Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2014.

Sadan vuoden sotatie

Jussi T. Lappalainen, Sadan vuoden sotatie: Suomen sotilaat 1617-1721 . Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2001. Jussi T. Lappalainen on historian emeritusprofessori erityisinä tutkimusaiheinaan Suomen sotahistoria 1600-luvulta eteenpäin ja verotushistoria, joka erityisesti uuden valtiolaitoksen alkumetreillä palveli ensisijaisesti sodankäyntiä. Sadan vuoden sotatie  (2001) on tiivis katsaus Ruotsin suurvallan kasvuun, kukoistukseen ja sortumiseen sekä erityisesti suomalaissotilaiden asemaan siinä. Kirjan tarkoitus on antaa kuva sotilaselämän arjesta, sotaväenotoista, leireistä ja taisteluista sekä suurvalta-ajan tapahtumista ja taisteluista. Kirja lähtee ravistelemaan kansallisromanttisia myyttejä. Hakkapeliitat ja karoliinit kuuluvat myyttejä rakastavien suomalaisten hellityimpiin menneisyyden hahmoihin. Meillä on lähes tulkoon se käsitys, että suomalaiset taistelivat Ruotsille suurvallan, ja että vain Kaarle XII:n onneton tohelointi johti suurvallan loppumiseen. Sa

This Kind of War

T. R. Fehrenbach, This Kind of War: The Classic Korean War History - Fiftieth Anniversary Edition (1963, 1994). Brassey's, Dulles, VA, USA, 2000. Länsimaisesta näkökulmasta toinen maailmansota on korostetusti eurooppalainen sota. Aasiassa käytiin kuitenkin taisteluita jo ennen Saksan hyökkäystä Puolaan vuonna 1939. Japani oli sijoittanut Korean omaan valtapiiriinsä 1800-luvun loppupuolella samalla, kun teollistuneet eurooppalaiset valtiot kahmivat itselleen siirtomaita. Japani liitti Korean itseensä vuonna 1910 ja hyökkäsi Mantšuriaan vuonna 1937, mistä seurasi verinen sota Kiinan kanssa. Japanin antauduttua 1945 käynnistyi Kiinassa sisällissota , jossa sodasta sivussa pysyneet Mao Zedongin joukot taistelivat tasavaltalaisarmeijaa vastaan. Tasavaltalaiset hävisivät ja vetäytyivät Taiwanin saarelle. Antony Beevor toteaa kirjassaan Toinen maailmansota , että Neuvostoliitolla oli Berliiniin päästyään 400 kokenutta divisioonaa ja suunnitelmat jatkaa hyökkäystä käytännössä koko

Ristiretket

Régine Pernoud, Ristiretket silminnäkijäin ja muiden aikalaisten kuvaamina . Ranskankielisestä alkuteoksesta Les Croisades (1960) suomentanut Reino Hakamies. WSOY, Porvoo, 1965. Ranskalainen Régine Pernoud (1909-1998) oli keskiajan historioitsija ja museokuraattori. Akateemisen työn ohessa hän kirjoitti myös laajemmalle yleisölle suunnattuja keskiaikaa käsitteleviä tietokirjoja, joista monet käsittelevät Jeanne d'Arcia. WSOY:n Historiakirjasto-sarjassa ilmestynyt Ristiretket on ainoa suomennettu teos.  Johdannon ensimmäisessä, polveilevassa virkkeessä Pernoud irtisanoutuu historian "tuomaroinnista", jota ilmeni sodan jälkeen huolimatta tieteen piirissä vallinneesta selkeästä pyrkimyksestä objektiivisen tiedon tuottamiseen.  Ristiretket ovat saaneet historiankirjoittajat esittämään mitä erilaisimpia arvostelmia ja niistä puheen ollen on erikoista panna merkille, kuin nykyaikana Historiasta on tullut moralisoiva ja kuinka harvat historiankirjoittajat ovat voineet

Musiikin kieli 3

Jorma Kontunen, Musiikin kieli 3: tyylipiirteet . WSOY, Porvoo, 1994. Tutustuminen musiikkiin jatkuu musiikinhistorian parissa. Musiikin kieli -oppikirjasarjan kolmannessa osassa perehdytään eri aikakausien ja alueiden sävellystapoihin. Kirja käy läpi sävellystapojen tyyliä keskiajalta 1900-luvun alkuun. Viime vuosisadalla kehitys lähtee sitten niin moneen suuntaan niin nopeasti, että kirjoittaja Jorma Kontusen mukaan se edellyttäisi kokonaan omaa teostaan. Kirjan tarkoitus on antaa lukijalle käsitys tyylin kehityksestä ja keinot tunnistaa eri aikakausien sävellyksiä pelkästään nuottikuvaa katsomalla tai näytettä kuuntelemalla. Kontunen esittelee kuusi tyylisuuntaa sekä mm. niiden melodiset, rytmiset ja harmoniset piirteet. Musiikki kehittyy kuitenkin pienin muutoksin, joten selvärajaiset tyylisuunnat ovat tietenkin abstraktio. Kuten sarjan edellisessäkin osassa, tekstin seassa kulkee viljalti nuotein kirjoitettuja esimerkkejä. Läntisen Euroopan keskiaikainen musiikki pohjaut

Musiikin kieli 2

Jorma Kontunen, Musiikin kieli 2: sävellysmuodot . WSOY, Juva, 1992. Kuvittelin pitkään säveltämisen prosessiksi, jossa jumalaisen inspiraation vallassa raapustetaan kuumeisesti nuotteja - joko kuolinvuoteella tai pianon ääressä - ennen kuin ilmestyksen äänet katoavat. Sitten Metallican Some kind of monster -dokumentissa soiteltiin, ääniteltiin ja liimailtiin katkelmia muun riitelyn lomassa. On selvää, että sävellyksillä on rakenne, mutta sen syvyys ei helposti ainakaan dramatisoinnissa välity. Ilman opastusta sitä ei oikein sävellyksistä osaa etsiäkään. Jorma Kontusen Musiikin kieli 2 on sävellysmuotoja käsittelevä yleisesitys. Sävellysmuotona pidetään "sellaista vakiintunutta musiikin hahmoa, joka koostuu selkeistä, kokonaisuuden kannalta merkitysosista", kuten sävelmateriaalin laajuus, organisointi, käsittelytapa sekä yhtenäisyys, vastakohtaisuus, jäsentely jne. Kirja keskittyy barokin ja wieniläisklassismin yleisimpiin sävellysmuotoihin. Esimerkeistä suurin osa on

Musiikinteoria 1

Aarre Joutsenvirta ja Jari Perkiömäki, Musiikinteoria 1 . Modus Musiikki, Kokkola, 2008. Omistan muutamia kirjoja ja joitain levyjä, mutta musiikki lienee heti kirjallisuuden jälkeen laajin kulttuurin alue, mistä tiedän hyvin vähän tai en mitään. Olen niitä nokkahuilukokeiden traumatisoimia maallikoita, jotka tietämättään esittivät John Cagen sävellystä 4'33" . Musiikin teorian ja historian suhteen olen unohtuneiden peruskoulutietojen varassa. Olen aikeissa paikata musiikin historian tuntemustani, mutta ennen varsinaista pulahdusta lienee paikallaan hakea jotain teoreettista pohjaa. Joutsenvirran ja Perkiömäen Musiikinteoria 1 -kirja pyrkii esipuheen mukaan kuromaan umpeen taide- ja rytmimusiikin hieman eriytyneitä käsitteitä. Kirja on tarkoitettu musiikinopiskelijoille. Alkuun kirja esittelee notaation, sävelten nimet ja nuottikirjoituksen perusteet. Sitten siirrytään sävellajeihin ja intervalleihin, asteikkoihin ja sointuihin. Viimeistään funktionaalisuuden kohdalla (e

Egill Yksikätinen - muinaissaagoja Pohjolasta

  Helga Hilmisdóttir, Kirsi Kanerva ja Sari Päivärinne (toim.), Egill Yksikätinen - muinaissaagoja Pohjolasta . Finn Lectura, 2013. J. A. Hollo, Jyrki Mäntylä ja Antti Tuuri ovat suomentaneet useita nimekkäistä saagoista, mutta työmaata riittää. Muinaisislannin kurssilla Helsingin yliopistossa opiskelijat onnistuivat heille annettujen katkelmien käännöksissä sen verran hyvin, että Helga Hilmisdóttir päätti järjestää käännöstalkoot. Tuloksena syntyi seitsemän muinaissaagan ja parin katkelman käsittävä Egill Yksikätinen - muinaissaagoja Pohjolasta . Talkoisiin osallistui toistakymmentä kielen ja historian harrastajaa ja ammattilaista. Muinaissaagat ovat satua. Ne pohjautuvat germaaniseen kertomusperinteeseen ja sijoittuvat ehkä noin 400-800 -luvuille. Tarinoissa on kytkyjä todellisiin paikkoihin, hallitsijoihin ja taisteluihin, mutta maantiede tai historialliset yksityiskohdat eivät rajoita tapahtumia. Sankarit kohtaavat jättiläisiä, kääpiöitä, hirviöitä, kirouksia, loitsuja, petosta

Usherin talon tuho

Edgar Allan Poe,  Usherin talon tuho . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Fall of the House of Usher (1839) suomentanut Jaana Kapari. Teoksessa Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset . Teos, Jyväskylä, 2008. Nimettömäksi jäävä kertoja saa kutsun ystävältään rapistuneeseen Usherin suvun kartanoon. Suku on vanha, mutta se ei ole koskaan haarautunut; sukupolvesta on aina jäänyt henkiin vain yksi jälkeläinen. Roderick Usher, kertojan ystävä, on sukunsa tavoin lahjakas ja hauras. Hänen siskonsa Madeleine kärsii omituisesta sairaudesta, jolle lääkärit eivät osaa tehdä mitään. Kertojan osaksi jää todistaa Usherin kartanon omituinen tuho. Poen kauhunovelli on gotiikkaa: siinä on karmiva maisema, rapistuva talo, omituinen sairaus ja myrsky. Kertojan pelko ja pakokauhu kiihtyvät sitä mukaa, kun talon ja Usherin sisarusten tilanne hänelle aukeaa. Suvun ja talon nimi on sama (verbinä to usher tarkoittaa näyttää tai opastaa).  Novelli on tiivis ja kiehtova. Kaparin käännös kulkee erinomai

Under This Unbroken Sky

Shandi Mitchell, Under This Unbroken Sky . Orion Publishing, London, UK, 2009. Suvuissa kulkee tarinoita, joista on kaksi totuutta. Täyttäessään kahdeksantoista vuotta kanadalainen Shandi Mitchell sai kuulla, ettei isoisä kuollutkaan influenssaan. Vuosien mittaan hän alkoi tutkia tapahtunutta mutta teki vähän löytöjä. Arkistojen ja muistojen välillä oli ristiriitoja. Sitten hän löysi lehtileikkeen. Siitä kasvoi kuvitteellinen tarina kahden ukrainalaisen perheen kohtaloista Kanadassa ennen toista maailmansotaa. Under This Unbroken Sky on Shandi Mitchellin, kanadalaisen kirjailijan ja elokuvantekijän, esikoisromaani. Se alkaa perhevalokuvasta 1930-luvulta. Vanhemmat istuvat jäykkinä kirkkovaatteissaan hirrestä rakennetun vilja-aitan edessä ympärillään viisi lasta ja kymmenen senttiä lunta. Sivulla kolme kirja paljastaa tarinan suunnan. There is a black-and-white photograph of a family: a man, woman, and five children. Scrawled on the back, in tight archaic script, are the word

Lähellä kuolon rantaa

Tuure Vierros, Lähellä kuolon rantaa - Jaakko Pentinpoika Ilkan ja Klaus Eerikinpoika Flemingin kertomukset Pinonäsin herran Hannu Hannunpoika Fordellin muotoilemina . WSOY, Porvoo, 1967. Tuure Vierros (1927-2012) oli lukuisia oppikirjoja ja historiallisia romaaneja kirjoittanut historian opettaja. Lähellä kuolon rantaa on nuijasodasta kertova romaani. Hannu Fordell, nuijasodan aikainen nimismies ja talonpoikien edustaja Tukholmassa, on Vierroksen pyynnöstä haastatellut kahta nuijasodan keskeistä hahmoa iäisyyden puolella ja koonnut heidän näkemyksensä sodan tapahtumista narratiiveiksi. Jaakko Ilkka kertoo riidoistaan isänsä kanssa, ajastaan sodassa ratsusotilaana ja nimismiehenä Pohjanmaalla. Vauras ja arvostettu talonpoika nousee aseelliseen vastarintaan linnaleirejä ja sotaväen mielivaltaa vastaan. Vierros ei kuvaile tapahtumia ennen talonpoikien kapinaa, vaan motiivi vastarintaan leimahtaa yllättäen. Jaakko Ilkka on idealisoitu talonpoikaissotapäällikkö. Hän katselee huoles