maanantai 29. huhtikuuta 2013

Puhdistus

Sofi Oksanen, Puhdistus : romaani. WSOY, Juva, 2008.

Sofi Oksasen neljäs romaani Puhdistus oli alunperin näytelmä, jonka Oksanen kirjoitti sitten proosamuotoon. Kirja sai lukuisten palkintojen muassa Finlandia-palkinnon vuonna 2008. Se on ollut myös kansainvälinen menestys.

Puhdistus kertoo Viron lähihistoriasta kolmen naissukupolven kautta. Vanha leskirouva Aliide Truu löytää pihaltaan tajuttoman, ruhjotun nuoren naisen. Nainen virkoaa ja sopertaa epäselvän tarinan töistä ulkomailla ja väkivaltaisesta miehestä. Aliidessa naisen kohtaaminen herättää nuoruuden ja sota-ajan muistot, joilta hiipuvan maatalon rutiinit eivät enää pelasta. Pelkkä kateus ei ehkä riittäisi murtamaan perheitä tai järkyttämään maalaiskylää, mutta sodan ja miehityksen tuoman epävakauden ruokkimana se pystyy vääntämään kieroon sosiaaliset rakenteet ja pidäkkeet.

Puhdistus on hieno romaani. Kerronta liikkuu edestakaisin sotavuosista 1990-luvun alkuun ja Oksasen henkilöhahmot täsmentyvät ristiriitaisuuksineen tarinan edetessä.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

The Hound of the Baskervilles

Kuva: Wikipedia
Arthur Conan Doyle, The Hound of the Baskervilles. Project Gutenberg EBook, 2001. http://www.gutenberg.org/ebooks/2852

Arthur Conan Doyle (1859-1930) oli skotlantilainen kirjailija, jonka luoma Sherlock Holmes lienee maailman tunnetuin yksityisetsivä. Doyle kouluttautui ensin lääkäriksi ja erikoistui sitten silmälääkäriksi, mutta kummassakaan tapauksessa oma praktiikka ei lyönyt leiville. Doyle luopui lääkärinurastaan ja alkoi kirjoittaa päätoimisesti. Vaikka hän on tullut tunnetuksi nimenomaan Sherlock Holmes -tarinoista, hänen tuotantonsa käsittää parisenkymmentä muutakin romaania ja kokoelmaa. Doylen kuoltua muut kirjailijat ovat jatkaneet Holmes-tarinointia.

The Hound of the Baskervilles (suom. Baskervillen koira) ilmestyi alunperin jatkokertomuksena aikakauslehdessä vuonna 1902. Tarina alkaa, kun sir Charles Baskerville löytyy kuolleena kartanonsa edustalta Devonshiressa. Kuolemaa pidetään outona, koska sen vierestä löytyy suunnattoman koiran jälkiä ja seudulla liikkuu huhuja nummilla vaeltavasta yliluonnollisesta koirasta, joka on piinannut Baskervillen sukua vuosisatoja. Baskervillejen asiainhoitaja pyytää Holmesia selvittämään kuolemantapauksen. Kun Baskervillen perijä sir Henry saapuu Kanadasta, Holmes lähettää Watsonin Devonshireen suojelemaan tätä ja selvittämään tapauksen taustoja.

Doylen proosa on siistiä, ja tarinan koukerot ovat kohtuu mielenkiintoisia. Edellisestä lukukerrasta oli ehtinyt kulua sen verran monta vuotta, ettei juoni muistunut mieleen edes sivujen edetessä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

The Age of Innocence

Edith Wharton, The Age of Innocence. Project Gutenberg EBook, 1996. http://www.gutenberg.org/ebooks/541

Edith Wharton (1862-1937) syntyi newyorkilaiseen yläluokkaan, avioitui ja myöhemmin erosi. Hän kirjoitti 1900-luvun alusta lähtien hän kirjoitti lukuisia romaaneja ja novelleja, joista The Age of Innocence (suom. Viattomuuden aika) lienee tunnetuin. Se ilmestyi alunperin jatkokertomuksena aikakauslehdessä, ja romaanina ilmestettyään se voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1921.

The Age of Innocence kertoo 1870-luvun newyorkin yläluokasta, jonka sosiaalinen kanssakäyminen on tarkoin säädeltyä ja mielikuvituksetonta. Päähenkilö Newland Archer on aikeissa avioitua mahtavaan Wellandin sukuun, kun morsiamen serkku, Euroopasta miestään pakoon muuttanut kreivitär Olenska, saapuu New Yorkiin ja ilmoittaa haluvansa erota miehestään. Eurooppalaiset tavat istuvat huonosti New Yorkiin: skandaalien pelossa suku haluaa suitsia kreivittären käytöstä ja käyttää tehtävään tulevaa vävyä. Kreivitär Olenska ei tunnusta paikallisten säädeltyä elämäntapaa, ja kiehtovan ja vieraan naisen seurassa Newland Archer joutuu katselemaan kotikaupunkiaan ja sen ihmisiä uudesta näkökulmasta.

Whartonin henkilögalleria toimii. New Yorkin seurapiirien ahdistava ilmapiiri ja sen tyhjä rutiini kuristavat lukijaa. Illalliset, oopperat ja yläluokan joutilaat kesälomat virittävät jännitystä, kun hyväksyttävän sosiaalisen käytöksen uoma on kapea, eikä vaikeista asioista koskaan puhuta suoraan. Ihmiset pelaavat taidokkaasti häikäilemäntöntä sosiaalista peliä, jossa kenenkään ei tarvitse menettää kasvojaan tai viattomuuden julkisivuaan.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Gone Girl

Gillian Flynn, Gone Girl. Weidenfeld & Nicolson, London, UK, 2012.

Yhdysvaltalainen Gillian Flynn työskenteli kriitikkona Entertainment Weekly -lehdessä ennen uraansa kirjailijana. Gone Girl on Flynnin kolmas rikosromaani; kaksi aiempaa ehti kahmia palkintoja ja kiitosta. 

Gone Girl kertoo työttömäksi jääneestä newyorkilaistoimittajapariskunnasta, joka muuttaa Missouriin miehen synnyinseudulle tämän äidin sairastuttua syöpään. Viidennen hääpäivän aattona Nick huomaa vaimonsa Amyn kadonneen. Olohuoneessa on kamppailun merkkejä. Keittiönlattialla on jälkiä verestä. Pala palalta todisteet tuottavat Nickistä murhaepäillyn, eikä hän esiinny edukseen julkisuudessakaan. 

Flynn kertoo tarinaansa vuoron perään Amyn päiväkirjan ja Nickin näkökulman kautta. Rikosromaaniksi päähenkilöt ovat pitkälle kehiteltyjä tapoineen ja heikkouksineen, heidän äänensä ovat fiksuja ja juuri oikealla tavoin ironisia. Gone Girl on hyvin rakennettu rikosromaani.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Rautatie

Kuva: Wikipedia
Juhani Aho, Rautatie eli Kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet. Project Gutenberg EBook, 2003. http://www.gutenberg.org/ebooks/10481

Juhani Aho (1861-1921), eli syntyjään Johannes Brofeldt, oli ensimmäisiä ammattimaisesti suomeksi kirjoittaneita ammattikirjailijoita. Hän työskenteli kirjailijan tointensa ohessa toimittajana ja oli perustamassa mm. Päivälehteä, josta sittemmin kehittyi Helsingin Sanomat. Rautatie on Ahon pääteos

Rautatie kertoo Matista ja Liisasta, vanhasta pariskunnasta, joka asuu syrjäseudulla kaukana kirkosta ja kylistä. He saavat kuulla rautatiestä, joka on ulottunut Lapinlahdelle asti, mutta kuulopuheiden perusteella heidän on mahdotonta ymmärtää pyörien päällä liikkuvia peräkkäisiä huoneita, joiden kyydissä pääsee hetkessä vaikka Helsinkiin tai vieraille maille. Mielikuvien kanssa muutaman kuukauden painittuaan he lähtevät hämmästelemään tätä uutta ihmettä. Rautatie ei ole kuitenkaan pelkästään teknologiaa, vaan sen mukana korpeen työntyy uusia ammattikuntia, rakennuksia, tapoja ja lakeja. Kaikki tämä on Matille ja Liisalle uutta ja vierasta.

Rautatie on lyhyt, hauska romaani. Ahon psykologinen vaisto on kiistämätön hänen kuvaillessaan Matin ja Liisan kahdenkeskistä köydenvetoa. Aiheensa puolesta Rautatie oli sopiva teos ensimmäiseksi Kindle-kokemukseksi.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Siunaus

Asko Sahlberg, Siunaus. WSOY, Juva, 2007.

Asko Sahlbergin kahdeksas kirja Siunaus kertoo ulospäin rauhallisesta virkamiehestä Gustavista, joka kamppailee sisäisten demoniensa kanssa. Kun Gustavin vaimo päättää lähteä lomamatkalle yksikseen, Gustav ei halua jäädä itselleen vieraiden "halujen" kanssa yksin ja pakenee lomalle Tunisiaan.

Sahlberg antaa lukijalle aika vähän köyttä. Kerronta on raskasta. Se kulkee Gustavin vahvasti arvottuneen havainnon kautta, ja ulkopuolinen maailma tapahtumineen välittyy alati huonona, väsyneenä, ahdistavana ja kurjana. Gustavin painiessa ongelmiensa kanssa maailma on myös vääjäämätön ja kohtalon hallitsema. Muut ihmiset eivät ole oikein edes henkilöitä, koska Gustav ei ole heistä kiinnostunut. Yllättäen kirjan tapahtumat näyttävät siirtävän kulisseja ajassa taaksepäin.

Siunaus on rohkea yritys, mutta eettinen pohdinta tällä kertaa ei kääntynyt
mielenkiintoiseksi tarinaksi.