Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Kolme kirjaa

Bloggaajakollega  Margit haastoi minut mainitsemaan blogihistoriastani kolme kirjaa , jotka haluaisin lukea uudestaan. Olen usein miettinyt, mikä mahtaa olla se kirja, josta tulee kirjoitettua uudestaan. Olen tietysti lukenut moniakin kirjoja uudestaan mutta en kirjoja viimeiseltä kahdeksalta vuodelta. Bloggaamisen aloittamisen jälkeen olen tarttunut samoihin kirjoihin vähemmän, koska kirjahorisontti on laajentunut. Tosin viime keväänä olin varomaton ja  Emily Brontën kanssa meinasi käydä hassusti (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan). Valinta on nyt kuitenkin osoittautunut yllättävän työlääksi. Ongelma on rajaamisessa. Viime vuosina ja erityisesti tänä vuonna olen lukenut monta kerrassaan erinomaista romaania, kuten Flaubertin   Rouva Bovary , Joycen   Ulysses , Whartonin The House of Mirth  ja Tolstoin   Anna Karenina , joiden aseman klassikkoina allekirjoitan täysin. Niistä puhuminen saati niiden (erityisesti Joycen  Ulysseksen,  jonka uudelleen lukeminen on väistämätöntä, kunhan ki

The Origins of the Mithraic Mysteries

David Ulansey, The Origins of the Mithraic Mysteries: Cosmology and Salvation in the Ancient World  (1991). Oxford University Press, New York, NY, USA, 1989. Jos kristinusko olisi syystä tai toisesta tuupertunut, Eurooppa voisi olla mithralainen.  Mithralaisuus syntyi ja kehittyi samoihin aikoihin kuin kristinusko, ja se edustaa tavallaan polkua, jolle kristinusko ei lähtenyt. Se oli mysteeriuskonto, jonka oppeja paljastettiin vain vihkiytyneille, eikä sillä ollut kirjoitettua oppia. Mithran kultti tuli suosituksi roomalaisten sotilaiden, kauppiaiden ja virkamiesten keskuudessa. Maanalaisia mithralaisia temppeleitä on säilynyt useita. Monista on löytynyt härän uhraamista esittävä temppelikuva (engl. tauroctony), mutta sen tulkinta on ollut mysteeri. Kuvassa Mithras uhraa härän: Hän painaa polvella härän selkää, vasemmalla kädellä kiskoo härän päätä taaksepäin ja oikealla pistää veitsen härän kurkkuun katsoen samalla poispäin. Härän jaloissa on usein koira, käärme ja skorpioni sek

The Myth of the Eternal Return

Mircea Eliade, The Myth of the Eternal Return - Or, Cosmos and History (1954). Ranskankielisestä alkuteoksesta Le mythe de l'eternel retour: archétypes et répétition (1949) englanniksi kääntänyt Willard R. Trask. Princeton University Press, Princeton, NJ, USA, 1991. Historian filosofian luennossaan saksalainen idealisti ja valistusfilosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel lainasi Raamattua Saarnajan ensimmäisestä kirjasta sanoessaan, että luonnossa tapahtuvat muutokset ovat syklisiä eivätkä tarjoa "mitään uutta auringon alla". Hegelin mukaan vain henkinen muutos synnyttää jotain uutta. Historia on hengen kehityksen näyttämö, jolla se tavoittelee täydellisyyttä. Romanialaissyntyinen uskontotieteilijä Mircea Eliade  päätyi hieman erilaiseen käsitykseen historiasta. Hän tarkasteli ja kehitteli syklisen ja lineaarisen aikakäsityksen eroja kirjassaan The Myth of Eternal Return  (1949).  Syklisyys hänen näkemyksensä mukaan ei ole luonnonlakien tuottamaa toistoa, vaan esite

Käen kutsu

Robert Galbraith, Käen kutsu . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Cuckoo's Calling  (2013) suomentanut Ilkka Rekiaro. Äänikirjan lukija Eero Saarinen. Otava, äänikirja, 2013. Jotkut kriitikot pitivät Robert Galbraithin dekkaria Käen kutsu  (2013) liian sujuvana esikoiskirjailijan kirjoittamaksi. Lakifirman kautta tapahtuneen tietovuodon kautta pseudonyymin takaa paljastuikin menestyskirjailija J. K. Rowling , joka tavoitteli paluuta kirjailijuuden alkuun ja rehelliseen kritiikkiin nimimerkin takana uuden genren piirissä. Käen kutsu  koostuu tavanomaisista dekkariaineiksista; kyse on pikemminkin kuuliaisuudesta lajityypille kuin mielikuvituksettomuudesta. Päähenkilö Cormoran Strike on kuin modernisoitu brittiläinen Marlowe—Afganistanin sotaveteraani, rampa ja kuuluisan rokkarin avioton lapsi—jonka elämänhallinta on heikkoa. Cormoranin raha-, nais-, työ-, asunto- ja terveystilanne ovat tulehtuneita. Kaksi sattumaa alkavat kuitenkin kääntää kelkkaa: Henkilöstövuokrausfirma on

Kreikkalaisen ajattelun alkuperä

Jean-Pierre Vernant, Kreikkalaisen ajattelun alkuperä. Ranskankielisestä alkuteoksesta Les origines de la pensée grecque (1962) suomentanut Tuomas Parsio. Tutkijaliitto, Tampere, 2009. Saksalainen filosofi  Karl Jaspers on huomauttanut , että ensimmäisen vuosituhannen aikana n. 800-200 ennen ajanlaskun alkua eripuolilla maailmaa tehtiin samansuuntaisia, rajuja irtiottoja uskonnollisesta perinteestä. Konfutse, Lao-Tse, Buddha, Zarahustra, Jeremia ja Elia jäsensivät ihmiselämää uusiksi. Samaan aikaan Kreikassa alettiin tutkia ja tulkita myyttejä tragedianäytelmien kautta. Lisäksi—ja ennen kaikkea—siellä alkoi orastaa ajattelu, joka ei tarkastellut maailmaa enää entiseen tapaan myyttien ja mytologioiden kautta. Tämä filosofiaksi kehittyvä irtiotto on jättänyt syvät jäljet länsimaiseen kulttuuriin. Jean-Pierre Vernant tarkastelee kirjassaan Kreikkalaisen ajattelun alkuperä  (1962) filosofisen käänteen taustaa. Hän lyhyesti sanottuna rinnastaa sen poliittiseen kehitykseen, tai oik

A Short History of Myth

Karen Armstrong, A Short History of Myth  (2005). Kindle Edition. Canongate, New York, USA, 2012. Ihminen on merkitystä etsivä olento. Suuret kysymykset—Mistä kaikki alkoi? Miksi me olemme täällä? Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Mikä on oikein?—askarruttavat nykyihmistä samaan tapaan kuin metsästäjä-keräilijää. Elämän epävarmuus, ainakin näennäinen tarkoituksettomuus ja lohduttomuus syöksevät helposti epätoivoon. Turvakseen epätoivoa vastaan ihminen on kehittänyt tarinoita, myyttejä , jotka kiinnittävät ympäristön ja toiminnan johonkin ihmistä tai yhteisöä laajempaan yhteyteen, jonkilaiseen rinnakkaiseen todellisuuteen. Myyteistä ei ole koskaan ollut kuitenkaan ainoaa oikeaa versiota, vaan niitä on pitänyt kertoa jatkuvasti uudelleen uudella tavalla. Karen Armstrong osoittaa kirjassaan A Short History of Myth  (2005), miten myytit ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa heijastellen muutoksia ihmisen kulttuurissa. Kirja on lyhyt ja teksti on helposti lähestyttävää, mutta sen tiiviit

The White Tiger

Aravind Adiga, The White Tiger . Free Press, New York, NY, 2008. Kun suomalainen laulu- ja soitinyhtye Dingo lauloi karanneista valkoisista tiikereistä, sekava pako "jostain" päättyi ovien potkimisen jälkeen orastavaan yhteisymmärrykseen. Intialaisen Aravind Adigan romaani The White Tiger (2008) (suom. Valkoinen tiikeri ) pyörittelee sekin murtautumisen ja pakenemisen teemoja vaikkakin eri sävellajissa ja -asteikossa. Ei silti liene sattumaa, että Dingon Kerjäläisten valtakunta (1985) myi moninkertaista kultaa ja Adigan romaani voitti Booker-palkinnon. The White Tiger on huumorisävytteinen veijariromaani nykyajan Intiasta. Päähenkilö Balram Halwai kirjoittaa kirjettä Kiinan pääministerille Wen Jiabaolle vuodattaen taustansa, toiveensa ja rikoksensa.  Hän on pimeälle maaseudulle syntynyt "valkoinen tiikeri", lahjakkuus, jollaisia nähdään yksi sukupolvessa. Koulu kuitenkin katkeaa ennen kuin hän pääsee edes oppimaan englantia. Hänen isänsä polkee riksaa (j

The People of the Parish

Katherine L. French, The People of the Parish: Community Life in a Late Medieval English Diocese. University of Pennsylvania Press, Philadelphia, PA, USA, 2001. Vuonna 1379 yhdeksän ihmistä kutsuttiin kruununkäräjille todistamaan yhdeksänvuotiaan pojan kastetilaisuuden ajankohtaa ja siten pojan riittävää ikää isänsä Roger de Waltonin perimiseen. Jokainen yhdeksästä todistajasta oli läsnä pojan kastetilaisuudessa, mutta vain kolme heistä oli paikalla varsinaisen messun vuoksi. Liiketoimet, uutiset, sosiaaliset tapaamiset ja erilaiset tapahtumat motivoivat muita. Keskiajan Englannissa kirkko tarkoitti seurakuntalaisille paljon muutakin kuin jumalanpalveluksia. John de Sotheworth, forty and more, was at the church for a loveday between William Robynson and [tear] of Kirkdale when John was baptized. John del Twys, forty and more, was at the church to hear mass before going to buy fish at Boode, and was present at the baptism. Robert de Eld, forty and more, was at the church to hea

Thinking with Type

Ellen Lupton, Thinking with Type: A Critical Guide for Designers, Writers, Editors, & Students  ( 2nd Edition ) .  Princeton Architectural Press, New York, NY, USA, 2010. Ostin kirpparilta repaleisen Mika Waltarin Mikael Karvajalan (1948) keväällä 1993, mitä voi pitää bibliomaniani ensioireena. Olin tietysti lukenut ja ostanut kirjoja aiemminkin, mutta tuosta hetkestä lähtien kirjoihin liittyi sammumatonta nälkää, ahneutta ja omistushalua. Kävin  kirjansidontakurssin ja korjasin vanhoja—joskus myös rumia uusia—kirjoja. Kun sitten vuosia myöhemmin jossain vaiheessa kävin painattamassa (muistaakseni  Lasihelmipeliin ) tekemieni kansien selkään tekstit kirjasitomossa, sain iltapäivän verran oppia kirjojen painamiseen, kirjansidontaan ja latomiseen. En kuitenkaan koskaan korjannut sitä Mikael Karvajalkaa. Saatuani lyhyelti opastusta myös papereihin ja kuituihin, ei 1940-luvun hapertuviin opuksiin tuntunut enää järkevältä upottaa aikaa. Hauskasti monien 1990-luvun alun jälkeen uu

Huomenta, keskiyö

Jean Rhys, Huomenta, keskiyö . Englanninkielisestä alkuteoksesta Good morning, Midnight (1939) suomentanut Hanna Tarkka. Saatesanan kirjoittanut Raija Siekkinen. Otava, Keuruu, 2002. Sasha Jensen palaa vuosien jälkeen Pariisiin. Vaikka paluu tuo mieleen vuosien takaisen Pariisin, kaikki on muuttunut. Kirjan alku virittää koruttoman tunnelman. "Aivan niin kuin entiseen aikaan", huone sanoo. "Vai mitä? Eikö?"     Huoneessa on kaksi sänkyä, iso madamelle ja toisella puolella pienempi monsieurille. Pesuallas on piilossa verhon takana. Huone on tilava ja halvan hotellin haju niin heikko, että sitä tuskin havaitsee. Ulkona kapea kivetty katu nousee jyrkästi ylämäkeen ja päättyy rappuihin. Siis umpikujaan.     Olen ollut täällä viisi päivää. Olen valinnut paikan jossa syön päivällä, paikan jossa syön illalla ja paikan jossa nautin lasillisen illallisen jälkeen. Olen pannut pienen elämäni järjestykseen. Pariisi herättää muistoja, jotka kaikuvat vielä ensimmäisen m

Óðinnin ratsu

Óðinnin ratsu: skandinaaviset jumaltarut . Muinaisnorjalaisista Edda -teksteistä toimittanut ja suomentanut Anni Sumari. Like, Keuruu, 2007. Brittiläinen sarjakuvakäsikirjoittaja Peter Milligan on verrannut moderneja supersankareita antiikin ikonisiin heeroksiin: Teräsmiehestä ja Oidipuksesta on kirjoitettu useita, toisistaan hieman poikkeavia versioita. Taruista ja erityisesti myyteistä voi tietenkin ammentaa pyhyyttä ja maailmankuvaa, mutta supersankarisarjakuvien tavoin ne palvelevat myös viihteenä. Supersankarit nousivat mieleeni lukiessani Anni Sumarin kokoamaa muinaisskandinaavista tarumukaelmaa : episodimaisissa kohtaamisissa tanner tömisee ja vuoret murenevat, kun jättiläiset, pedot ja jumalat ottavat mittaa toisistaan. Kuten antiikin heeroksilla tai skandinaavisilla jumalilla, ei supersankareillakaan ole mainittavaa psykologiaa. He ovat pikemminkin arkkityyppejä, ehkä muutamin poikkeuksin. Óðinnin ratsu: skandinaaviset jumaltarut (2007) on Edda -taruista koottu mu