Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Abaddon's Gate

James S. A. Corey, Abaddon's Gate . Orbit, New York, NY, USA, 2013. Kun Venuksessa muhinut vierasperäinen protomolekyyli siirtyy Uranuksen kiertoradalle ja rakentaa sinne renkaan, paikalle syöksyvät Maan, Marsin ja ulkoplaneettojen sota- ja tutkimusalukset. James Holden haluaisi olla jossain aivan muualla, mutta kohtalo vääntää myös hänet miehistöineen renkaan läheisyyteen. Tietokoneviruksen sitten kaapatessa Holdenin aluksen viestintälaitteet ja aseistuksen, kohtalo paljastuu määrätietoiseksi ja kostonhimoiseksi terroristiksi. Ennen kuin asiaa saadaan selvitettyä kaikkien alusten liike kiertoradalla hidastuu äkillisesti. James S. A. Coreyn avaruusoopperasarjan kolmas osa Abaddon's Gate (2013) jatkaa toiminnantäyteistä tieteistarinaa. Corey, tai siis nimimerkin takana kirjoittajakaksikko Ty Franck ja Daniel Abraham , jatkaa melkein kaikin tavoin edellisten osien linjalla, mutta tapahtumien edetessä kirjan teemaksi nousee pelko ja ihmisen kyky käsitellä sitä. Väkivalta ta

Metsien mies

Zane Grey, Metsien mies . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Man of the Forest (1920) suomentanut Wäinö Nyman. WSOY, Porvoo, 1958. Luonnon kritiikitön ihailu on vanha perinne. Luonnollisuuteen, mitä se ikinä onkin, vedoten on puolustettu milloin mitäkin asiaa: pesuaineita, juoksutyylejä, ruokavalioita ja huonoa käytöstä. Kaupunki ja sivistys ovat keinotekoisia asioita ja sellaisina epäluonnollisia ja huonoja: ne tuovat tiiviin yhdyskuntarakenteen, ärsyttävän puhetavan, kaikenlaisen monimutkaisuuden — ja tietysti velttouden. Kaupungistumisen mukanaan tuoma velttous tai pehmeys ei ole mitenkään uusi asia: 1900-luvun alkuvuosina kiihtyvän maaltamuuton keskellä englantilaissedät kirjoituspöytiensä takana huomasivat nuorten miesten veltostuneen ja alkoivat haaveilla sodasta, joka vapauttaisi kansan tuosta kuonasta. Keisari Augustuksen ajoista lähtien Rooma joutui nostamaan legioonansa Italian ulkopuolelta, koska niemimaan miehet olivat kovin pehmenneet eivätkä huolineet enää sodan

Seinää vasten

Jarkko Sipilä, Seinää vasten . Äänikirja, Gummerus, 2008. Lukija Veikko Honkanen. Helsingin rikospoliisin komisario Takamäen johtama murharyhmä käynnistää tutkimukset, kun Pukinmäestä hylätystä talosta löytyy tuntematon ruumis. Pala palalta pienten todisteiden pohjalta murharyhmä kokoaa kuolleen miehen liikkeet ja tekemiset ajalta ennen murhaa. Epävirallisten lähteiden mukaan mies oli tullin "vasikka", joten murha alkaa vaikuttaa alamaailman välienselvittelyltä.  Jarkko Sipilän Seinää vasten (2008) on suoraviivainen rikosromaani. Poliisi tekee väsymätöntä rutiinityötä murhan selvittämiseksi, joten dekkareiden äkillisten neronleimausten sijaan tiedot täydentyvät vähitellen ilmiantajien hiillostamisen, kärsivällisen odottamisen, jäljittämisen, soluttautumisen ja rikosteknisten tutkimustulosten kautta. Näkökulma vaihtuu poliisien ja rikollisten välillä esittäen molemmat inhimillisessä valossa. Vaikka työn ja perheen yhdistäminen on hankalaa lain molemmin puolin, Sipilä ke

Caliban's War

James S. A. Corey, Caliban's War . Orbit, New York, NY, USA, 2012. James S. A. Coreyn The Expanse - sarjan ensimmäisessä osassa Leviathan Wakes (2011) vieraan molekyylin saastuttama asteroidi ajautui asumattomaan Venukseen. Sarjan toisessa osassa Caliban's War (2012) se on vuoden ajan muhinut piirtäen omituisia kuvioita planeetan pinnalle samalla, kun Maa ja Mars käyvät tulehtuneita rauhanneuvotteluita. YK:n alivaltiosihteerin harmaa eminenssi Chrisjen Avasarala yrittää pitää tilanteen hallinnassaan virallisten ja epävirallisten verkostojensa avulla. Jupiterin suurimman kuun Ganymeden pinnalla on ulompien planeettojen vilja-aitta. Sitten marsilaisen merijalkaväen rutiinipartio katkeaa yllättävään taisteluun, ja kiertoradalta putoaa valtavia peilejä kuun pinnalle tuhoten viljelmät. Kun suuryhtiöiden rahtialukset vievät mennessään viimeiset sadot, Ganymedessä käynnistyy nälänhätä. Sekasorron keskellä botanistin Praxidike Mengin tytär katoaa. Pian paikalle sattunut

Tolkien: elämä ja teokset

Juri Nummelin ja Vesa Sisättö, Tolkien: elämä ja teokset . Avain, Viro, 2014. Mielikuvituksellisia aiheita on käsitelty tarinoissa varmastikin aina, ja fantasiakirjallisuutta voi sanoa olleen viimeistään romantiikan aikakaudella, mutta brittiläinen kielitieteilijä ja kirjailija  J. R. R. Tolkien muutti sen sisältöä ja kasvatti sen suosiota viime vuosisadan puolivälissä. 1900-luvun kirjallisuus alkoi yhteiskunnan sijaan tarkastella itseään ja tutkia kerronnan ja/tai minuuden ongelmia, mutta Tolkien kurotti kauas menneisyyteen ohi Jane Austenista käynnistyneen psykologisen romaanin aina anglosaksiseen kerrontaperinteeseen asti. Sen tarjoamien esikuvien ja itsekehitettyjen kielten ja historioiden pohjalta syntyi myyttisiä seikkailu- ja sankaritarinoita, jotka ovat pitkälti antaneet muodon 1960-luvulta alkaen kehittyneelle fantasiakirjallisuudelle. Juri Nummelinin ja Vesa Sisätön  katsaus Tolkien: elämä ja teokset  (2014) käy läpi nopeasti Tolkienin elämänvaiheet ja esittelee hänen

1491: Amerikka ennen Kolumbusta

Charles C. Mann, 1491: Amerikka ennen Kolumbusta . Englanninkielisestä alkuteoksesta 1491: New Revelations of the Americas Before Columbus (2005, 2011) suomentaneet Milla Karppinen ja Leena Teirioja. Into Kustannus, Viro, 2011. Uutisissa vilahtelee silloin tällöin uusia arkeologisia löytöjä: hopeakätköjä, päällikköjen hautoja, kaupungin perustuksia, uponneita laivoja. Vaikka löydöt ovat tietenkin mielenkiintoisia ja arvokkaita, ne harvoin muuttavat rajusti käsitystämme omasta historiastamme. Toisaalta Kolumbuksen löytöretkiä edeltäneen Uuden Mantereen arkeologia on tehnyt vielä viime vuosinakin käänteen tekevää työtä. Tehtävä on ollut moni tavoin vaikea: vähäiset kirjoitukset paloivat hätäisten konkistadorien rovioissa, ja - lukuunottamatta Mesoamerikan ja inkojen kivirakennuksia - jälkiä on vähän, ja niitä on vaikea löytää. Alkuperäisasukkaiden kulttuurien ja aseman lisäksi koko esikolumbiaaninen maisema on poliittinen kysymys. Mannerta pidetty harvaanasuttuna luonnontilaisena pa

Paddingtonista 16.50

Agatha Christie, Paddingtonista 16.50 . Englanninkielisestä alkuteoksesta 4.50 From Paddington  (1957) suomentanut Anna-Liisa Laine. Äänikirja, WSOY, Helsinki, 2011. Lukija Lars Svedberg. On unohtumattomia dekkaritarinoita, ja sitten on niitä toisenlaisia. Vaikka Agatha Christie  pyrki luultavasti tietoisesti rikkomaan romaaneissaan murhamysteerien luutuneita asetelmia ja toisinaan jopa niiden kirjoittamattomia (ja kirjoitettuja) sääntöjä, herkullinen tai yllättävä alku ei aina riitä. Ehkä ajat ovat muuttuneet, ehkä dekkarit ovat kehittyneet, mutta Christien romaani  Paddingtonista 16.50  (2011) ei ole unohtumaton. Neiti Marplen tuttava näkee naista kuristettavan ohikulkevassa junassa. Kestää aikansa ja seuraa lievästi epäuskottavia juonikoukeroita ennen kuin ruumis löytyy. Niinpä paitsi murhaajan myös uhrin henkilöllisyys on sitten arvoitus. Christie virittelee tapansa mukaan harhautuksia ja konservatiivista maailmankuvaa: rikkaat maanomistajat itkevät veroja ja kaupungistumisen s

Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä

Anto Leikola,  Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä: Myyttisten olentojen elämää . Tammi, Porvoo, 2002. Elokuvien ja kirjojen aiheina vampyyrit, supersankarit ja muut fantasiailmiöt elävät jonkinlaista kukoistuskautta, mutta olennoilla on usein pitkä historia: seireenien laulu, labyrintit ja runoratsuna tunnettu pegasos ovat eläviä kielikuvia, aarnikotkat ja yksisarviset ovat vakioaiheita vaakunoissa, ja jotkut olennoista asuvat yötaivaalla tähtikuvioina. Monet myyttisistä olennoista ovat tunnettuja Kreikan taruston kautta, mutta usein niiden juuret ovat muinaisessa Lähi-Idässä tai Intiassa. Kirjassaan  Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä  (2002) luonnontieteilijänä ja biologina tunnettu Anto Leikola perkaa mytologioiden hirviöitä paljastaen niiden alkuperiä. Kirja kokoaa alunperin Portti -lehdessä ilmestyneet esseet yhdeksi niteeksi. Tuloksena on viihdyttävä ja monipuolinen katsaus tunnetuimpiin fantasiaolentoihin ja niiden historiaan. Yhteistä olennoille on, kuten Leikola

The War That Ended Peace

Margaret MacMillan, The War That Ended Peace: How Europe Abandoned Peace for the First World War . Profile Books, London, UK, 2013. Seuratessaan Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Britannian euro-kansanäänestyksen kampanjoinnin etenemistä viime keväänä tietokirjailija ja toimittaja Anne Applebaum epäili , että olemme vain muutaman huonon vaalituloksen päässä EU:n, NATO:n ja mahdollisesti liberaalin maailmanjärjestyksen lopusta. Epäilemättä joidenkuiden silmissä muutos olisi tervetullut, mutta kansainvälisen politiikan nopeat muutokset tuovat mukanaan epävarmuutta — ja joskus pahempaa. Euroopan 1800-lukua voi täydellä syyllä pitää tuolloin ennennäkemättömän vaurastumisen ja kehityksen aikakautena. Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1815 käynnistetty Wienin kongressi pyrki luomaan kansainvälisiä sääntöjä sotien eskaloitumisen estämiseksi ja rauhan ylläpitämiseksi. Vaikka joitain lyhyitä paikallisia sotia käytiin Euroopassa 1800-luvulla ja vaikka itse taantumukselliseksi nähty kongress