lauantai 14. syyskuuta 2013

The End of Growth

Jeff Rubin, The End of Growth - but is that all bad? (2012). Vintage Canada, Toronto, 2013.

Jeff Rubin on kanadalainen ekonomisti, joka ehti toimia mm. parikymmentä vuotta kanadalaisen CIBC:n pääekonomistina. Hän sattumalta syventyi työssään maailman öljyvarantoihin ja -kulutukseen ja kirjoitti näkemyksistään lehtiartikkelin. Rubin siirtyi tietokirjailijaksi, kun artikkelista kasvoi kirja Why Your World Is About to Get a Whole Lot Smaller: Oil and the End of Globalization, jonka julkaiseminen ei sopinut rooliin sijoituspankin pääekonomistina.  

The End of Growth on  jatko-osa edelliselle kirjalle. Rubin ottaa kalliin energian lähtökohdakseen ja miettii seurauksia. Öljynkulutuksen ja talouskasvun välillä on ollut seuraussuhde: prosentin nousu raakaöljyn kulutuksessa näkyy noin kahden prosentin talouskasvuna. Rubin ei problematisoi suhdetta, mutta muut ovat tehneet niin (esim. Robert Ayres). Hintapiikeistä seuraa taloustaantumia. Jos raakaöljybarrelin hinta liikkuu jatkossa kolminumeroisissa luvuissa, talouskasvulle käytännössä tulee nopeusrajoitus: vaihtoehtoiset energianlähteet eivät pysty korvaamaan halpaa raakaöljyä riittävän nopeasti tai tehokkaasti. Kiina ja Intia kasvattavat omaa kulutustaan sen, mitä taantuman runtelema länsimainen kulutus laskee.

Rubin povaa muutoksia joukkovelkakirjamarkkinoille. Nyt, kun keskuspankit säätelevät ohjauskorkoaan, ne pyrkivät kuromaan umpeen potentiaalisen ja todellisen talouskasvun välistä eroa.  Mitä suurempi ero, sitä enemmän tarjotaan elvytystä. Näissä arvioissaan keskuspankit eivät huomioi öljyn hintaa tai sen mahdollista kehittymistä. Jos ne huomioisivat, elvytys olisi niukempaa, jos siihen edes turvauduttaisiin. Tämän päivän velat maksetaan takaisin vielä kalliimman energian aikana. 

Nousevat energiakustannukset eivät tarjoa entisenkaltaista mahdollisuutta talouskasvulle. Koska öljyä ei ole tarjolla kasvavaan kysyntään, vaan sen tarjonta hiipuu vähitellen, Rubin esittää, että talouskasvusta tulee ennen pitkää nollasummapeli. Kasvua on tarjolla niille, jotka pääsevät käsiksi tarjolla olevaan energiaan ja pystyvät fiksusti sen hyödyntämään. Monissa länsimaissa yhdyskuntarakenne on pystytetty halvan öljyn varaan, mikä edellyttää merkittävää energian kulutusta toimiakseen.  Kehittyvät taloudet ovat hienoisessa etulyöntiasemassa, koska niiden kyky muuntaa yksi barreli taloudelliseksi toimeliaisuudeksi on parempi ja ne voivat maksaa barrelista enemmän.

Nollasummakasvusta seuraa koko joukko ikäviä korollaareja: ihmisten kyky selvitä veloistaan heikkenee, koska, jos talous ei kasva, keskimäärin jengi ei selviä lyhennyksistään ja koroistaan. Lainaa on heikommin tarjolla, koska, kuten Colin Campbell on tiivistänyt, huomisen talouskasvu on vakuutena tämänpäivän veloille. Työttömyys on korkeampi, koska töitä on vähemmän tarjolla (erityisesti nuorille). Tästä on usein seurannut muukalaisvihaa ja maahanmuuton rajoittamista. Pitkään kestänyt globalisoituminen saavuttaa huippunsa, ja halvan työvoiman perässä kulkeneet yritykset alkavat siirtää tuotantoa kotimaihinsa. Valtiot joutuvat pelaamaan pienemmällä kassalla, joten julkista sektoria joudutaan länsimaissa purkamaan. Poliittisia kriisejä ja mellakoita. Tiivistetysti: jos jossain nollasumman piirissä keskiluokkaistutaan, jossain keskiluokasta vastaavasti pudotaan. Nälkäisillä on kolme vaihtoehtoa: kapinoida, muuttaa tai kuolla. Arabikevään kipinä lähti kalliista ruoasta.

Kirjan alaotsikko antaa ymmärtää, että seuraukset eivät ole pelkästään huonoja. Kulutus asettunee ympäristön kannalta siedettävämmälle tasolle. Yhdyskuntarakennetta muutetaan autoliikennettä suosivasta kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä suosivaksi. Työtä jaetaan uudelleen (esim. saks. kurzarbeit), mistä voi seurata enemmän vapaa-aikaa. Tutkimusten mukaan kuluttaminen ei ole lisännyt onnellisuutta, joten Rubin järkeilee, ettei kuluttamisen väheneminen vähennä myöskään onnellisuutta.

The End of Growth maalaa kohtalaisen ikävän maailman, joka ehkä siirtymävaiheen jälkeen on jo siedettävä. Rubin kirjoittaa helppolukuista englantia. Hän käyttää tietokirjoittajan temppuja omakohtaisten kokemusten sitomisesta tekstiin -- jotkin aasinsilloista, esim. kalastuksesta Albertan öljyntuotantoon, ovat pitkiä. Hän myös välttää liian teknistä tai yksityiskohtaista käsittelyä, mikä maistuu jaaritettelulta, jos argumentit ovat ennestään tuttuja.