Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2008.

How Fiction Works

James Wood, How Fiction Works. Jonathan Cape, London, UK, 2008. Kirjallisuuden professori James Wood on toiminut pitkään kriitikkona ja julkaissut muutaman kokoomateoksen. How Fiction Works analysoi fiktion eri alueita ja niiden suhdetta realismiin. Wood käsittelee alueita useiden kirjailijoiden teosten kautta, mutta James, Flaubert ja Bellow ovat näkyvillä muita enemmän. Kirja onnistuu tuomaan asiansa esiin olematta raskas tai vaikealukuinen. Wood avaa maallikolle uuden tason vanhoista kirjoista. Kirja ei ole siinä mielessä niinkään kirjoittamisesta kuin lukemisesta. Heti alusta Wood ottaa lukijansa otteeseen. Miten fiktiota kerrotaan? Vaihtoehtoja on periaatteessa kaksi: ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. Kolmas persoona on auktoriteetti, mutta aina ei ole selvää kuka puhuu. Vapaa epäsuora tyyli kuljettaa kerrontaa henkilöhahmojen kautta. Esimerkki Henry Jamesiltä kääntyy Woodin käsissä monitasoiseksi vyyhdeksi, jossa "virallinen" kerronta, hahmojen kerron

Beginnings, Middles & Ends

Nancy Kress, Beginnings, Middles & Ends. Writer's Digest Books, Cincinnati, Ohio, USA, 1999. Nancy Kress on Hugo- ja Nebula-palkinnot voittanut kirjailija, joka on romaanien ohella tuottanut myös muutaman kirjoittamisoppaan. Tämä Beginnings, Middles & Ends on niistä järjestyksessään ensimmäinen ja käsittelee sekä romaanin että novellin rakennetta kirjoittajan näkökulmasta. Vaikka kirjan nimi viittaa aristoteeliseen kolmiosaiseen tragediaan, Kressin kirja käsittelee osia käytännönläheisemmin: Alussa tehdään lukijalle lupaus tarinasta. Keskiosa on kirjoittamisen kannalta raskas erämaataival, jossa kasvatetaan konfliktia, joka sitten ratkeaa loppuosassa. Alun pitäisi myös tuoda esiin tarinan käsittelemä konflikti. Alun ensimmäinen kohtaus on myös näyte kirjoittajan käsialasta ja uskottavuudesta. Toinenkin kohtaus on vielä Kressin käsissä alkua, ja siinä tyypillisesti maalaillaan henkilöistä taustaa. Kahden ensimmäisen kohtauksen "lupaus" tarkoittaa, että lukij

Everyday Life of the Barbarians: Goths, Franks and Vandals

Malcolm Todd, Everyday Life of the Barbarians: Goths, Franks and Vandals. B. T. Batsford, London, UK, 1972. Sana barbaari on ikivanha leima, jolla viedään kansalta tai yksilöltä tasaveroisuus. Kreikkalaiset käyttivät sanaa βάρβαρος ( bárbaros ) viittaamaan ei-kreikkalaisiin, jotka sönköttivät ( bar-bar ) rumaa kieltään -- termi on siis onomatopoeettinen. Sillä saatettiin solvata myös muita kreikkalaisia, mikäli haluttiin mittailla sivistyneisyyttä. Malcolm Todd osoittaa, että antiikin kirjoittajien (mm. Caesar, Plinius vanhempi ja Tacitus) luoma kuva barbaareista - siis tässä tapauksessa germaaneista - on monessa kohti ristiriidassa arkeologisten löytöjen kanssa. Soista Pohjanmeren ja Itämeren seuduilta löytyneet ruumiit ja rakennukset ovat hapen puutteessa säilyneet hyvässä kunnossa. Germaanit koostuivat heimoista, heimot klaaneista ja suvuista (kindred). Verisukulaisuus oli siis yhteiskunnan, perusturvan ja oikeudenkäytön perusta. Mies saattoi pitää useita vaimoja, ja avioli

Pimeyden vasen käsi

Ursula K. Le Guin, Pimeyden vasen käsi. Alkuteoksesta The Left Hand of Darkness (1969) kääntänyt Kalevi Nyytäjä. WSOY, Porvoo, 1976. Tieteiskirjailija voi ottaa lähtökohdakseen jonkin maapallolle tai tälle ajalle vieraan teknologisen, sosiologisen tai biologisen ilmiön, pyöritellä sitä ja katsoa, miten se toimii. Le Guin on tehnyt juuri näin: kaksineuvoisten ihmisten planeetalle, jossa ei ole sukupuolta meidän ymmärtämässä merkityksessä, saapuu ihmiskunnan lähettiläs, tavallinen mies. Millainen on yhteiskunta, jossa kuka tahansa voi synnyttää? Le Guin loihtii mielenkiintoisen planeetan ja sen getheniläisistä johdonmukaisen sivilisaation. Tarinan lavasteet ovat karut. Teknologia kulkee mukana vain, kun se on välttämätön osa kerrontaa. Tarina kulkee vuoroin lähettilään, vuoroin paikallisen ylimyksen kautta. Lähettilään vieraus mahdollistaa kulttuurin ja kielen punomisen tarinaan, mutta sitäkään ei ole häiriöksi. Ylimyksen kautta näyttäytyy paikallinen maailmankuva. Le Guin kirjoi