maanantai 20. toukokuuta 2013

Howards End

Kuva: Wikipedia
E. M. Forster, Howards End (1910). Project Gutenberg EBook, 2001. http://www.gutenberg.org/ebooks/2891

Brittiläinen Edward Morgan Forster (1879-1970) tuli tunnetuksi ironisista, luokkayhteiskuntaa ja sen tekopyhyyttä piiskaavista teoksistaan. Hän ehti elämänsä aikana julkaista viisi romaania, lukuisia novelleja ynnä pari näytelmää ja elokuvakäsikirjoitusta. Melkein kaikki Forsterin romaanit on sovitettu elokuviksi.

Howards End (suom. Talo jalavan varjossa) ilmestyi vuonna 1910. Noihin aikoihin Britannia on siirtomaavaltansa huipulla, kiihtyvä teollistuminen muuttaa maisemaa ja yhteiskunta käy läpi valtavaa murrosta. Forster luotaa maansa kehitystä kolmen perheen yhteen kietoutuneiden kohtaloiden kautta. Siskokset Margaret ja Helen Schlegel ovat hyväosaisia, idealistisia ja itsevarmoja kulttuuri-ihmisiä, jotka käyvät kirjapiireissä, hyväntekeväisyysseuroissa ja naisasialiikkeen kokouksissa. Henry Wilcox on siirtomaissa omaisuutensa tehnyt pragmaattinen ja hymytön liikemies, joka pitää perhettään tiukassa patriarkaalisessa otteessaan. Huonopalkkainen vakuutusvirkailija Leonard Bast yrittää kiivetä köyhyyden kuilusta kirjojen ja kulttuurin turvin.

Kirja alkaa, kun Helen vierailee Wilcoxien omistamassa talossa Howard Endissä ja ilmoittaa siskolleen aikeistaan kihlautua Wilcoxien nuoremman pojan kanssa. Tämä innostus laantuu nopeasti, mutta sukujen välille syntyy kuitenkin keskusteluyhteys, jota toistuvat vierailut vahvistavat. Sitten eräänä konsertti-iltana Helen ottaa vahingossa Leonardin sateenvarjon. Miehen tultua sitä peräämään siskokset ihastuvat tämän epävarmaan mutta omatekoiseen sivistyneisyyteen ja päättävät auttaa tätä. Pelkkä hyvä tahto ei kuitenkaan riitä, eivätkä asiat suju aivan mutkattomasti.

Howards End ei ole hauska, mutta Forster on. Hän ei kirjoita varsinaisesti komediaa vaan vakavaa yhteiskunnallista proosaa, mutta monin paikoin yllättävä asioiden rinnastaminen tai harkittu pelkistäminen naurattavat. Romaani on täynnä symboliikkaa, ja Forster kuvaa yhteiskunnallista murrosta paitsi henkilöiden myös rakennusten kautta. Lontoossa Schlegelien asuttama Wickham Place, taiteen ja kulttuurin kehto, puretaan uuden vuokrakasarmin tieltä. Myös maaseutu muuttuu, kun uusia rakennuksia nousee kaikkialle. Miten käy Englantia kuvaavan Howards Endin?

Henkilöhahmot ovat uskottavia ja dialogi toimivaa. Kerronta kulkee mainiosti, vaikka se paikoin hidastuukin pohdintoihin tai monologeihin kaiken tarkoituksesta tapaan, joka on sittemmin jäänyt pois muodista. Howards End on silti erinomaista luettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti