Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Nuoren Wertherin kärsimykset

J. W. von Goethe, Nuoren Wertherin kärsimykset . Saksankielisestä alkuteoksesta Die Leiden des Jungen Werther (1774) suomentanut Markku Mannila (1992). Otava, Keuruu, 1999. Kauan sitten 1700-luvun lopulla uudistusmielinen saksalainen nuori älymystö keksi nousta tunnetta ja mielikuvitusta kahlitsevaa valistusta ja sen järkeä ynnä sääntöjä vastaan. Johann Wolfgang von Goethen ympärille kerääntynyt kansallistunteen lämmittämä piiri kokosi antiklassisia teemoja ja leipoi niistä Sturm und Drang -liikkeen, joka eli joitain vuosia 1780-luvun alkuun. Yksi liikkeen piirissä syntyneistä merkkiteoksista oli vuonna 1774 ilmestynyt Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset , joka saavutti nopeasti laajan suosion. Tarinan taustalla oli Goethen omat ihmissuhdesolmut, joista vapautuakseen hän päätti kirjoittaa elämäntuskansa ja ahdistuksensa romaaniksi. Kirja syntyi muutaman viikon kiivaana puristuksena, mikä sekin ilmentää tunteen (inspiraation) ensisijaisuutta suunnittelemiseen nähden. Goethe oli t

Oliver Twist

Charles Dickens, Oliver Twist, or, the Parish Boy's Progress (1837). Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Philip Horne. Penguin Books, London, UK, 2003. Oliver Twistin äiti kuolee synnytykseen, ja poika kasvaa seurakunnan orpokodissa. Hyväntekeväisyys, eli orpokodin pyörittäminen, on joillekin toimeentulo, ja jokainen lantti, joka säästyy ruoasta ja vaatteista, kilahtaa johtajan taskuun. Kun Oliver on yhdeksän, hän on kyllin vanha köyhäintaloon, missä hän eräänä päivänä erehtyy pyytämään toisen annoksen laihaa puuroa. The gruel disappeared, and the boys whispered each other and winked at Oliver, while his next neighbours nudged him. Child as he was, he was desperate with hunger and reckless with misery. He rose from the table, and advancing, basin and spoon in hand, to the master, said, somewhat alarmed at his own temerity--    'Please, sir, I want some more.' The master was a fat healthy man, but he turned very pale. He gazed in stupified astonishment on the

Pahan kukat / Les Fleurs du Mal

Charles Baudelaire, Pahan kukat . Ranskankielisestä alkuteoksesta Les Fleurs du Mal (1861) suomeksi tulkinnut Antti Nylén. Sammakko, Tallinna, 2012. Charles Baudelaire, The Flowers of Evil . Ranskankielisestä alkuteoksesta Les Fleurs du Mal (1861) englanniksi kääntänyt James McGowan. Esipuheen kirjoittanut Jonathan Culler . Oxford University Press, Oxford, UK, 1993. Charles Baudelaire, Pahan kukkia: Valikoima . Ranskankielisestä alkuteoksesta Les Fleurs du Mal (1861) suomentanut Yrjä Kaijärvi. Otava, Helsinki, 1971. Martin Turnell, Baudelaire: A Study of his Poetry . Hamish Hamilton, London, UK, 1953. P. Mansell Jones, Baudelaire . Bowes & Bowes , Cambridge, UK, 1952. Törmäsin Charles Baudelairen runouteen ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa Enki Bilalin Nikopol -sarjakuvatrilogiassa. Siinä pitkään jäätyneenä avaruudessa leijunut astronautti Alcide Nikopol palaa maahan keskelle teokraattis-fasistista dystopiaa. Hänestä tulee jumalten (erityisesti Horuksen), ajan

The Call of the Wild

Kuva: Wikipedia / Public Domain Jack London, The Call of the Wild (1903). Project Gutenberg EBook, 2006. http://www.gutenberg.org/ebooks/215  Buck on kookas bernhardilaisen ja skotlanninpaimenkoiran risteytys, joka varastetaan Kaliforniasta valjakkokoiraksi Alaskaan. Hillitty ja sivistynyt ympäristö muuttuu hetkessä kylmäksi erämaaksi ja kamppailuksi lauman herruudesta. Klondyken kultakuume tuo pohjoiseen monenlaista hiihtäjää, joista kaikki eivät selviä äärimmäisissä olosuhteissa heikkouttaan, ylpeyttään tai osaamattomuuttaan. Buck oppii vaihtelevien isäntien ja valjakoiden tavoille, mutta iskujen, paleltumien ja haavojen kautta hän myös muuttuu pehmeästä lemmikistä joksikin paljon alkukantaisemmaksi. Erämaassa omaisuus, sivistys ja moraali ovat painolastia. Not that Buck reasoned it out. He was fit, that was all, and unconsciously he accommodated himself to the new mode of life. All his days, no matter what the odds, he had never run from a fight. But the clu

Aristoteleen runousoppi

Timo Heinonen, Arto Kivimäki, Kalle Korhonen, Tua Korhonen, Heta Reitala, Aristoteles,  Aristoteleen runousoppi - Opas aloittelijoille ja edistyneille . Muinaiskreikankielisestä alkuteoksesta Peri poiētikēs suomentaneet Kalle Korhonen ja Tua Korhonen. Teos, Juva, 2012. Aristoteleen Runousopista on tehty neljä suomennosta , joista olen lukenut aiemmin vain Saarikosken vuoden 1967 käännöksen. Viimeisin suomennos Aristoteleen Runousoppi on käännöksen lisäksi myös selitysteos, jonka 436 sivusta varsinaista käännöstä on vain kuutisenkymmentä -- loput käsittelevät Runousopin sisältöä, tulkintaa, historiaa ja vaikutusta. Kirja on kerrassaan helmi. Runousoppi ei käsittele varsinaisesti runoutta, eikä se ole myöskään oikeastaan oppikirja. Kirja kuvaa filosofisesta näkökulmasta toiminnan ohjaamaa lyriikkaa, jossa on juoni eli johdonmukainen tapahtumaketju. Valtaosa teoksesta käsittelee nimenomaan fiktiivisen tarinan juonta ja sen rakenteen tuottamaa tunnevaikutusta. Hyvässä juonessa

Testamentti

François Villon, Testamentti . Ranskankielisistä alkuteoksista Le petit testament (1456) ja Le grand testament (1461) suomentanut Veijo Meri. Otava, Keuruu, 1983. François Villon, Le Testament Villon I: Texte . Jean Rychner ja Albert Henry (toim.), Librarie Droz, Genève, 1974. David A. Fein, François Villon and His Reader . Wayne State University Press, Detroit, 1989. Ranskan myöhäisellä keskiajalla sodat olivat endeemisiä, oikeuslaitos tuomioissaan oikukas ja hidas mutta ankara, ja sadot kärsivät epävakaudesta, kuten marssivista armeijoista. Satavuotisen sodan ohella taudit piinasivat kansaa, ja koulutetutkin näkivät nälkää. Kaupunkeihin tulvi maaseudulta pakolaisia, jotka kilpailivat päivätöistä. Parempiosaiset keskittyivät omiin etuoikeuksiinsa, koska hallitsijan tai ylimyksen ei katsottu olevan vastuussa alamaistensa tai alustalaistensa hyvinvoinnista. 1400-luku oli monin tavoin murrosaikaa. Perinteisten auktoriteettien asema alkoi muuttua: Ammattiarmeijat olivat s

What a carve up!

Jonathan Coe, What a Carve Up! (1994) Penguin Books, London, UK, 2008. Margaret Thatcher ei keksinyt punk-musiikkia mutta antoi sille sisällön Britanniassa 1970-luvun lopulta 1980-luvun lopulle (ks. esim. 10 Slightly Alternative Anti-Thatcher Songs tai 21 Incredibly Angry Songs About Margaret Thatcher ). Hänen riuskaotteisen uusliberalisminsa murjomat vähemmistöt ja instituutiot, yksityistämät palvelut ja murtamat lakot heijastuivat populaarikulttuuriin niin, että antithatcherismista kasvoi suorastaan teollisuus. Punkin ohella soulin, reggaen, folkin, skan ja popin sanoitukset kertoivat Rautarouvan politiikan seurauksista, työttömyydestä ja kapinasta (esim. The Specials : Ghost Town , UB40 : Madam Medusa , Morrissey : Margaret on the Guillotine ). Aikakauden brittisarjakuvien kuvaama kyyninen ja julma maailma, kuten esim. Alan Mooren V for Vendetta tai John Wagnerin Judge Dredd , ei ehkä aukea ilman ajatusta Thatcherista. Jonathan Coen romaani What a Carve Up! (1994) a