sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tietohaaste

Kollegani Margit haastoi minut kirjablogaajien keskuudessa kiertävään tietokirjallisuushaasteeseen, joka on alunperin lähtöisin Klassikkojen lumoissa -blogista. Haasteen ohjeet ovat lyhykäisyydessään seuraavat:
  • Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
  • Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
  • Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
  • Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
  • Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.
Nipvet on lukupäiväkirja, jossa olen asiantuntemattomasti peukuttanut käytännössä kaikkia lukemiani kirjoja viimeisen yhdeksän vuoden ajalta. Esitelläkseni tietokirjoja, joita en ole käsitellyt blogissa, minun täytyy siis kurottaa kauas menneisyyteen tai vaihtoehtoisesti hehkuttaa kirjoja, joita en ole lukenut — ainakaan kokonaan. Koska olen laiska, tyydyn poimimaan kirjat omasta hyllystäni.

* * *

Björn Landström, Laiva: Katsaus laivan historiaan alkukantaisesta lautasta atomikäyttöiseen sukellusveneeseen. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Skeppet (1961) suomentanut Martti Vuorenjuuri. Otava, Helsinki, 1961.

Laivoja koskeva arkeologia on siinä mielessä kiusallinen ala, ettei kaukaisesta historiasta ole usein tarjolla kuin viitteellisiä piirustuksia tai pahoin maatuneita tai tuhoutuneita hylkyjä. Lisäksi alukset olivat usein paikallista tekoa. Ne veistettiin ilman piirustuksia yhdistellen paikallisia perinteitä ja joitain vieraampia, hyväksi havaittuja ominaisuuksia. Näin yksittäisten vanhojen hylkyjen yleistäminen kuvaamaan aikakauden tai alueen merenkulkua on usein vaikeaa.

Oli miten oli, yhdenkään historiasta kiinnostuneen maallikon kokoelma ei ole paljonkaan arvoinen ilman Björn Landströmin (1917-2002) mestariteosta Laiva (1961). Landström tunnetaan ensisijaisesti kuvittajana (ks. esim. Sinuhen kansikuva), mutta hän oli myös aktiivinen purjehtija. Tietojensa ja taitojensa avulla hän rekonstruoi arkeologian löydöt taidoikkaiksi kuviksi, kaavioiksi ja selityksiksi. Tämä ei ole Landströmin ainoa laivoja ja merenkulkua koskeva teos mutta ehdottomasti kattavin. Kirjasta on olemassa englanninkielinen laitos, joka keskittyy purjealuksiin ja joka sisältää kuvitusta, joka ei ole mahtunut tähän teokseen.

* * *

Pirkko Mikkonen ja Sirkka Paikkala, Suomalaiset sukunimet (1992). Weilin+Göös, Keuruu, 1993.

Omien laajojen sukututkimusteni pohjalta olen jäljittänyt Makkosen suvun alkuperän Kannaksella sijainneeseen taloon, jossa oli poikkeuksellisen laiska isäntä. Töiden tai puhteiden sijaan hän tyytyi "makkoilemaan" uuninpankolla niin, että tuli tavastaan aivan kuuluisaksi. Pirkko Mikkosen ja Sirkka Paikkalan erinomainen katsaus Suomalaiset sukunimet (1992) esittää saman asian hieman toisin:
Karjalaisista ristimänimistä Makari, Makkara, Makko(i), Makku (< venäjän Makarij, kreikan Makarios) on sukunimistöömme saatu mm. Makkonen. Ortodoksisen Karjalan alueelta on 1500-1600-luvuilta kyseisistä ristimä- ja niistä juontuvista sukunimistä lukuisia mainintoja. Savosta on Makkosista 1500-luvun puolimaista eniten merkintöjä Säämingin suurpitäjästä (mm. Haapalan neljännes) mutta paljon myös Pellosniemeltä ja Vesulahdelta, joissa kaikissa on nimeä tavattu v:sta 1541. [...]
Kun sää on käsitelty ja pitää täyttää sosiaalisesti neutraali tai yhdentekevä keskustelu jotenkin, sukunimistö antaa erinomaisen ja usein harmittoman aiheen. Ihmiset, joilla on erikoinen sukunimi tai paikannimi sukunimenä, eivät arastele kertoa sukunimensä historiaa. Etenkin uusia ihmisiä tavatessa kirja tarjoaa mukavasti kättä pidempää.

* * *

Tuomas M. S. Lehtonen (toim.), Lopun leikit: Uskon, historian ja tieteen eskatologiat. Gaudeamus, Tampere, 1999.

Väittelin joitain vuosia sitten tietojenkäsittelytieteestä aiheenani uutistapahtumien automaattinen seuraaminen. En opiskellut tavan mukaisesti sivuaineenani matematiikan lisäksi aina hyödyllistä tilastotiedettä vaan teoreettista filosofiaa, joka on oppijärjestelmän muotoon puettu kyseenalaistamisen perinne, joten väitöskirjaani hiipivät ehkä epätavanomainen tutkimusongelmaa jäsentävä ja kritisoiva käsiteanalyysi sekä joukko tarpeettomia analogioita.

Yksi näiden analogioiden lähde oli Tuomas M. S. Lehtosen toimittama Lopun leikit (1999). Ostin kirjan tyydyttääkseni kulttuuripessimistisiä taipumuksiani, mutta yllättäen Pasi Falkin kirjoittama luku Tuleva mennyt maailma pudotti suomut silmiltäni tutkimusongelmani suhteen. Uutistapahtumien seuraamisen automatisointi oli oire aikaperspektiivin nurin kääntymisestä, jossa tapahtumisen ja tapahtumatuotannon välisen tulkinnallinen etäisyys ja viive katoaa.
Tapahtumien jäsentäminen ja tulkitseminen tapahtumiksi ei enää ole menneeksi maailmaksi etääntyneen kohteen historiantutkimusta vaan välitöntä ja viiveetöntä tapahtumatuotantoa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että historiallisten kehityslinjojen paikantamisen sijaan nykyisyydestä etsitään merkkejä tai oireita mahdollisista tulevista ongelmista tai katastrofeista. Konferenssien iltamissa kollegat kohottelivat kulmakarvojaan, kun jäsensin melko perinteisiksi tiedonhakuongelmiksi palautettavaa tutkimusongelmaa tällä tavalla "vaikeasti". Loppujen lopuksi tein samaa kuin muutkin: tein tietojärjestelmän, jonka suorituskykyä evaluoin muidenkin käyttämällä annotoidulla datalla. Falkin artikkelista sain kuitenkin bibliografian, jonka läpikäynti tuotti paitsi mielihyvää myös ymmärrystä. Päädyin lukemaan Jean Baudrillardia, joka kehitti Falkin kuvaaman aikaperspektiivin kääntymisen idean alunperin, ja Paul Viriliota, joka on kirjoittanut teknologiasta, nopeudesta ja näiden ongelmista.

* * *

Jukka Sihvonen, Konelihan värinä: Johdatus kytkeytymisen maailmankuvaan. Like, Keuruu, 2001.

Hieman edelliseen liittyen Jukka Sihvosen katsaus Konelihan värinä (2001) on täydentänyt käsitystäni ihmisen ja koneen suhteesta. Sihvosen katsaus alkaa suunnilleen kellosta ja kaukoputkesta ja jatkaa aatehistoriallista perkaamista proteeseihin, massatuotettuihin kulutustavaroihin ja esimerkiksi sähkövaloon.




* * *

Peter Englund, Pultava. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Poltava (1988) suomentanut Seppo Hyrkäs. Art House, Juva, 1993.

Peter Englundin Pultava (1993) oli yksi ensimmäisiä lukemiani oppikirjojen ja yleisteosten ulkopuolisia historiateoksia. Se kuvaa Ruotsin kuningas Kaarle XII:n sotaretkeä Venäjälle ja erityisesti Pultavan taistelua vuonna 1709. Kirja jätti syvät jäljet ja historian nälän, joka tuntuu pahenevan vuosien mittaan.

Nyt kirjaa selaillessa sen näkökulma tuntuu nojaavan John Keeganin ajatukseen taistelukuvausten siirtämisen kenraalien teltoilta etulinjaan. Toki Englund viipyy myös komentajien teltoilla, mutta yksittäisten taistelijoiden heikompi hiihtokenkä vetää hiljaiseksi.

* * *

Tietoa sisältäviä internet-sivustoja koskee kieliongelma: englanniksi tarjonta on yksinkertaisesti laajempaa. Muutamia suomenkielisiä sivustoja ja blogeja tulee kuitenkin luettua tai seurattua.
  • Wikipedia ei tarvinne kummempia esittelyitä. Vaikka jälleen englanninkielinen materiaali on  kattavampaa, luen usein myös suomenkielisen sivun, mikäli sellainen on. Wikipedia on niitä harvoja internet-sivustoja, joita olen omalla vaatimattomalla panoksellani rahoittanut. 
  • Ilmastotieto on asiantunteva blogi takanaan joukko kirjoittajia. Nimestä huolimatta esimerkiksi Ari Suokko on käsitellyt talouteen ja energiaan liittyvää problematiikkaa.
  • The Ulkopolitist on niin ikään asiantuntijajoukon ylläpitämä Suomen ulkopolitiikkaan ja kansainväliseen suhteisiin pureutuva blogi tai web-julkaisu, joka ei tyydy perinteiseen suomalaiseen hymistelyyn. Pelkästään sivuston olemassa olo antaa jo laihaa toivoa.
  • Soininvaara.fi on suomalaisista poliittisista blogeista kenties paras — tietysti riippuen poliittisesta suuntautumisesta. Vaikka Osmo Soininvaaran mielipiteet ja kysymyksenasettelut ovat mielenkiintoisia, varsinainen pihvi on blogissa käytävä monipuolinen keskustelu. Huterat argumentit eivät selviä pystyssä kovin pitkään.
  • Sukututkijan loppuvuosi on Kaisa Kyläkosken ylläpitämä Suomen historiaa monipuolisesti kartoittava ja käsittelevä blogi. Kirjoittaja lukee mm. vanhoja sanomalehtiä ja vierailee arkistoissa kaivaen esiin kaikenlaista mielenkiintoista pientä ja suurta ilmiötä menneisyydestä.
Tietämättä tarkemmin, ketkä kaikki ovat jo haasteen saaneet, haastan puolestani Minnan (http://minnasiikila.blogspot.fi/), Kirjavuorenpeikon (http://kirjavuori.blogspot.fi/) ja Leenan (http://donnamobilenkirjat.blogspot.fi/).

10 kommenttia:

  1. Kiitän. Ensireaktioni on säikähdys, mutta tarkemmin ajatellen katsoen tämäkin on ihan mukava haaste. Peter Englund saattaa muuten suorittaa uuden tulemisensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sama ensireaktioo täällä, mutta harvoin näistä haasteista arpia jää. :-)

      Englundilta minulla taitaa olla pari kirjaa lukematta. Sitten voisi aloittaa kierroksen alusta.

      Poista
  2. Onpahan todella kiinnostavia tietokirjoja!

    Minua alkoi kiehtoa tuo kirja Konelihan värinä. Samalla muistin Frans Mäyrän alustuksen koneihmisestä joskus 90-luvulla Kuhmon Ihminen ja Kosmos -tapahtumassa. Joku siellä yleisössä pui nyrkkiä Mäyrälle, jolla oli läppäri auki kaikkien alustusten aikana. Hän etsi tietysti heti sieltä jotain tarkennusta, teki muistiinpanoja jne., mutta kyseenalaistaja piti häntä epäkunnioittavana eikä ymmärtänyt sitten millään käsitettä koneihminen, vaan näki sen jotenkin paholaismaisena asiana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään tablettitietokoneet ja älypuhelimet ovat siinä määrin yleisiä, että puhutaan jo jatkuvan käytön tuottamasta some-niskasta.

      Teknologia tulee iholle. Älyvaatteista on puhuttu jo pitkään, mutta äly taitaa vielä olla lähinnä urheiluun liittyviä sulautettuja mittalaitteita. On kamala ajatus, jos vaatteista loppuu virta.

      Poista
  3. Suurkiitos blogini nostosta listallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi väsymättömästä ja mielenkiintoisesta kirjoittelusta.

      Poista
  4. Arvelinkin, että sinulta löytyy jotain mielenkiintoista tähänkin haasteeseen. Mukava, että viitsit osallistua!

    Kirjoistasi tunsin ennestään vain Pultavan. Landströmin tiesin vain kuvittajana. Aikaperspektiivin nurin kääntyminen on ajatus, jota täytyy oikein pohdiskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta. Landströmin merenkulkukirjat ovat kerrassaan loistavia. Olen jonkin esitellyt blogissakin, mutta pari olisi vielä jäljellä. Olisipa esiteollisesta asuinrakennuksista Laivan kaltainen teos, sillä arkkitehtuurin historia käsittelee pääasiassa linnoja, kirkkoja ja luostareita.

      Poista
  5. Kiitokset haasteesta, pitääpä suunnata kohti kirjahyllyäni.. :)

    Tuo mitä sanoit tietopitoisten verkkosivujen kielestä on kyllä aivan totta, englanniksi on vain niin paljon enemmän tarjontaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen joskus syyllisyyttä englanninkielisen kirjallisuuden suosimisesta, mutta se menee kuitenkin yleensä ohi. Luen nimittäin ranskaa sen verran hitaasti. :-)

      Poista