torstai 2. heinäkuuta 2015

Óðinnin ratsu

Óðinnin ratsu: skandinaaviset jumaltarut. Muinaisnorjalaisista Edda-teksteistä toimittanut ja suomentanut Anni Sumari. Like, Keuruu, 2007.

Brittiläinen sarjakuvakäsikirjoittaja Peter Milligan on verrannut moderneja supersankareita antiikin ikonisiin heeroksiin: Teräsmiehestä ja Oidipuksesta on kirjoitettu useita, toisistaan hieman poikkeavia versioita. Taruista ja erityisesti myyteistä voi tietenkin ammentaa pyhyyttä ja maailmankuvaa, mutta supersankarisarjakuvien tavoin ne palvelevat myös viihteenä.

Supersankarit nousivat mieleeni lukiessani Anni Sumarin kokoamaa muinaisskandinaavista tarumukaelmaa : episodimaisissa kohtaamisissa tanner tömisee ja vuoret murenevat, kun jättiläiset, pedot ja jumalat ottavat mittaa toisistaan. Kuten antiikin heeroksilla tai skandinaavisilla jumalilla, ei supersankareillakaan ole mainittavaa psykologiaa. He ovat pikemminkin arkkityyppejä, ehkä muutamin poikkeuksin.

Óðinnin ratsu: skandinaaviset jumaltarut (2007) on Edda-taruista koottu mukaelma, jonka tavoite on tehdä skandijumalat ja -mytologia suomalaisille tutuksi. Tarut kertovat maailman synnystä, jumalten suhteista, taisteluista ja tuhosta. Silti usein on vaikea tunnistaa, mitä tarinassa tai episodissa on panoksena, ja siten tapahtumat jäävät etäisiksi. On ennustuksia, taikaesineitä, kateutta, ahneutta ja alkoholia sekä tuhoisaa kilpailua urheudesta.

Sumarin työstämien tarinoiden kertojan tyyli hieman vaihtelee, mutta kaikkinensa kerronta on sujuvaa proosaa. Taruja värittää myös huumori: kaikessa on "jutun" makua, joten on vaikea yhdistää tarinoita vakavaan uskollisuuteen. Ehkä muinaisskandinaaviseen mytologiaan pitäisi perehtyä paremmin.

2 kommenttia:

  1. Minusta tämä on todella hyvä kirja. Ostin joskus Eddat nykynorjalaisena käännöksenä, mutta eipä niitä ole tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä. Sumari on saanut kerronnan futaamaan. Sukusaagoihin ja niiden maisemiin verrattuna näissä taruissa ja muinaissaagoissa tapahtumat lähtevät lennokkaiksi aika nopeasti. Minullakin hyllyssä lepäävät Penguin Booksin Eddat ovat edelleen lukematta. Ne ovat englantia, mutta ostin ne Oslosta. :-)

      Kun Antti Tuuri tapasi kirjabloggaajia tuossa talvella, kysyin, miten hänen saagakäännöksensä lähtivät liikkeelle. Islannin yliopistokurssit ja vierailut islannissa oli vastaus. Ilmeisesti siis nykyislanti riittäisi saagojen lukemiseen -- tosin niiden kielikuvien kanssa voi olla vaikeaa.

      Poista