maanantai 21. heinäkuuta 2014

The Quiet American

Graham Greene, The Quiet American (1955). Penguin Books, Aylesbury, UK, 1982.

Englantilainen Graham Greene (1904-1991) ehti uransa aikana kirjoittaa miltei kolmekymmentä romaania ja niiden lisäksi lukuisia näytelmiä ja novelleja.  Romaaninsa Greene jakoi kaunokirjallisuuteen ja viihteeseen. Rajanveto kahden romaanityypin välillä oli alkuun selkeä, mutta uran edetessä ero viihderomaanien ja kaunokirjallisuuden välillä alkoi hämärtyä sekä kirjailijan että lukijoiden silmissä. Useimmista hänen romaaneistaan ja monista näytelmistä ja novelleista on tehty televisio- ja elokuvasovituksia.

The Quiet American sijoittuu 1950-luvun alun Vietnamiin tai silloiseen Indokiinaan. Kertoja, englantilainen Thomas Fowler, toimii Saigonin kirjeenvaihtajana Ranskan käydessä Indokiinan sotaa itsenäisyyttä ajavia kapinallisia vastaan. Kaupunkiin saapuu yhdysvaltalainen Alden Pyle, jonka ulkopoliittiset näkemykset perustuvat yhdysvaltalaisen ideologin kirjoittamiin kirjoihin. Fowler on jo pitkälle keski-ikään ehtinyt, kaiken nähnyt ja kokenut toimittaja, jonka kyynisyys törmää joka käänteessä nuoren Pylen kirkasotsaisen idealismin kanssa. Miesten reviiritaistelu kiteytyy Fowlerin naisystävässä Phuongissa: Pyle ihastuu tähän nuoreen vietnamilaiseen ja onnistuu taitamattomuudestaan huolimatta voittamaan naisen itselleen. Hänellä on tarjota turvan ja taloudellisen vakauden lisäksi tulevaisuus.
After dinner I sat and waited for Pyle in my room over the rue Catinat; he had said, 'I'll be with you at latest by ten,' and when midnight struck I couldn't stay quiet any longer and went down into the street. A lot of old women in black trousers squatted on the landing: it was February and I suppose too hot for them in bed. One trishaw driver pedalled slowly by towards the river front and I could see lamps burning where they had disembarked the new American planes. There was no sign of Pyle anywhere in the long street.
Kirja alkaa Pylen kuolemasta. Mies myöhästyy sovitusta tapaamisesta ja löytyy myöhemmin murhattuna sillan alta. Fowler palaa kerronnassaan taaksepäin ja kuvailee otteensa lipeämistä nuoresta naisystävästään, matkoistaan maan pohjoisosien taistelukentillä ja kiristyvistä jännitteistä Saigonissa ja sen ympäristössä. Hän näkee itsensä sotakirjeenvaihtajana, joka ei valitse puolta, mutta sota alkaa väistämättä koskettaa häntä ja objektiivinen etäisyys kaveta. Tarina etenee paikoin dekkarin tavoin, mutta tapahtumien taustat, riisipellot, eloisa Saigon ja pimeät ja ulkonaliikkumiskiellon hiljentämät yöt vievät pääosan.

The Quiet American ammentaa (paitsi Greenen omasta elämästä myös) Kaakkois-Aasian tapahtumista, kun eurooppalaisten siirtomaat alkoivat itsenäistyä ja kylmän sodan jännitteet hallita poliittista retoriikkaa ja toimintaa. Fowlerin ja Pylen voi nähdä hiipuvan ja kyynisen Euroopan ja nousevan ja poliittisesti naiivin Yhdysvaltojen voimasuhteiden kääntymisenä, kun he taistelevat Phuongista eli Kaakkois-Aasiasta. Fowlerin suhtautuminen pysyy kaksijakoisena: yhtäältä Phuongin itsenäisyyttä kunnioittavana ja toisaalta miltei hyväksikäyttönä. Pyle ihastuu kauneuteen ja mahdollisuuksiin, mutta Aasia ei kosketa tai muuta häntä. Hän näkee ja tulkitsee asioita vain amerikkalaisten käsitteiden kautta. Yhdysvalloissa ilmestyessään kirja tuomittiin amerikkalaisvastaisena.

The Quiet American on hienosti rakennettu romaani. Fowlerin kyynisyys, entisen siirtomaavallan kaksitahoisuus ja elämän ehtoopuolen tuoma hätä luovat terävän kontrastin nuoreen, elinvoimaiseen, demokratiaa ja uudenlaista elämäntapaa edustavaan Pyleen. Greenen kieli on suoraa ja toteavaa. Muutamissa kohdin kirjailija asettaa sanoja ja nimiä vastakkain. Esimerkiksi Boulevard de la Sommen lihakaupat muistuttavat vuosisadan alun verisistä taisteluista ja Euroopan historiasta.

Suosittelen.

Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.

2 kommenttia:

  1. Suositus rekisteröity. Kuulostaa lupaavalta, en ole Greeneä lukenut, mutta aikonut kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! :-)

      Toki kirja seisoo omillakin jaloillaan, mutta sotahistorian (Beevor, Hastings, Fehrenbach) lukeminen palkitsi siten, että taustalla olevan poliittisen tilanteen tunteminen toi väriä hahmoihin.

      Poista