Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Matka Lapissa v. 1799

Giuseppe Acerbi, Matka Lapissa v. 1799 . Englanninkielisen alkuteoksen Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape, in the Years 1798 and 1799  (1802) Lappia koskevasta osuudesta suomentanut Kaarle Hirvonen. Esipuheen kirjoittanut Roberto Wis. WSOY, Porvoo, 1963. Kun Keski-Eurooppa hehkui vielä Ranskan vallankumouksen ja sisällissotien lämmössä 1700-luvun lopulla, monet tietojaan ja kokemuksiaan kartuttavat matkailijat etsiytyivät Pohjolan eksotiikkaan ja rauhaan tuottaen pitkän rivin matkakertomuksia. Yksi tällaisista matkailijoista oli italialainen Giuseppe Acerbi (1773-1846), joka Tukholmaan saavuttuaan päätti vaeltaa Jäämeren rannalle Nordkappiin. Hän kirjoitti kirjan matkoistaan kirjan Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape in the years 1798 and 1799  (1802), jonka Suomea käsittelevä osa on julkaistu teoksena  Matka halki Suomen v. 1799  (1953).  Matka Lapissa v. 1799  (1963) kuvailee nimensä mukaisesti Lapin matkaa. Kirja alkaa Könkää

Retki Lappiin

Jean-François Regnard, Retki Lappiin . Ranskankielisestä alkuteoksesta Voyage de Lapponie (1731) suomentanut ja johdannon kirjoittanut Marja Itkonen-Kaila. Otava, Keuruu, 1982. Perittyään sievoisen omaisuuden ranskalainen  Jean-François Regnard (1655-1709) vietti muutaman vuoden matkustellen pitkin Eurooppaa ennen komediakirjailijan uraansa. Hänen matkapäiväkirjansa julkaistiin vuonna 1681, mutta sen Lappia koskeva osuus julkaistiin vasta Regnardin kuoleman jälkeen vuonna 1731. Syyksi on arveltu, että Regnardille selvisi vasta matkan jälkeen, että hänen tiiviisti lähteenään käyttämästään Johannes Schefferuksen latinankielisestä teoksesta  Lapponia (1673) olikin ilmestynyt ranskannos vuonna 1678.  Retki Lappiin  nimittäin upottaa Schrefferuksen tarjoamia tietoja sulavasti Regnardin matkalla kohtaamien ihmisten esitykseksi —tietysti ilman lähdeviitteitä— ja lainausten laajuuden vuoksi suomentaja  Marja Itkonen-Kailan  mukaan kirjaa voi pitää "eräänlaisena Lapponian kansanpaino

Leviathan Wakes

James S. A. Corey, Leviathan Wakes . Orbit, New York, NY, 2011. James S. A. Coreyn  moniosaisen tieteisromaanisarjan aloittava Leviathan Wakes  (2011) on kerännyt kiitosta eri puolilta, mutta vasta kirjasta tehdyn televisiosarjan The Expanse suitsutus Tähtivaeltaja -lehdessä sai minut liikkeelle. Nyt sarjan ensimmäisen osan luettuani (heti viisi vuotta julkaisun jälkeen) voin todeta kiitokset aiheellisiksi: Leviathan Wakes  on taidokkaasti rakennettua ja viihdyttävää tieteistoimintaa. Fuusioenergian valjastaneet ihmiset asuttavat Maan lisäksi Marsia, asteroidivyöhykettä ja aina Neptunusta mutteivät ole edenneet aurinkokunnasta pidemmälle. Saturnuksesta jäätä asteroidivyöhykkeelle kuljettava rahtialus kääntyy reitiltään tutkimaan hätäsignaalia lähettävää hylkyä. Komentaja James Holden seuraa sukkulastaan pienen partionsa kanssa, kun sota-alus tuhoaa heidän rahtialuksensa kapteeneineen ja miehistöineen. Ideologia ja oikeudenmukaisuus edellä kulkeva Holden saa planeettojen välisen ta

Matka Pohjan perille

Réginald Outhier, Matka Pohjan perille: 1736-1737 . Ranskankielisestä alkuteoksesta Journal d'un Voyage au Nord (1744) suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Esipuheen kirjoittanut Toivo Harjunpää. Otava, Keuruu, 1975. Lappia on kuvattu vieraana ja eksoottisena aina viikinkisaagoista lähtien, ja Lapin matkakirjallisuudesta on kasvanut kokonaan oma genrensä. Omaperäinen paimentolaiskulttuuri, sen šamaanit ja keskiyönaurinko myös vilkkuivat tietysti jo Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa (1555), mutta pian genreen osallistui kirjoittajia Pohjoismaiden ulkopuolelta. Yksi Keski-Euroopasta napapiirille suuntautuneista varhaisista retkistä on  Réginald Outhierin  (1694-1774) dokumentoima luonnontieteellinen tutkimusprojekti, jonka oli tarkoitus osoittaa newtonilainen maapallon muotoa koskeva teoria oikeaksi; siis että maapallon on mandariinin (eikä sitruunan) muotoinen rotaatioellipsoidi. Ranskalainen matemaatikko ja astronomi Pierre Louis Moreau de Maupertuis (1698-1759) s

Carry Me Down

M. J. Hyland, Carry Me Down . Canongate, Edinburgh, UK, 2006. John Egan on tavallinen 12-vuotias poika lukuunottamatta varhaista äänenmurrosta ja poikkeuksellista pituuskasvua, jotka siirtävät hänet epäselvälle maaperälle lapsuuden ja aikuisuuden väliin. Hän haaveilee erityisyydestä ja kuuluisuudesta, jotka siirtäisivät hänet Guinnessin ennätystenkirjaan. There is a pot of hot tea in the middle of the table and we each have a cup and a plate. There are ham and turkey sandwiches on the plates and, if we want more to eat or drink, there is plenty. The pantry is full.    From time to time we stop reading to talk. It is a good mood, as though we are one person reading one book – not three people apart and alone. M. J. Hylandin  romaani  Carry Me Down  (2006) alkaa seesteisen perheonnen merkeissä: isä, äiti ja John istuvat keittiönpöydän ääressä ja lukevat. Tunnelma kuitenkin särkyy: Äiti ahdistuu Johnin tuijotuksesta, koska tämä "ei ole enää vauva". Nobody can relax when yo

The House of Seven Gables

Nathaniel Hawthorne, The House of Seven Gables  (1851). Esipuheen kirjoittanut Roy Harvey Pearce. J.M. Dent & Son, London, UK, 1982. Vanha kartano Uudessa Englannissa kummituksineen ja kirouksineen lupailee mysteeriä ja kauhua, mutta Nathaniel Hawthornen The House of Seven Gables (1851, suom. Seitsenpäätyinen talo ) on gotiikan motiiveistaan huolimatta säyseä ja jäykkä kuin vanha hirsirunko. On Raamatullista syyllisyyttä, rangaistusta ja sovitusta. Everyman's Library -laitoksen esipuheessa Roy Harvey Pearce huomauttaa, että Hawthorne nytkähtää teoksessaan symboliikan hallitsemista saduista kohti ympäröivän (todellisen) maailman ja sen ihmissuhteiden hallitsemaa romaania niin, että henkilöhahmojen merkitys on heidän teoissaan eikä niinkään heidän tarinassaan (kuten The Scarlet Letterissä ). Tästä huolimatta koukeroiset ja jaanaavat virkkeet vievät kyvyn keskittyä. Ehkä tämä on Hawthornen tyyli tai ehkä hän koki, että kaunokirjallisuudessa on muodollisia vaatimuksia, jotka

Anna meille siivet

Louise Erdrich, Anna meille siivet . Englanninkielisestä alkuteoksesta Love Medicine (1984) suomentanut Helene Kortekallio. Tammi, Helsinki, 1985. Lukiessani Louise Erdrichin esikoisromaania Anna meille siivet (1984) päässäni soi Cowboy Junkiesin albumi Pale Sun, Crescent Moon (1993) ja erityisesti sen nimikkoraita Pale Sun: Pale sun falls without contest. Here is obedient darkness. He will not return. Molemmat ovat samalla tavalla haikeita ja melodisia ilman pateettisuutta tai alleviivauksia. Erdrichin alkuun rapsodiselta vaikuttava romaani sijoittuu Pohjois-Dakotaan Chippewa-intiaanien reservaattiin liikkuen edestakaisin sukupolvien välillä. Romaani on oikeastaan joukko novelleja, joiden läpi kulkee yhtenäinen lanka: lapset perivät maailman ja vanhempiensa teot, mutta kaiken aikaa ilmapiirissä tuntuu väheneminen. Paluuta ei ole. Grass plains stretch to the horizon, not a soul can be found on them. They will not return. Kanadalaisyhtyeen musiikki ja sanoitukset alk

A Land So Strange

Andrés Reséndez, A Land So Strange: The Epic Journey of Cabeza de Vaca — The Extraordinary Tale of a Shipwrecked Spaniard Who Walked America in the Sixteenth Century  (2007). Basic Books, New York, NY, USA, 2009. Sukupolvi Kristoffer Kolumbuksen  (1451-1506) ensimmäisen purjehduksen jälkeen Atlantin takaisen maailman valloittajat, conquistadorit , ryöstämisen ja orjuuttamisen ohessa, kilpailivat keskenään läänityksistä ja rikkauksista. Hernán Cortés (1485-1547), joka miehineen valloitti Meksikon, ehti kerätä joukon vihamiehiä jo ennen valloitusretkeään. Erityisen katkera oli  Pánfilo de Narváez (1478–1528), jolta omavaltainen Cortés vei miehet, virallisen johtajan aseman ja mahdollisuuden Meksikon valloittamiseen. Vietettyään muutaman vuoden Cortésin vankina Narváez palasi Espanjaan ja onnistui lobbaamaan keisari  Kaarle V :n (1500-1558) hovissa itselleen nykyisin Yhdysvaltojen hallitseman osan Meksikonlahden rannikkoa läänityksenä. Valloitus ei kuitenkaan ollut samanlainen sat

Catastrophe: Europe Goes to War 1914

Max Hastings, Catastrophe: Europe Goes to War 1914 (2013). William Collins, London, UK, 2014. Barbara Tuchmanin erinomainen ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä Elokuun tykit (1962) esti kenties kolmannen maailmansodan Kuuban ohjuskriisin aikaan vuonna 1962, mutta se jätti myös jälkensä tuleviin historiankirjoittajiin. Vaikka jotkut pitivät teosta aikanaan toivottoman epäakateemisena — siitä on löydetty puutteita — Tuchman kiehtoi (ja kiehtoo) monia nimenomaan taitavan kerrontansa kautta. Ensimmäistä maailmansotaa käsittelevän kirjansa Catastrophe: Europe Goes to War 1914 (2013) esipuheessa Max Hastings tunnustaa olevansa yksi näistä ihailijoista. Ihastuksensa lisäksi Hastings kertoo kirjansa esipuheessa ensi kosketuksestaan vuosien 1914-1918 tapahtumiin. Hän haastateli nuorena apulaisena tuolloin vasta vanhuusikään astuvia brittiläisiä ensimmäisen maailmansodan sotaveteraaneja ja kaiveli sota-arkistoja BBC:n kuuluisaa dokumenttisarjaa The Great War (1964) varten. Kenties

The End of the Affair

Graham Greene, The End of the Affair (1951). William Heinemann Ltd., London, UK, 1962. Sodan sanotaan tuottavan merkitystä. Asiat selkenevät, kontrastit kirkastuvat, kaikki on tärkeää ja samalla epävarmaa — ainakin taistelussa. Kaukana kotirintamalla sodan vaikutukset vääristyvät. Graham Greenen romaanissa The End of the Affair (1951, suom. Jutun loppu ) sodan ja Lontoon pommitusten luoma poikkeustila tarjoaa syyn avioliiton ulkopuoliselle suhteelle. Aviorikos, tuo "ikäloppu posetiivi", tietysti enteilee rakkausromaania, mutta tarina kääntyy mustasukkaisuuden, ahdistuksen ja — kuten muutamat Greenen sodanjälkeisistä romaaneista — uskonnollisen ristiriidan tutkielmaksi. When I began to realise how often we quarrelled, how often I picked on her with nervous irritation, I became aware that our love was doomed: love had turned into a love-affair with a beginning and an end. Lontoolainen kirjailija Maurice Bendrix alkaa tapailla korkeahkon virkamiehen Henry Milesin vaim