tiistai 25. elokuuta 2015

Myth and Meaning

Claude Lévi-Strauss, Myth and Meaning. Routledge & Kegan Paul, London, UK, 1978.

Ranskalaisen antropologin Claude Lévi-Straussin ohut kirjanen Myth and Meaning (1978) perustuu radiossa esitettyihin luentoihin, jotka väljästi käsittelevät maallikoiden asettamia kysymyksiä. Lévi-Strauss sävyttää  luentojaan sattumuksilla ja esimerkeillä omasta elämästään.

Strukturalismi, siis rakenteen merkitystä korostava tieteellinen lähestymistapa, palautuu Lévi-Straussin osalta lapsuuden havaintoon kylttien boulanger (leipuri) ja boucher (teurastaja) samankaltaisuudesta (bou) ennen kuin hän oppi lukemaan. Näitä muuttumattomia yhtäläisyyksiä, jotka edustivat järjestystä ensisilmäyksellä kaoottisissa ilmiöissä, hän sitten metsästi ensin geologiasta ennen kuin ihastui antropologiaan.
I [...] was confronted immediately by one problem - there were lots of rules of marriage all over the world which looked absolutely meaningless, and it was all the more irritating, because if they were meaningless, then there should be different rules for each people, though nevertheless the number of rules could be more or less finite. So, if the same absurdity was found to reappear over and over again, then this was something which was not absolutely absurd; otherwise it would not reappear.
Lévi-Strauss pohtii luennoissaan strukturalistista lähestymistapaa ja järjestyksen suhdetta tietoon. Uusia kysymyksiä nousee sitä mukaa, kun vanhoihin vastataan, joten tieteellisten selitykset eivät koskaan saavuta lopullisuutta. Hän vertailee myös "primitiivisen" ja tieteellisen ajattelun eroja todeten, että niiden omaperäisyys ja abstrahointi on samantyyppistä, mutta, missä edellinen on yleensä eristyneen heimon perinnettä, jälkimmäinen nauttii monien eri kulttuurien sukupolvelta toiselle siirtyneestä tiedosta. Historia on kirjoittajan mukaan perinyt mytologian funktion; molemmat antavat vastauksia pitkälti samoihin kysymyksiin, toki eri tavoin.

Lopuksi kirjoittaja pohtii mytologian ja musiikin suhdetta. Hänen mukaansa ne molemmat ikään kuin polveutuvat kielestä, jolla on siis rakennetta foneemien, sanojen ja lauseiden tasolla, mutta mytologiassa ei ole foneemeja, eikä musiikissa ole sanoja. Edellinen korostaa siis merkitystä, jälkimmäinen ääntä. Tämä analogia paljastaa yhtäläisiä rakenteita, mutta en tiedä, voiko niistä ei sen suurempia johtopäätöksiä tehdä.

Kirjan sävy on leppoisa, ja sen voi lukea yhdeltä istumalta. Ehkä siinä strukturalismistakin tarttuu hihaan jotain.

8 kommenttia:

  1. Ei tuosta minulle saattaisi paljon tarttua hihaan eikä lahkeeseen, mutta selvityksestäsi kiinnitti huomiotani tuo mytologia historian edeltäjänä. Olen joskus ajatellut, että esimerkiksi Raamatun luomiskertomuksessa on piirteitä, joitten mukaan pidän itse sitä oman aikansa luonnonhistorian selityksenä.

    Eräs viisas mies minua valisti huomauttaen, että mitähän oikein tarkoittaa se Jumalan ohje Aatamille ja Eevalle, joitten käskettiin erota isästään ja äidistään. Ilman luonnonhistoriallista taustaa ohje kuulostaisi ensimmäisille ihmisille annettuna järjettömältä. Raamatussa kuitenkin ilmeisesti oletetaan heillä olleen isä ja äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myytit Lévi-Straussin mukaan antavat ihmiselle illuusion siitä, että hän ymmärtää ympäröivää maailmaa ja universumia. Tarinoiden kautta tapahtumat ja ilmiöt eivät ole tietenkään hallinnassa, mutta ne eivät ole myöskään mielivaltaisia.

      En tuota kohtaa Raamatusta muista, mutta jostain Kain löytää vaimon, joten selvästi tyhjentävästi kaikkea ei tarinassa kerrota. Se polyteistisine juonteineen on mytologiaa pikemminkin kuin historiaa.

      Maalaustaiteessa Aatamilla ja Eevalla näkyy usein napa. :-)

      Poista
    2. Sanotaan sitten suoraan, että eikö Raamattu anna ymmärtää, että Aatamilla ja Eevalla oli vanhemmat, vaikka he silti olivat ensimmäiset ihmiset, joten heidän vanhempansa eivät ehkä sitten olleet niitä joista nykyään käytetään nimitystä homo sapiens?

      Poista
    3. Ensimmäinen Mooseksen kirja ei ainakaan mainitse Aadamin ja Eevan luomisen yhteydessä mistään vanhemmista mitään. Jumala loi ja se oli siinä.

      Poista
    4. Eevan luomisen yhteydessä sentään mainitaan "mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa". Tai uudemmassa käännöksessä: "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa." 1. Moos. 2:24.

      Mutta ehkä tuo ei sitten ole maininta vanhemmista? Liekö se ollut siinäkään?

      Poista
    5. Kylkiluuhomma (joka juontuu todennäköisesti vanhemmasta perinteestä (The Oxford Bible Commentary, 2001, s 44.)) on ikään kuin se myyttisen ajan ensimmäinen kerta, joka selittää selittää kuulijoille sukupuolien välisen suhteen: miksi miehet jättävät vanhempansa liittyäkseen vaimoihinsa "niin että he tulevat yhdeksi lihaksi" (mikä taitaa mennä päinvastoin kuin varsinainen käytäntö: eivätkö juuri naiset jätä vanhempansa? Noh, en tiedä.). Tässä ei kuitenkaan puhuta Aadamin tai Eevan vanhemmista.

      Ehkä minunkin pitäisi lukea koko kirja ajatuksella läpi. :-)

      Poista
    6. Eipä taideta puhuakaan Aatamin ja Eevan vanhemmista, kirjoitusasusta riippumatta. Varmaankin Oxford on oikeassa.

      Minä en ole lukenut Raamattua läpi koskaan, sieltä täältä vain joitain juttuja. Kirkossa olen sitten suu auki kuunnellut ja kotona kun radion aamuhartauksissa ovat Sanaa selostaneet.

      Kiitos maltillisesta ja asiaan paneutuneesta vastauksestasi! On hyvä, että tämä asia selveni minulle.

      Poista
    7. Eipä kestä. :-)

      Minäkään en ole lukenut Raamattua koskaan läpi. Edellisellä yrityksellä heräsi kaikenlaisia kysymyksiä, notta päätin hankkia Oxfordin selitysteoksen apuun. Tarkoitus olisi lukea teosta ja tulkintaa/selitystä rinta rinnan. Tosin ensin luen muita myyttejä.

      Poista