torstai 13. lokakuuta 2016

Chaka

Thomas Mofolo, Chaka (1925). Sothonkielestä englanniksi kääntänyt Daniel P. Kunene. Heinemann Educational Books, London, UK, 1986.

Tunnetuin sothonkielinen romaani Chaka (1925) kuvaa samannimisen zulukuninkaan Chakan tai Shakan (1787-1828) nousun paimenesta aina sotapäälliköksi ja kuninkaiden kuninkaaksi asti. Tämä lesotholaisen Thomas Mofolon (1876-1948) romaani pyörittelee eeppisen kasvukertomuksen vaatimien myyttien ja taikuuden ohella myös inhimillisempiä taipumuksia: vallanhimoa ja lankeamusta.

Kun kateelliset vanhemmat vaimot alkavat laskea päiviä, käy ilmi, että Shaka on avioliiton ulkopuolinen lapsi. Päivissä puute ei ole tavattoman suuri mutta riittävä häätämään Shakan ja tämän äidin paikallisen kylänpäällikön, Shakan isän, talosta. Siitä alkavat nöyryytykset, pieksäminen ja muu pahoinpitely. Kenties ihmiset laskevat, ettei Shakan sukulaisilta ole luvassa verikostoa. Pitkään kaikki haluavat hänet hengiltä.

Sitten tilanne alkaa vähitellen muuttua. Shaka oppii vähitellen taistelemaan, mutta ratkaisevampaa on äidin poikansa ylle hankkimat loitsut, jotka tekevät hänestä pelottoman ja taisteluhaluisen. Rohkeus tuo Shakalle mainetta. Noita Isanusin tukemana hän nousee heimonsa päälliköksi ja voittaa ihailemansa naisen rakkauden. Shaka haluaa kuitenkin enemmän. Noidan kanssa käytävä kauppa vaatii uhrauksia, joista myötätunto on ensimmäinen.

Mofolon romaani liikkuu jotenkin suullisen kertomusperinteen ja romaanin rajalla. Lukukokemus on kirjan eeppisestä sisällöstä huolimatta kuivahko. Kerronta pysyy etäällä tapahtumista, eikä henkilöhahmojen kuvaus tavoittele psykologista vaan myyttistä totuutta. Vastoinkäymiset kehittävät rohkeutta, mutta se tai lapsena koetut vääryydet eivät jalosta hallitsijan sydäntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti