sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Talvisota minun näkökulmastani

Harald Öhquist, Talvisota minun näkökulmastani. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Vinterkriget 1939-40 ur min synvinkel suomentanut Lauri Hirvensalo. WSOY, Porvoo, 1949.

Kuten monet toisessa maailmansodassa palvelleet korkeat suomalaisupseerit, Harald Öhquist sai sotilaskoulutuksensa Jääkäripataljoona 27:ssa Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Hän oli hieman muita jääkäreitä vanhempi; hän ehti valmistua oikeustieteellisestä tiedekunnasta ennen sotaa. Seuranneina vuosina hän eteni urallaan päätyen Viipuriin armeijakunnan komentajaksi. Talvisodassa hän komensi II Armeijakuntaa eli eteläisintä armeijakuntaa Kannaksella.

Talvisota minun näkökulmastani on kooste Öhquistin sodanaikana kirjoittamista päiväkirjamerkinnöistä. Näitä edeltää katsaus Suomen maanpuolustuksen tilaan ennen sotaa ja seuraa pohdintoja sodan tuloksesta, vaihtoehtoisista ratkaisuista ja neuvostoliittolaisesta taktiikasta. Öhquist on tehnyt muistiinpanot itse riippumatta II Armeijakunnan virallisesta sotapäiväkirjasta.
Ensimmäisestä maailmansodasta saadut opetukset osoittavat, niinkuin tunnettua johtuen siitä, että nykyajan sodissa kaikenasteiset päälliköt voivat varsin helposti päästä henkilökohtaisiin kosketuksiin niin ylempien kuin alempien sekä rinnakkaisten portaiden kanssa, että kaikkein tärkeimmät sotilaalliset tiedotukset ja ilmoitukset sotatapahtumien todellisesta kulusta ja niiden syistä useinkin jäävät panematta paperille -- seikka, joka on aiheuttanut sotahistorioitsijoille suuria vaikeuksia. 
Näin Öhquist merkitsi tunnontarkasti muistiin "kaikki keskustelut, suulliset ilmoitukset, ohjeet jne., joilla olisi merkitystä tapahtumien kehitykselle". Merkintöjä on tosin muovattu ja lyhennetty, joten niillä ei ole "ensikäden lähdeaineiston arvoa". Jälkikäteen tehdyt lisäykset kulkevat tekstin seassa hakasuluissa. Kirja ei ole "sotahistoriallista totuutta" vaan näkökulmasta kirjoitettua sotakokemusta.

Napoleonin mukaan hengen suhde materiaan on kolmen suhde yhteen. Talvisodassa Suomella oli henkeä muttei suuremmin materiaa. Malli Cajander on viittaus sotaa edeltäneeseen heikkoon varustelutasoon; siviilivaatteisiin oli tarjota lähinnä vain kokardi ja käteen kivääri. Vaikka univormujen huono tila on jäänyt sanontana elämään, Öhquist pitää huomattavasti tärkeämpänä tykistön huonoa tilaa. Se oli kokoelma erilaisia, vanhentuneita tykkejä, joiden huoltaminen osoittautui vaikeaksi. Vaikka suomalainen tulenjohto oli tehokasta ja venäläiset kaavamaisuudessaan tarjosivat paljon maaleja, Suomella ei yksinkertaisesti ollut ammuksia, mikä teki puolustustaisteluista panssareita vastaan verisiä ja vastahyökkäyksistä usein mahdottomia. Lentokoneita oli niin ikään vähän, ja ilmaherruus pysyi ponnekkaista yrityksistä huolimatta Neuvostoliiton käsissä.

Saksa oli käynnistänyt alkusyksyllä uudenlaisen, nopeasti etenevän kaikkia aselajeja yhteistyössä hyödyntävän salamasodan. Se ei metsäisessä Suomessa onnistunut. Kannas on nimensä mukaisesti kapea käytävä kahden veden välissä, mutta talvi 1939-40 oli poikkeuksellisen kylmä. Meri jäätyi, mikä mahdollisti helmi- ja maaliskuussa jäätä pitkin tehtävät hyökkäykset. Lisäksi venäläiset kastelivat teitä ja soita luoden näin yllättävän toimivia huoltoyhteyksiä, joiden kautta he pystyivät keskittämään voimia ennen sotaa tehtyjä arvioita enemmän. Maasto oli Summassa monin paikoin tasaista, eikä se tarjonnut suojaa panssarintorjunnalle.

Rauhanneuvotteluita ennen ja niiden aikana painostus rintamalla oli poikkeuksellisen voimakasta, koska jokainen metri rintamalinjaa oli valuuttaa rauhaa ajatellen. Kaikki reservit olivat käytössä. Joukot olivat olleet taisteluissa viikko toisensa jälkeen ilman lepoa.
Klo 13.40 annan käskyn, että JR 14:n, joka nyt on reservinä Ventelän [Kärstilänjärven pohjoisosan kohdalla, 2 km Juustilasta etelään] seudussa, on valmistauduttava mahdolliseen nopeaan siirtoon Suomenvedenpohjan yli Linnasaareen [siis 3. Div:n esikunnan lähettyville]. Aikaisemmin rykmentillä oli määräys valmistautua siihen, että se keskitettäisiin 5. ja 23. Div. kaistoille. Isaksonin kertoman mukaan rykmentti oli, oltuaan jälkijoukkona Väliasemasta perääntymisen aikana, niin loppuun väsyksissä Ventelään tullessaan, että kesti muutamia päiviä, ennen kuin miehillä pysyi ruoka sisässä, etteivät heti oksentaneet sitä. Nyt ovat sentään ehtineet hiukan toipua. 
Sotahistorian suhteen olen tietenkin maallikko. En ollut aiemmin lukenut Talvisodasta mitään kattavampaa esitystä. Taistelupaikkojen nimiä en ole osannut paikantaa kartalta enkä sitoa osaksi sotaa. Talvisota minun näkökulmastani purkaa historian oppikirjojen hyökkäyksiä kuvaavat karttojen nuolet ja tekstin tiivit kappaleet auki puhelinsoitoiksi, käskyiksi, taktisiksi päätöksiksi ja päivä päivältä eteneväksi draamaksi. Sen yksityiskohtainen kerronta tuntuu kuivalta ja raskaalta, mutta kun sen sisään pääsee (liitteinä tarjotut 15 käsin piirrettyä karttaa ovat ehdoton apu), Kannaksen armeijan kiristyvä ahdinko ylivoimaisen vihollisen edessä välittyy terävästi. Rauha ei tule päivääkään liian aikaisin. Rintaman murtuminen oli 13.3. enää päivien kysymys.

Talvisota minun näkökulmastani ei ole pelkästään mielenkiintoinen kronologia Kannaksen taisteluista. Se on myös muotokuva armeijakunnan tason sodankäynnistä ja eri aselajien toiminnasta. II Armeijakunnan esikuntaan tulee jatkuvasti ilmoituksia esimerkiksi linjojen läpi murtautuneista panssareista tai selustaan iskeneistä maahanlaskujoukoista. Suuri osa ilmoituksista on liioiteltuja tai jopa vääriä. Johto joutuu reagoimaan epävarmaan tietoon puhelinyhteyksien katkeillessa. Paineen alla monien korkeidenkin upseerien taistelutahto alkaa murentua (esim. Kannaksen Armeijan komentaja Österman astuu sivuun 19.2.), ja tappioiden myötä upseereista alkaa tulla pula kautta linjan. 

Kirja on osa urakointiani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti