perjantai 12. heinäkuuta 2013

Portnoyn tauti

Philip Roth, Portnoyn tauti. Englanninkielisestä alkuteoksesta Portnoy's Complaint (1969) suomentanut Pentti Saarikoski. Esipuheen kirjoittanut Matti Salo. Suuri Suomalainen Kirjakerho, Porvoo, 1971.

Yhdysvaltalainen kirjailija Philip Roth keräsi kiitosta jo ensimmäisestä romaanistaan. Vuonna 1959 julkaistu Goodbye, Columbus voitti National Book Award -palkinnon novelleillaan, jotka ruotivat newjerseyläisjuutalaisten elämää. Kymmenen vuotta ja kaksi romaania myöhemmin Portnoyn tauti paitsi nosti Rothin kansalliseen valokeilaan myös romutti kuvan harmittomasta ja sovinnaisesta kirjailijasta. Suomennoksen esipuheessa Matti Salo mainitsee erään kriitikon nimenneen kirjan "masturboinnin Moby Dickiksi".

Alexander Portnoy pitää psykologilleen pitkän, kirjan mittaisen monologin itsestään, lapsuudestaan, nuoruudestaan ja ongelmistaan. Ongelmia on oikeastaan kaksi. Ensiksikin Alexin on vaikea yhdistää keskiluokkainen ja pidättäytyvä julkisivu pohjattomaan ja häntä alati riivaavaan seksuaaliseen haluun. Nuoruudessaan hän pyrkii kuumeisesti omin käsin onneen, ja aikuisena kyltymätön vietti kiilaa hänet vakiintumisesta ja perheen perustamisesta. Halu kummittelee takaraivossa jokaisessa kohtaamisessa vastakkaisen sukupuolen kanssa, eikä mikään tuo tyydytystä tai rauhaa.

Toiseksi Alex inhoaa juutalaista taustaansa ja perhettään sekä näiden asettamaa raivostuttavaa uskonnollisen perinteen, sovinnaisuuden, keskiluokkaisuuden, kärsimisen perinteen ja kunnollisuuden taakkaa, jonka alle hän kokee murtuvansa.
Juutalainen mies jolla on vanhemmat elossa on puolet ajastaan avuton lapsi! Kuulkaa, tulkaa minun avukseni, tulettehan -- ja pian! Repikää minut irti tästä nujerretun pojan roolista jota minä esitän juutalaisessa vitsissä! Koska se alkaa kyllästyttää vähitellen, kolmekymmentäkolmevuotiaana! Ja se kismittää, tiedättekö, se on tuskallista, siinä on niin kuin inhimillistä kärsimystä -- mutta se on se minkä Sam Levenson jättää pois! Niin se on, he istuvat Concordin kasinolla, naiset minkeissään ja miehet fosforipuvuissaan, ja että he nauravat, nauravat ja nauravat ja nauravat --
"Apua, apua, minun poikani, hän on tohtori, hukkuu!"
-- hah hah haa, hah hah haa, mutta entä tuska, Myron Cohen! Entä kaveri joka tosiaan hukkuu! Todella vajoaa vanhempien taipumattomuuden valtamereen!
Seksuaalinen onnettomuus ja keskiluokkainen tausta kietoutuvat yhteen. Työläisperheistä hän kokee tulevan estottomia ihmisiä, kun taas hän, varakkaan perheen vesa, joka on nauttinut lämpimän illallisen joka ilta, ei pääse itsenäistymään. Vanhemmat haluavat hänen astuvan muottiin, johon naapuruston pojat ovat itsensä sulloneet. Ei väkivaltaa vaan syyllistämistä.

Rothin kerronta kuohuu raivoa ja turhautumista, eikä säilän iskuilta pelastu ei-juutalaiset amerikkalaisetkaan. Julkaisemisen aikaan yksityiskohtaiset seksikohtaukset ja kuvaukset itsetyydytyksestä herättivät kohua. Juutalaisen identiteetin säälimätön piiskaaminen herätti niin ikään vastarintaa. Portnoyn tauti ei ole suinkaan ainoa seksuaalisuutta käsittelevä Rothin kirjoittama romaani; Roth käyttää kerronnassaan seksuaalisuutta usein jotenkin järkyttääkseen -- siis kontrastina suhteessa tarinaan ja sen kieleen, kerronnan lupaamaan sopimukseen.

Yhtä kaikki, Portnoyn tauti on hauska lukukokemus, ja Saarikosken käännös ainakin kulkee vauhdikkaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti