tiistai 11. helmikuuta 2014

The Prime of Miss Jean Brodie

Muriel Spark, The Prime of Miss Jean Brodie (1961). HarperCollins, New York, NY, USA, 2009.

Neiti Jean Brodie on skotlantilainen opettaja, joka elää "kukoistuskauttaan" Edinburghissa 1930-luvulla. Hän kokoaa oppilaistaan, kuudesta kymmenvuotiaasta tytöstä, itselleen hovin. Give me a girl at an impressionable age and she is mine for life. Brodien opetusmenetelmät ovat epätavanomaiset: tylsien historioiden sijaan hän kertoo lapsille matkoistaan Roomaan tai elämänsä rakkaudesta, joka kaatui Belgiassa ensimmäisessä maailmansodassa. Hän vie tyttöjä museoihin ja balettiin. Neiti Brodien tavoite on koulia herkässä iässä olevista tytöistä kulttuurista eliittiä, crème de la crèmeä, mitä koulun hallinto seuraa huolestuneena.
   "We shall discuss tomorrow night the persons who oppose me," said Miss Brodie. "But rest assured they shall not succeed."
   "No," said everyone, "No, of course they won't."
   "Not while I am in my prime," she said. "These years are still the years of my prime. It is important to recognise the years of one's prime, always remember that."
Kun tytöt vanhenevat ja siirtyvät yläkouluun, neiti Brodie onnistuu pitämään heidät edelleen otteessaan. Joukkuelajit, partio ja "me"-henki eivät istu neiti Brodien piiriin. Tyttöjen lojaalisuus erottaa heidät muista, ja termi "Brodien tytöt" alkaa saada ihaileviakin sävyjä. Kun tulee puhetta partiosta, jossa monet muut tytöt ovat mukana, neiti Brodie antaa selkeän tuomionsa.
"For those who like that sort of thing," said Miss Brodie in her best Edinburgh voice, "that is the sort of thing they like."
So Brownies and Guides were ruled out.
Tytöt joutuivat aikuisten valtataistelujen ja romanssien välikappaleiksi huomaamattaan. Tyttöjen kasvaessa neiti Brodien auktoriteetti alkaa säröillä, vaikka he tapaavat edelleen säännöllisesti. Alusta asti on selvää, että yksi tytöistä pettää neiti Brodien ja tämä joutuu jäämään eläkkeelle.

Lukijalle syntyy neiti Brodiesta mielikuva, mutta muutamaa mottoa lukuunottamatta Spark ei kerro hänestä paljoakaan. Tytöt puhuvat hänestä, taiteilija tekee hänestä muotokuvaa, rehtori utelee hänen edesottamuksiaan, mutta lukijalle ei paljastu suoraan neiti Brodiesta muuta kuin se, mitä hän sanoo. Silti hän on hahmona uskottava ja uskomattoman mieleenpainuva.
There was nothing outwardly odd about Miss Brodie. Inwardly was a different matter, and it remained to be seen, towards what extremities her nature worked her.
Oppilaista kertoja tietää paljonkin, kuka kuolee, kuka menee naimisiin, kuka päätyy tekemään mitäkin. Tai ehkä kertoja syöttää kierteisiä. Spark määrittelee tytöt vain luonnosmaisin virkkein, jotka määräävät jonkin piirteen joka pitää paikkaansa tai sitten ei. Rose Stanley on esimerkiksi kuuluisa seksin vuoksi, vaikka oikeastaan hän ei ole. Spark käyttää toistoa tehokeinona, eikä pelkästään sanojen toistoa vaan tautologiaa ja tapahtumaketjujen samanlaisuuksia. The Prime of Miss Jean Brodie on älykäs, sanavalinnoissaan piikikäs ja (siten) hauska.

11 kommenttia:

  1. Ah, Miss Jean Brodie ja hänen kukoistuskautensa. Hauska ja hieno kirja ja tämän jälkeen tulikin sitten luettua tusinan verran lisää Sparkeja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli hyvä. Spark piirtää ihmisistä hauskoja, melkein ilkeitä muotokuvia.

      ”Who is the greatest Italian painter?”
      “Leonardo da Vinci, Miss Brodie.”
      “That is incorrect. The answer is Giotto, he is my favourite.”

      Poista
  2. Täällähän käsitellään kiintoisia brittikirjoja ihan jatkuvalla syötöllä! Tämäkin odottaa hyllyssäni vielä lukemattomana, mutta kaksi muuta Sparkin kirjaa olen lukenut. Kiinnostuin kirjailijasta Nick Hornbyn suositusten myötä, eikä hdcanisin intoilustakaan ole haittaa ollut. Sparkilla on omalaatuinen huumorintaju, josta ei voi olla tykkäämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan lukemissani Sparkeissa ei ole kummoista juonta, vaikka aina näissä jokin semmonen arvoitus on. Ajallisesti liikutaan edestakaisin ja täydennetään kuvaa sieltä täältä. Melkein kaikki ihmiset näyttäytyvät jotenkin koomisina.

      Flann O'Brien ja Iris Murdoch odottelevat tämän ihminen sodassa -intoilun rauhoittumista. :-)

      Poista
    2. Aijaijai! Jos hdcanis on Spark-miehiä, minä puolestani olen Murdochin ykkösfani! En muista, onko tästä joskus ollut puhetta, mutta tämmöinen juttukin tuli väsättyä pari vuotta sitten. Flann O'Brien on myös ollut pitkään tutustumislistalla, yhden kaverin suosikkeja.

      Poista
    3. Vakuuttavaa!

      Tässä voi olla edessä taas reissu Arcadia Bookshopin miljoonalaatikoille.

      Poista
    4. Suosittelen, siellä lienee maan paras Murdoch-valikoima. :)

      Poista
    5. Spark ei tosiaan ole niin juonivetoinen vaikka yleensä siellä jokin keskeinen tapahtumasarja on...mutta sitä avataan yleensä aika nurinkurisessa järjestyksessä, vihjataan paljon etukäteen ja käytetään toistoa.

      Mutta joo, ne henkilöt, joista huomattava osa näyttäytyy varsin naurettavina.

      Poista
    6. Joo, olen lukenut vasta kaksi ja molemmissa sama juttu. Tulee semmonen olo, että kertojaa pitäisi seurata tarkemmin, koska jotain semmosta jallitusta siinä tapahtuu.

      Sparkeja pitää lukea lisää. Älykästä huumoria ei ole maailmassa liikaa.

      Poista
  3. Luin tämän juuri ja etsiskelin, onko tästä muut kirjoittaneet. Ilokseni löysin bloggauksesi. Linkitän sen omaani. Unohtumaton tyyppi tuo Jean Brodie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kirjoitukseni palauttaa mieleeni kirjan herättämän innostuksen, ja suorastaan ihmettelen, miten olen ollut lukematta enempää Sparkia.

      Hmm. Täällä jossain hyllyssä pitäisi olla Sparkin Loitering With Intent (1981). Ensimmäinen ilkikurinen sanavalinta löytyy otsikosta.

      Poista

O niin kuin oikeus

Kun entisen aviomiehen (so., ensimmäisen entisen aviomiehen) pienvaraston sisältö päätyy huutokaupattavaksi maksamattomien laskujen vuoksi,...