The Practice and Science of Drawing

Harold Speed, The Practice and Science of Drawing. Dover Publications, Mineola, NY, USA, 1972. 

Harold Speed (1872-1957) oli englantilainen taidemaalari, joka kirjoitti uransa aikana pari klassikoksi jäänyttä piirustus- ja maalausopasta. The Practice and Science of Drawing on piirustusopas, joka julkaistiin 1900-luvun alussa -- käsillä oleva laitos vuonna 1917. Kirja kaikuu vanhentunutta taidekäsitystä, l. taiteen tekee taiteeksi taiteilijan taiteellinen ekspressio, mikä sopii piirustusoppaaseen ihan hyvin. Post-moderniahan ei voi opettaa, koska siinä ei ole "oikeaa tapaa" tehdä mitään.

Päästyään taideihanteiden julistamisesta Speed esittelee kaksi piirustustapaa, joista ensimmäinen keskittyy ääriviivoihin ja toinen massan tai muotojen tallentamiseen. Analysoituaan hetken erilaisia lähestymistapoja Speed keskittyy rytmiin ja sen erilaisiin muotoihin (viivan vaihtelu/yhtenäisyys, muodon vaihtely/yhtenäisyys, tasapaino ja mittasuhteet). Lopuksi hän kirjoittaa ohjeita muotokuvien piirtämiseen ja tarvikkeiden hankintaan.

Kirjassa on lukuisia esimerkkejä tunnetuilta ja nykyään vähemmän tunnetuilta mestareilta. Speed kirjoittaa koukeroista joskin joihinkin historioitsijoihin verrattuna kevyttä englantilaista ylätyyliä. Kirjan kautta ei opi piirtämään, mutta piirustuksia alkaa ehkä lukea eri tavoin.

The Human Figure

John H. Vanderpoel, The Human Figure. Dover Publications, Mineola, NY, USA, 1958.

John H. Vanderpoel opetti 30 vuotta Chicagon Art Institutessa ja oli mm. Georgia O'Keefen opettaja. The Human Figure on elävänmallinpiirustusopas, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1908 ja josta Dover Publications on ottanut uusintapainoksia vuodesta 1958 alkaen.

Vanderpoel esittelee ihmisvartalon yksityiskohtaisesti tekstin ja kuvien kautta. Hän jakaa ruumiinosat pinnoiksi ja muodoiksi, jotka yksinkertaistavat piirtämistä ja osien suhteiden mittaamista. Vanderpoelin omat esimerkkipiirrokset ovat häikäiseviä, mutta niitä käsittelevä teksti on kuivaa. Se käy läpi yksityiskohtaisesti esimerkiksi nenänjuuren ja huulten suhdetta, käsivarren ja olkapään massojen muuttumista alla liikkuvien lihasten takia -- kaikki arvokasta tietoa, mutta tekstin kautta havainnollistaminen on raskasta.

Dynamic Figure Drawing

Burne Hogarth, Dynamic Figure Drawing - A new Approach to Drawing the Moving Figure in Deep Space and Foreshortening. Watson-Guptill Publishing, New York, NY, USA, 2002. Alunperin julkaistu 1970.

Burne Hogarth nousi kuuluisuuteen Tarzan-sarjakuvien piirtäjänä. Hän on myös yksi New Yorkin School of Visual Artsin perustajista. Dynamic Figure Drawing on opas, joka poikkeaa elävän mallin piirustuksen "taiteellisesta" perinteestä. Kirja tähtää siihen, että piirtäjä pystyy piirtämään hahmoja ilman mallia. Tämä siksi, että asennot eivät ole tasapainoisia tai sellaisia, joissa malli jaksaa tai voi seistä. Tarkoitus on tallentaa liike.

Hogarthin työn jälki on kerrassaan upeaa. Kirja perustuu hänen luentoihinsa, ja se johdattelee ihmisvartaloon geometristen peruspalikoiden kautta. Hogarth ei käy läpi lihaksistoa, vaan esittelee raajojen ääriviivojen kaareutumisen jälleen taiteellisena, ei lääketieteellisenä "systeeminä".

Drawing the Human Head

Burne Hogarth, Drawing the Human Head. Watson-Guptill Publications, New York, NY, USA, 2002. Alunperin julkaistu 1965.

Burne Hogarth nousi kuuluisuuteen Tarzan-sarjakuvien piirtäjänä. Hän on myös yksi New Yorkin School of Visual Artsin perustajista. Drawing the Human Head perustuu hänen anatomialuentoihinsa, joissa päämäärä ei ole lääketieteellinen vaan taiteellinen.

Aluksi Hogarth esittelee mittasuhteet geometriset muodot, joihin ihmisen pään voi "palauttaa". Sitten hän esittelee pään kääntymistä, miten leikkauksia tehdään missäkin kulmassa. Kaiken aikaa esillä on systeemi, jossa voidaan mitata. Sitten Hogarth esittelee kasvojen ryppyjä, ikääntymistä, eri kallotyyppejä ja joitain muotokuvia taidehistoriasta.

Kirja on erinomainen piirustusopas, joskin se keskittyy lähinnä antiikin ideaalikalloon. Naisten kasvoja kirjassa on vähän.