Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2016.

Thunder at Twilight: Vienna 1913-1914

Frederic Morton, Thunder at Twilight: Vienna 1913-1914 (1989). Da Capo Press, Philadelphia, PA, USA, 2014. Ensimmäisen maailmansodan resepti on tyypillisesti seuraava: Ottomaanien hiipuva valta jätti Balkanille tyhjiön, jota uudehkon kansallistunteen kyllästämät ryhmittymät ja pikkuvaltiot pyrkivät täyttämään. Syntyi paikallisia jännitteitä olemassa olevien suurvaltojen välisten jännitteiden lomaan. Sitten arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurha Sarajevossa kesäkuussa 1914 käynnisti tapahtumaketjun, jossa keisarit ja kunniastaan herkät esikunnat yrittivät vääntää Serbian mattoon uhkavaatimuksin ja liikekannallepanoin. Tilanne karkasi nopeasti käsistä. Yhdysvaltalaisen kirjailijan Frederic Mortonin  teos  Thunder at Twilight  (1989) kuvailee Wienin tapahtumia ja ilmapiiriä vuosina 1913 ja 1914. Vaikka kirjan nimen ukkonen tietysti viittaa ensimmäiseen maailmansotaan, Morton kuljettaa poliittisen kehityksen rinnalla muita samanaikaisia myrskyn merkkejä. Tietysti kaiken poliittise

The Proud Tower

Barbara W. Tuchman, The Proud Tower: A Portrait of the World Before the War 1890-1914  (1966). Random House, New York, NY, USA, 2014. Pitkä rauhanaika sekä tieteen ja taiteen nopea kehitys Euroopassa loi kuvan loisteliaasta aikakaudesta 1800-loppupuolelta 1900-luvun alkuvuosiin, aina ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Tämä kultakausi tai  Belle Époque  heijasteli ensin aikansa optimismia, ja myöhemmin, sodan jälkeen, se täyttyi nostalgiasta. Erinomaisessa esseekokoelmassaan  The Proud Tower  (1966) Barbara W. Tuchman  nostaa esiin virinneitä poliittisia jännitteitä, jotka istuvat Belle Époquen värikkääseen pukuloistoon huonosti.   Hän mm. huomauttaa, että aikakauden loisto koski lähinnä hyväosaisia; muille maailma oli monin tavoin epäreilu ja julma paikka: työpäivät olivat pitkiä, vapaapäivät—myös sunnuntait—vähennettiin palkasta, asuinalueet olivat harmaata slummia ja kaikenlainen hyväksikäyttö yleistä. Kirjan nimi on viittaus  Edgar Allan Poen  runoon  The City in the Sea  

Z: Amazonin kadonnut kaupunki

David Grann, Z: Amazonin kadonnut kaupunki . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Lost City of Z. A Tale of Deadly Obsession in the Amazon (2009) suomentanut Satu Leveelahti. Otava, Helsinki, 2011. Ensimmäisistä Uuden mantereen vierailuista lähtien eurooppalaisten  keskuudessa kierteli sitkeitä huhuja Amerikan sisämaan uumenissa sijaitsevista satumaisista kaupungeista ja niiden aarteista. Quiviran seitsemän kultaista kaupunkia , Patagonian Ciudad de los Césares , Argentiinan Sierra de la Plata eli Hopeavuori, Kolumbian kultainen kaupunki Eldorado , Ecuadorin La Canela eli Kanelilaakso ja Andien hopeinen kaupunki Paititi  kasvoivat unelmina vähitellen myyttisiin mittoihin. Portugalilaisen seikkailijan João da Silva Guimarãeen mukaan syvällä Amazonin viidakossakin oli kaupunki, jossa hän oli sanojensa mukaan vieraillut vuonna 1753 — tosin hän ei tarjonnut kaupungin sijainnista sen tarkempaa tietoa. Brittiläinen tutkimusmatkailija Percy Fawcett (1867-1925) teki useita tutkimusma

Thinking about Religion

Ivan Strenski, Thinking about Religion: An Historical Introduction to Theories of Religion . Blackwell Publishing, Oxford, UK, 2006. Brittiläisen kulttuurikriitikon Terry Eagletonin mukaan teoriat ovat seuraus havaituista ongelmista — siitä, että jonkin ei ole kohdallaan. Teoria pyrkii korjaamaan ongelman selittämällä sen alkuperän, ehkä samaan kuin raudan syntysanojen  oli tarkoitus sulkea kirveen aiheuttama haava. Useat nimekkäät ajattelijat 1500-luvulta eteenpäin ovat heittäneet ilmaan oman uskontoteoriansa, mutta näiden ympärille kehittyi sitten systemaattinen ja ahkerasti tarkasteltu ongelmakenttä vasta joskus 1800-luvun jälkipuolella. Sittemmin modernissa lännessä teoretisointi on kehittynyt virusepidemian tavoin nopeasti ja laajalle. Kirjassaan Thinking about Religion  (2006) uskontotieteilijä Ivan Strenski  kartoittaa tätä virusepidemiaa uskonnon piirissä. Perinteisesti uskontoa oli pidetty luonnollisena osana ihmisenä olemista, mikä oli pohja kaikelle uskonnollisuudelle.

Wide Sargasso Sea

Jean Rhys, Wide Sargasso Sea (1966). Esipuheen kirjoittanut Francis Wyndham. Penguin Books, London, UK, 1993. Julkaistuaan romaaninsa Huomenta, keskiyö (1939) Jean Rhys vaikeni melkein kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Huolimatta hyvistä arvosteluista hänen kirjansa eivät tavoittaneet laajaa lukijakuntaa. Kirjailija-kriitikko  Francis Wyndhamille syy on selvä: kirjat olivat henkensä ja tyylinsä puolesta edellä aikaansa (aikalaiskirjailijoita). Tämä välittyy nykylukijallekin — romaanit tuntuvat edelleen tuoreilta. Romaani Wide Sargasso Sea (1966, suom. Siintää Sargassomeri ) katkaisi Rhysin hiljaiselon ja nosti hänet maailmanmaineeseen — kirjailijan sanojen mukaan liian myöhään, jotta hän olisi asiasta sen kummemmin innostunut. Romaani tunnetusti kertoo Charlotte Brontën Jane Eyren  (1847, suom. Kotiopettajattaren romaani ) hullun ullakolle lukitun naisen tarinan. Luonnollisesti tällainen järjestely herätti minussa ennakkoluuloja. Ne kuitenkin hälvenivät nopeasti: teos seisoo tuk

The Talented Mr. Ripley

Patricia Highsmith, The Talented Mr. Ripley (1955). W. W. Norton & Co., New York, NY, USA, 2012. Patricia Highsmithin tunnetuin romaani The Talented Mr. Ripley (1955) käynnistyy, kun parikymppinen, sekalaisia toimistotöitä tekevä Tom Ripley saa yllättäen toimeksiannon laivanvarustaja Herbert Greenleafilta yksinkertaisesti matkustaa Italiaan ja taivutella laivanvarustajan poika Dickie palaamaan kotiin. Herra Greenleaf luulee Tomia Dickien opiskelukaveriksi Princetonin yliopistosta, mutta Tom on ollut vain sattumalta joskus samoissa juhlissa. Tämä sinänsä harmiton väärinkäsitys sekä Ripleyn harrastamat pikkupetokset herättävät lukijassa aavistuksia, ettei tarina ole kovin onnellinen. Saavuttuaan Sisilian rannikolle Mongibelloon Tom Ripley lumoutuu Välimeren tunnelmasta ja yksinkertaisen ylellisestä elämästä, jota Dickie kuluttaa maalaillen ja viettäen joutilaita päiviä amerikkalaisen Marge Sherwoodin kanssa. He'd let a few days go by, he thought. The first step, anyway,

Kasakat

Franz Roubaud, Kasakka taluttamassa hevostaan ( WikiGallery ) Leo Tolstoi, Kasakat . Venäjänkielisestä alkuteoksesta Казаки  (1863) suomentanut Kaj Kauhanen. Kirjayhtymä, Helsinki, 1960. Kasakat olivat aikoinaan sotilaallisesti järjestäytynyt ratsastajaväestö, joka nautti laajaa itsehallintoa vastineena tsaarin armeijassa palvelevista ratsuväkijoukoista. Sodankäynnin historiassa  (1993) brittiläinen sotahistorioitsija  John Keegan käyttää kasakoita yhtenä esimerkkinään arvostellessaan clausewitzilaista sodan analyysia: Kasakoiden sodankäynti ei ollut mikään politiikan jatke vaan "kulttuuri ja elämäntapa", johon kuuluivat kahakointi, ryöstely, talojen polttaminen, siviiliväestöön kohdistuvat raakuudet ja "ratkaisevan taistelun" välttäminen. Kasakka on symboloinut yhtäältä hevosineen ja soturiperinteineen vapautta ja urheutta mutta toisaalta sapeleineen vallankäyttäjän mielivaltaa ja sodan raakuutta. Edellistä edustaa mm.  Nikolai Gogolin  pienoisromaani  T