torstai 10. toukokuuta 2012

Dirty Dealing

Peter Lilley, Dirty dealing - The untold truth about global money laundering, international crime and terrorism. Fully Revised and Updated Third Edition. Kogan Page, London, UK, 2006.

Peter Lilley on brittiläinen talousrikosten asiantuntija, joka kirjoittanut alastaan pari tietokirjaa. Dirty dealing käsittelee rahanpesua eli rikoksin hankituin rahojen alkuperän häivyttämistä ja saattamista lailliseen kiertokulkuun. Rikoksena rahanpesu on melko tuore. Esimerkiksi Suomessa se tuli rangaistavaksi vuonna 1994. Ilmiönä on kuitenkin vanhempi. Termi juontaa juurensa 1920-luvun Yhdysvaltoihin, kun laittoman alkoholin myyntitulot naamioitiin automaattipesuloiden tuloiksi.

Lilley kuvailee alkuun ongelman laajuutta; se on mittava - joidenkin arvioiden mukaan maailmassa pestään noin kaksi biljoonaa dollaria vuosittain. Sitten hän esittelee rahanpesun keinoja, jotka on tapana jakaa kolmeen vaiheeseen. Sijoitusvaiheessa rikollisesti hankittu raha tuodaan laillisen rahoitusjärjestelmän piiriin. Jos rahat talletetaan pankkitilille, valvonnan kiertämiseksi talletukset tavataan tehdä pienissä erissä. Toisaalta esimerkiksi kulissiyrityksen kautta rahat voidaan naamioida normaalin liiketoiminnan tuloksi; käteiskauppaa käyvä yritys sopii tällaiseen erinomaisen hyvin. Harhautusvaiheessa raha erotetaan sen rikollisesta alkuperästään esimerkiksi siirtelemällä sitä kansainvälisesti pankkisalaisuuden suojissa. Palautusvaihe luo rahoille uuden laillisen lähteen esim. yrityksen suojissa. Yleisen johdannon jälkeen kirjoittaja jatkaa erilaisten rahanpesukeinojen esittelyä arvopaperien, pörssimarkkinoiden ja luottokorttien avulla.

Rahat päätyvät usein veroparatiiseihin niiden ulkomaisia sijoittajia suosivien lakien ja vahvan pankkisalaisuussuojan vuoksi. Sinne perustetut yritykset voivat olla olla trustirahastoja, jotka ovat rekisterien ja yhtiölainsäädännön ulkopuolella. Näin rahoja voi hallita nimettömänä. Lilley kuvailee, kuinka helppoa on pankkitilin tai yrityksen perustaminen veroparatiiseihin internetin kautta. Internet on tehnyt rahaliikenteen ja rahanpesun valvonnan vaikeaksi.

Kirja käsittelee myös terrorismin rahoitusta, joka on noussut valokeilaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Terroristien rahaliikenne ei olennaisesti poikkea laillisesta rahaliikenteestä, eikä siinä välttämättä ole edes rahanpesun edellyttämää alkurikosta vaan rahat voivat olla aivan laillisesta lähteestä. Kirjan päättää lista toimenpiteitä ja ohjeita rahanpesun torjuntaan.

Dirty dealing käsittelee hyvin mielenkiintoista aihetta, mutta tietokirjana se ei ole kovin hyvä. Kirja mainostaa olevansa kolmas ja korjattu laitos, mutta tilastotiedot ovat pääosin 1990-luvun loppupuolelta. Jopa kirjoittajan viittaukset omaan uraansa elävät ensimmäisen painoksen maailmassa. Kirjassa ei ole lähdeviitteitä, kerrontaa auttavia kuvia, karttoja, tilastokaavioita tai selkeitä tapausesimerkkejä. Luvuissa tai laajemmin kirjassa ei ole selkeää rakennetta, vaan Lilley puhuu venäläisen mafian harjoittamasta rahanpesusta miltei jokaisessa luvussa. Kerronta on ilmeetöntä kapulakieltä, jota rytmittävät ranskalaisin viivoin rakennetut luettelot. Näin ei kirjoiteta tietokirjaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti