuu nojaavan voimakkaasti säilyneisiin tekstilähteisiin; arkeologisia löytöjä mainitaan tuskin kertaakaan. Cantor myös punnitsee ja arvottaa historian kansoja ja hallitsijoita sen mukaan, miten ne tai he ovat "edistäneet" tai "kehittäneet" kulttuuria. Yhtä kaikki, kirja on kiehtova katsaus keskiaikaiseen kulttuuriin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti