sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

A Brief History of Life in Victorian Britain

Michael Paterson, A Brief History of Life in Victorian Britain: A Social History of Queen Victoria's Reign. Robinson, London, UK, 2008.

Michael Paterson on englantilainen tietokirjailija, joka on sotahistorian lisäksi kirjoittanut viktoriaanisesta aikakaudesta. A Brief History of Life in Victorian Britain on nimensä mukaisesti läpileikkaus kuningatar Victorian hallitusajasta (1837-1901), joka on jäänyt historiaan Britannian kultakautena.

Kirja alkaa tiivistetystä Victorian elämäkerrasta, avioliitosta, sisäpoliittista käänteistä ja yksityiselämästä. Hän oli ainoa lapsi ja nousi valtaan lapsettoman Vilhelm IV:n kuoltua sydänkohtaukseen vuonna 1837. Puolisokseen hän valitsi - kuningatarta ei voi kosia - saksalaisen Albertin, Saksi-Coburg-Gothan prinssin. Pariskunta sai yhdeksän lasta ja 42 lastenlasta. Silmät kiinni ja ajattele Englantia.

Paterson jatkaa uppoutumalla kansan syviin riveihin. Kuningattaren alamaiset olivat pääosin köyhiä, vaikka valtakunta rikastui, keskiluokka kasvoi ja tapahtui ennennäkemätöntä sosiaalista nousua. Aikalaisetkin pöyristyivät raporteista, jotka kuvasivat kaupunkien köyhäilistön ahdinkoa, ja köyhien oloja pyrittiin parantamaan monin tavoin: raittiusliikkeet, työpajat, orpokodit, Pelastusarmeija, koulutus jne. Kehittyvät kuljetustekniikka, säilykkeet ja kylmätekniikka paransivat kaupunkilaiset ruokavalikoimaa niiden osalta, joilla oli siihen varaa. Aikakauden sisustus muuttui niukasta ja selkeälinjaisesta tyylistä pimeisiin, täyteen ahdettuihin tiloihin.

Suurin aikakauden muutos oli juna. Se korvasi vankkuriliikenteen ja muutti aikalaistensa maantiedettä. Junaratojen, siltojen ja asemien verkoston rakentamista pidettiin Kheopsin pyramidin kaltaisena ihmeenä -- höyrykoneesta huolimatta työ tehtiin valtaosin lihasvoimin, hevosen tai ihmisen. Höyrykoneet asennettiin myös laivoihin, mutta todellinen läpi murto tapahtui vasta, kun valtamerialuksissa siipirattaat korvattiin potkurein. Lontoon väkiluku kasvoi nelinkertaiseksi 1800 ja 1900 välillä. Kadut olivat tukossa. Kaupunkiliikennettä kehitettiin raitiovaunuin, joita alkuun vetivät hevoset, sitten kehitettiin maanalainen juna. Polkupyörä tarjosi työväelle uudenlaisen liikkumisen vapauden. Keskiluokka muutti kauemmaksi keskustasta, kun työmatkaa ei määrännyt kävelyvauhti.

Kirkolla oli tiukka ote laumastaan. Ihmiset kokoontuivat, kuten ennenkin, sunnuntaisin kirkkoon tapaamaan tuttaviaan, joita kuusipäiväisen työviikon lomassa ei ehkä muuten tapaisi. Englannissa kirjoitettiin runsaasti hengellistä musiikkia, ja kehittyneen painotekniikan avulla se levisi laajalle halvalla. Uskonnolliset liikkeet ja lähetystyö keräsi kiinnostuneita.

Kuningatar Victorian hallituskauden aikana naisten ja jossain määrin miestenkin muoti ehti muuttua pariin otteeseen. Ranskasta omaksuttu "klassinen" ja yksinkertainen leikkaus muuttui ja kehittyi järjettömän suuriksi kellohameiksi, jotka haittasivat naisten normaalia elämää. Vuosisadan loppua kohden linjat yksinkertaistuivat. Yläluokan -etenkin naisten- elämää hallitsi tiukka etiketti, joka saneli, milloin ja miten oli sopivaa vierailla tai olla vierailematta. Britanniassa ei ollut yksinkertaisesti riittävästi miehiä, joilla oli "hyvä tausta" ja "riittävät" tulot, ja niinpä syntyi kilpailua. Toki monet yläluokan neidoista jäivät vanhoiksipiioiksi.

Kasvava imperiumi tarvitsi kirjoitustaitoisia toimistotyöntekijöitä. Alkuun ne olivat miehiä, joilla oli hyvä käsiala. Kalpeita, kumaraselkäisiä, selkänojattomalla jakkaralla koko uransa istuvia kirjureita halveksittiin, mutta kirjureilla meni suhteellisen hyvin. Sitten keksittiin kirjoituskone, jonka tuomaa muutosta Paterson pitää suurempana kuin myöhemmin tietokoneiden. Pian huomattiin, että naiset soveltuvat toimistotyöhön usein miehiä paremmin -- olivat tarkempia ja halvempia. Lennätinlaitteet, puhelimet ja uudet työskentelytavat alkoivat edellyttää koulutusta, ja muutamasta hajanaisesta kurssista kasvoi pian opisto.

Liikenneyhteydet ja kehittyvä keskiluokka synnyttivät uudenlaisen vapaa-ajan viettotavan. Kaupungit rakensivat museoita ja gallerioita turistien houkuttelemiseksi. Thomas Cook alkoi paketoida matkoja ensin kotimaahan, sitten suosion kasvaessa Manner-Eurooppaan ja lopulta liki jokaiseen maailman kolkkaan. Monet englantilaiset urheilulajit saivat muotonsa 1800-luvun kuluessa, erityisesti kriketti, rugby ja jalkapallo, jossa joukkueet ammattilaistuivat 1880-luvulta alkaen.

Sitten oli sotavoimat, jotka pitivät imperiumia koossa. Kuningatar Victorian hallitusaikana vain vuonna 1862 maa ei ollut missään sodassa. Sotavoimat jakautui armeijaan ja arvostettuun laivastoon, joskin pysyvää armeijaa karsastettiin ja molemmat olivat kokeneet rajuja leikkauksia Waterloon jälkeen. Joissain aselajeissa, kuten tykistö ja pioneerit, tarvittiin osaamista, mutta ratsu- ja jalkaväkeen saattoi ostaa upseerin aseman. Tappiot Afganistanissa, Sudanissa ja Etelä-Afrikassa piirsivät säröjä sotavoimien kaikkivoipaisuuteen. Ensimmäinen maailmansota viimeistään tuhosi sen.

Paterson kirjoittaa vaivattomasti, ja kuvaus viktoriaanisesta englannista on kiehtova. Paikoin on kuitenkin vaikea sanoa, miten laajoja ilmiöitä hänen esiintuomat havainnot ovat; ne tuntuvat nojaavat anekdootteihin tai yksittäistapauksiin. Tämä on kuitenkin maallikoille suunnattu tietokirja. Valokuvia ja piirroksia on tosin vain kahdeksan sivun verran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti