sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Dracula

Bram Stoker, Dracula (1897). Esipuheen kirjoittanut Maurice Hindle. Penguin Books, London, UK, 2003.

William Hughes, Bram Stoker - Dracula: A reader's guide to essential criticism. Palgrave Macmillan, Houndmills, Basingstoke, Hampshire, UK, 2009.

1700-luvun alkupuolella Serbiassa epäiltiin kahden kuolleen talonpojan muuttuneen rauhattomiksi epäkuolleiksi. Kun heidän (näiden) kohtaamiaan ihmisiä kuoli, vanhat vampyyreistä kertovat kansanuskomukset heräsivät henkiin, ja tapauksia uutisoitiin laajalti. Vaikka vampyyrirunoja ja -kertomuksia on ilmestynyt laajalti (usein nimenomaan viihdekirjallisuuden piirissä), Bram Stokerin kreivi Dracula lienee vampyyrihahmoista tunnetuin. Hän esiintyy yli kahdessasadassa elokuvassa häviten suosiossa vain Sherlock Holmesille.

Stokerin romaani Dracula kulkee kirjeiden, muistiinpanojen, sähkeiden ja päiväkirjamerkintöjen muodossa. Englantilainen Jonathan Harker matkustaa Itä-Eurooppaan neuvomaan transylvanialaista kreivi Draculaa englantilaisiin kiinteistökauppoihin liittyvissä lakiasioissa. Kreivin linnassa tapahtuu "outoja juttuja", ja lopulta Jonathan huomaa jääneensä vangiksi.
When I went into the dining-room, breakfast was prepared; but I could not find the Count anywhere. So I breakfasted alone. It is strange that as yet I have not seen the Count eat or drink. He must be a very peculiar man! [...]
     But I am not in heart to describe beauty, for when I had seen the view I explored further; doors, doors, doors everywhere, and all locked and bolted. In no place save from the windows in the castle walls is there an available exit.
     The castle is a veritable prison, and I am a prisoner!
Samaan aikaan Englannissa Jonathanin kihlatun Minan ystävää Lucya kiertelee kolme kosijaa: englantilainen lääkäri Seward, lordi Holmwood ja teksasilainen seikkailija Morris. Lucy valitsee lordin, mutta, kun kreivi Dracula karauttaa miehistöttömällä kuunarilla Whitbyn hiekkarannalle,  hänen terveydentilansa alkaa heiketä. Hänestä tulee voimaton ja kalpea. Vasta paikalle kutsuttu hollantilainen tohtori Van Helsing pystyy diagnosoimaan oireet. Verensiirroista ja valkosipuleista huolimatta Lucy kuolee. Sitten alkaa kuolla monia muita.

Elokuvien, kirjojen ja televisiosarjojen lisäksi Draculalla on ollut pysyvä suosio kirjallisuustutkimuksen piirissä. William Hughesin tiivis mutta erinomainen katsaus Bram Stoker - Dracula: A reader's guide to essential criticism romaanin kirjallisuuskritiikkiin luotaa teoksen vastaanottoa yli sadan vuoden ajalta.

Dracula on ollut psykoanalyytikoille ideaaliteksti. Se on syrjässä suurista romaaneista. Siinä on lisäksi seksuaalisia jännitteitä, tyhjiä hautoja, aallonmurtajien välistä sujahtavia laivoja, kilpakosijoita, makuuhuoneita, nuoria naisia, verta, unissakävelyä, transseja, penetraatioita, vaajoja, kalpenemista ja kaikenlaista oireilua. Tulkinnat ovat yhdistelleet Stokerin lapsuuden, opiskelun, työelämän ja avioliiton tapahtumia kirjan tapahtumiin ja päinvastoin. Jotkut näkevät kreivi Draculan toiminnan olevan seurausta Stokerin seksuaalisesta turhautumisesta. Henkilöhahmojen oireet samaan tapaan nähdään Stokerin syyllisyyden ja ahdistuksen heijastumina.

En tunne psykoanalyysiä kovin hyvin, mutta kirjallisuuskritiikkinä se vaikuttaa olevan lopputulos edellä etenevä lukemisen muoto. Sitä sovelletaan luottamuksellisen terapiasuhteen sijaan sepitteellisen romaanin ja hajanaisten tai valikoitujen elämäkerrannallisten tapahtumien pohjalta: tekstistä ja taustasta etsitään psykoanalyyttisiä motiiveja. Kun sitten elämäkerta ei anna tukea insestitulkinnoille, on se pelkästään merkki torjunnasta! Tulkinnat poimivat Stokerin muotokuvaan milloin Lucyn, milloin Draculan ominaisuuksia. Draculan voimien seksuaalisesti latautuneimmat tulkinnat ohittavat mielisairaalassa makaavan Renfieldin tai Demeter-laivan miehistön.

Myöhempi kritiikki lähestyy teosta Stokerin aikalaispsykologian kautta. Hughesin esittelemä carpenterilainen psykologia, jonka Stoker ja siten Lucya hoitanut ja kosinut tohtori Seward tunsivat, selittää Lucyn unissakävelyn tottumuksena pikemminkin kuin kuolemanviettinä. Carpenterilaisessa psykologiassa ei ole torjuntaa, joten alitajunnasta nousee opittuja tai totuttuja asioita. Naiset joutuvat transsiin.

Kreivi Dracula tunkeutuu suoraan viktoriaanisten naisten makuuhuoneeseen. Kreivin hengityksen paha haju on hyökkäys porvarillisuutta kohtaan. Haju viittaa tulehdukseen, epäsiisteyteen ja rappioon. Dracula on vieras ja itämainen, erotisoitu hirviö, joka sulautuu Whitbyn ja Lontoon alempaan luokkaan. Ehkä Dracula edusti kirjailijalle pelottavaa vierautta (tulkinta ei Hughesin mukaan kanna aivan loppuun asti), tai ehkä kirjassa kaikuu 1800-luvun lopun pessimismi, kun Britannian omat valloitukset heijastuivat takaisin vääristyminä ja siirtomaaisäntä koki muuttuvansa siirtomaaksi maahanmuuton ja vieraiden vaikutteiden myötä. Tästä oli seuraava romahdus ja henkinen, moraalinen sekä rodullinen rappio.

Romaanissa veret sekoittuvat kirjaimellisesti, mikä rikkoo juutalais-kristillistä tabua. Draculassa virtaa Attilan veren lisäksi kaikkien hänen uhriensa veri. Stokerin käsitys verestä periytyy 1600-1700 -luvuilta, kun vielä ajateltiin, että siinä kulkee omistajansa ominaisuuksia. Verensiirrot tuovat Lucyyn "vahvaa" miesten verta. Kun Lucy joutuu kosketuksiin Draculan veren kanssa, hänestä tulee flirtti, mikä on tulkittu moraaliseksi heikkoudeksi. Lucyn kalpeus oli viktoriaaninen signaali masturboinnista. Kun tuolloin jo avioitunut Mina Harker altistuu Draculan verelle, vastaavia oireita ei nähdä. Mina on moraalisesti vahvempi, Van Helsingin sanoin melkein mies.
Ah, that wonderful Madam Mina! She has man’s brain—a brain that a man should have were he much gifted—and a woman’s heart. 
Sally Ledger ja Carol Senf ovat tahoillaan esittäneet, että Dracula ei hyökkää kaikkia naisia vastaan, vaan nimenomaan tiettyä uutta naiskuvaa (The New Woman) vastaan. Lucy ja erityisesti Mina on nähty tämän uuden rohkean ja itsenäisen naistyypin mallina, joka pystyy elättämään itsensä. Uusi nainen oli myös rohkea nauttiessaan suuria teeannoksia tai pohtiessaan moniavioisuuden mahdollisuutta. Stoker oli konservatiivi, joten Mina ei kuitenkaan omaksu uutta naismallia, vaan tekee siitä hetkittäin jopa pilaa. Hänestä tulee kodin hengetär.

Leimallisesti viihdekirjallisuuden teokseksi romaania on luettu hyvin tarkkaan ja monista lähtökohdista käsin. Tarinan lukeminen brittiläisittäin ottomaanien vallan alta vapautuvan Itä-Euroopan ulkopolitiikan kautta tai irlantilaisittain Draculan samastaminen brittiläiseksi absentee-maanomistajaksi, joka imee verta alustalaisistaan, ei näin maallikosta tunnu hedelmälliseltä (eikä Hughesiltakaan heru kiitosta). Seksuaalisia juonteita on kenties korostettu liikaa; ehkä Stoker oli sensaatiohakuinen kirjoittaja. Robert Mighall onkin todennut, että kenties toisinaan "vampyyri on vain vampyyri".

Kokonaisuudessaan Draculan voi kai sanoa ylläpitävän yhteiskuntaluokan, rodun ja sukupuolen rajoja. Maallikolle Dracula on myös toimiva kauhukertomus, jossa rikotaan elämän ja kuoleman rajoja.

4 kommenttia:

  1. Dracula on klassikko, ostin sen Lontoon talvenani 1994-95 yhden punnan pokkarina ja luin sitä enimmäkseen metromatkoilla. Joskus samoina aikoina näin myös elokuvan, josta myös nautin. Yksi päällimmäisistä seikoista, mitä minulle on jäänyt mieleen, on senaikaisen teknologian korostuminen -- junat, sähkötin & "rohkea" Mina kirjoittaa kirjotuskoneella, mukana taisivat olla myös puhelin ja autot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sen Francis Ford Coppolan Draculan tuoreeltaan, ja se on jäänyt mieleen paremmin kuin ne tuhat muuta vampyyrielokuvaa. Elokuvan tarina toki poikkeaa jonkin verran kirjasta.

      Kyllä teknologia tosiaan korostuu. Ikivanhan demonin vastassa ovat puhelin, lennätin, (aikataulussa kulkeva) juna, höyrymoottoroitu vene, winchester-kiväärit, kirjoituskone ja gramofonien edeltäjä fonografi, jolla Seward äänitti muistiinpanonsa. Siihen päälle vielä pikakirjoitus, verensiirto ja hypnoosi. Teknologiasta, sen aikatauluista ja soveltamisesta muodostuu voittamaton järjestelmä. Stoker yhtäältä tuntuu ottavan teknologian vastaan melko varauksettomasti. Toisaalta hän jarruttelee sen tuomaa yhteiskunnallista muutosta.

      Kirjassaan A Brief History of Life in Victorian Britain Michael Paterson pitää kirjoituskonetta keksintönä merkittävämpänä kuin tietokonetta. En tiedä, miten pitävä tämä vertaus on -tietokoneverkot ovat vasta nuoria- mutta kirjoituskone muutti aikoinaan yhteiskuntaa rajusti: sen myötä naiset astuivat työelämään kodin ulkopuolella.

      Poista
  2. Tosi kiinnostavaa. Tähänkin klassikkoon näyttää liittyvän todellisia ja kuviteltuja tarinoita paljon enemmän kuin äkkiseltään olettaisi. Minulla on kirjakin sopivasti lukemattomana kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiketi jokainen kirjallisuuskritiikin suuntaus on yrittänyt teroittaa hampaansa tällä teoksella. Teoksen vastaanoton pitkä historia paljastaa kirjallisuuskritiikin muutoksia.

      Dracula oli alunperin viihdekirjallisuutta, jota Stoker kirjoitti teatterimanagerin toimensa ohella ja joka yllätti myös Stokerin tuttavapiirin. Nyt se on klassikko, jossa on jotain lumoavaa, jonkinlainen ahdistava mytologia. En ole uudempaa vampyyrikirjallisuutta lukenut, mutta pelkästään sen volyymi kertoo, että jokin näissä kuolemattomissa hirviöissä viehättää.

      Poista