keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Siilin eleganssi

Muriel Barbery, Siilin eleganssi. Ranskankielisestä alkuteoksesta L'Élégance du hérisson (2006) suomentanut Anna-Maija Viitanen. Gummerus, Nørhaven, Tanska, 2013.

Muriel Barberyn romaanin Siilin eleganssi (2006) vahvuudet on nopeasti lueteltu. Kas näin.

Mitä muuta romaanista voi sanoa? Päähenkilöissä ei ole sinänsä mitään vikaa,  he vain eivät verhoa hahmojen takana tepastelevaa kirjailijaa ja filosofian professoria. Paloma, 12-vuotias moralisti, saarnaa nuorison pukeutumisesta, huumeiden käytöstä ja huonosta käytöksestä, ja Renée, viisikymppinen concierge, loihe luennoimahan keskiaikaisesta nominalismista, Edmund Husserlista ja ylipäätään yliopistollisen tutkimuksen tilasta. Jos Barbery on halunnut kääntää hahmot jotenkin päälaelleen, satiiriksi kirjasta puuttuu pyöräytyksen mahdollistava huumori ja älykäs vastakkainasettelu. Nyt nimittäin vaikuttaa siltä, että lukijan pitää ottaa päähenkilöt vakavasti.

Kirja kurottaa kohti kauneutta. Merkityksen manaaminen hienoin sanakääntein ja adjektiivein kääntyy melkein epätoivoiseksi pitsikoristeiden askarteluksi. Kirjan pyörittämä kauneuskäsityskin on 1800-luvun alkupuolen romantiikkaa, jossa ei satiirisille tulkinnoille ole tilaa. Eikä ongelma ole pelkästään se, että kauniista asioista sanotaan kauniita asioita. Sopivassa tarinassa jonkun lausumana nyt latteuksiksi valahtaneet ajatukset voisivat kenties toimia hienosti. Tässä romaanissa on vain kaksi samanlaista soosottelevaa ja luennoivaa ääntä ilman varsinaista kontekstia.

Tapahtumapaikka, sikäli kun kirjassa on tapahtumia, on rikkaiden asuttama kerrostalo Pariisissa, eikä mikään kirjan esittämä mielipide, juonne, kritiikki, teema tai motiivi karkaa sen rajaamasta turvallisuuden ja yleisen hyväksynnän piiristä. Toki Barbery loiventaa yleväksi ja mahtipontiseksi äityvää vuodatusta tunnistettavin viittauksin valtavirtaelokuviin. Näin päähenkilöt eivät ole liian idealisoitua, vaan heissä on "tarttumapintaa".

Juu ei.

8 kommenttia:

  1. Juu ei, niin totta. Tästä jossain vaiheessa kohkattiin. Yritin lukea, mutta en saanut mitään irti, jäi kesken. Kiva nimi, koska siilihän on todella elegantti eläin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sen kohkaamisen tuloksena olen muistaakseni antanut tämän romaanin lahjaksi lukematta sitä ensin itse. VIRHE!

      Nyt jossain on vedetty minun nimeni yli paksu musta viiva. :-)

      Poista
  2. :D Pitää ehkä siirtää tätä ylemmäs TBR-listan lukupinossa... olen nimittäin joskus intoutunut ostamaan tämän peräti omaan hyllyyni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta ovat monet myös pitäneet. Kirja on esimerkiksi Peter Boxallin toimittamalla 1001 kirjan listalla, mikä minusta on yllättävää nyt kirjan luettuani.

      Eteenpäin! Ei saa jäädä kirjastoon makaamaan.

      Poista
  3. Juu ei :D Sen verran painajaismaiselta alkoi kuulostaa, että unohdanpa koko kirjan. Tähän mennessä olen ehkäillyt (enää ei tarvitse sitäkään), mutta ei ole syntynyt pakottavaa tarvetta lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta oli iloakin: Paloman "syvälliset ajatukset" muistuttivat Saturday Night Liven sketsistä Deep thoughts by Jack Handey. Hyllystä löytyi vanha pokkari täynnä Jack Handeyn viisautta.

      "Whenever you read a good book, it's like the author is right there, in the room talking to you, which is why I don't like to read good
      books."

      Poista
  4. Mä en ole selvinnyt tässä alkua pidemmälle, vaikka onkin hyllyssä. On nimittäin alkukielisenä. Luulen lukevani ranskaa sujuvasti, mutta jouduin kaivamaan sanakirjan esiin kolme kertaa ekojen 30 sivun aikana. Se viilensi. Ehkä joskus uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla kohdallani alkukieleen vaihtaminen tuskin työntäisi romaanin sävyn ja kerronnan ongelmia taka-alalle. Toisaalta ranskaksi lukeminen on minulle niin hidasta, että jokaisen virkkeen loppuun pääsemisestä ehtii nauttia erikseen. Siinä olisi ristiaallokkoa kerrakseen. :-)

      Poista