tiistai 25. kesäkuuta 2013

The Journalist and the Murderer

Janet Malcolm, The Journalist and the Murderer (1990). Granta Publications, London, UK, 2012.

Uutiset ja laajemmin journalismi kuuluvat ikivanhaan tarinankerronnan perinteeseen. Vaikka toimittajan työtä usein ohjaa pyrkimys objektiivisuuteen, uutisjuttu tai lehtiartikkeli ei ole pelkkä tapahtumien kronologia. Työtä ohjaavat myös journalistiset konventiot, aikataulut ja toimituksellinen linjaus. Jotta työllä olisi yleisöä, juttujen täytyy olla joko tärkeitä tai mielenkiintoisia, mieluiten molempia.

Tietenkään todellisuutta ei voi ilmaista, vaan sitä voi vain kuvailla. Toimittaja joutuu rakentamaan kuvauksensa haastattelemiensa ihmisten kertomusten varaan. Jotta haastateltavat ihmiset avautuisivat vaikeista, mahdollisesti hyvin yksityisistä aiheista, toimittajan täytyy esiintyä luotettavana ystävänä. Haastateltava joutuu kiusaukseen kertoa enemmän ja enemmän säilyttääkseen haastattelijan kiinnostuksen.

Toimittaja ei kuitenkaan pyri kertomaan haastateltavan näkemystä vaan omansa, eikä hän ole kiinnostunut haastateltavasta kuin suhteessa omaan juttuunsa. Yleensä tylsät tapahtumiin liittyvät ihmiset muuttuvat toimittajien tekstissä ikään kuin romaanien henkilöhahmoiksi, joiden suorat lainaukset on retusoitu vuorosanoiksi. Janet Malcolm, yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija, pitää tätä toimittajien lähestymistapaa haastateltaviinsa moraalisesti ongelmallisena.

The Journalist and the Murderer alkaa näin:
Every journalist who is not too stupid or too full of himself to notice what is going on knows that what he does is morally indefensible. He is a kind of confidence man, preying on people's vanity, ignorance, or loneliness, gaining their trust and betraying them without remorse. Like credulous widow who wakes up one day to find the charming young man and all her savings gone, so the consenting subject of a piece of nonfiction writing learns --when the article or book appears-- his hard lesson. Journalists justify their treachery in various ways according to their temperaments. The more pompous talk about the freedom of speech and "the public's right to know"; the least talented talk about Art; the seemliest murmur about earning a living.
Kirja käsittelee haastateltavan ja toimittajan välistä ongelmaa äärimmäisen esimerkin kautta: Jeffrey MacDonaldia syytettiin vaimonsa ja lastensa taposta. Hän teki sopimuksen toimittaja Joe McGinnissin kanssa oikeuskäsittelyn dokumentoinnista kirjaksi. MacDonald tuomittiin vankilaan, mutta McGinniss jatkoi kirjan kirjoittamista. Miehet kävivät kirjeenvaihtoa, jossa McGinniss esiintyi luotettavana ystävänä ja "taitelijana", joka tarvitsi tarkkoja tietoja MacDonaldin yksityiselämästä. Näistä tiedoista hän kokosi muotokuvan, joka esitti MacDonaldin psykopaattina, joka ansaitsi vankilatuomionsa. MacDonald haastoi McGinnissin oikeuteen.

Malcolm alkaa työstää juttua ja haastattelee kiistan eri osapuolia McGinnissin puolustusasianajajan toivomuksesta. Pureutuessaan tapahtumien kulkuun Malcolm pohtii haastateltava-toimittaja -ongelmaa omassa työssään: Antaako hän katteettomia lupauksia? Myötäileekö hän haastateltavaa, jotta tämä jatkaisi puhumistaan? Hän huomaa myös tarinankerronnan tekniikat lakimiesten oikeustupatyöskentelyssä. Lisäksi hänellä on itsellään kunnianloukkauskäsittely kesken aiempaan teokseensa liittyen.

The Journalist and the Murderer on paitsi mielenkiintoinen tapauskertomus ja analyysi toimittajien tarinankerronnasta myös erinomainen true crime -kirja.  Malcolm on jäsentänyt haastatteluidensa tulokset osin tuottaakseen rikosromaaneiden tapaan jännitystä ja yllättäviä käänteitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti