Nipvet

Jean Rhys, Kvartetti . Englanninkielisestä alkuteoksesta Quartet (1928) suomentanut Hanna Tarkka. Saatesanan kirjoittanut Anna Lassila. Otava, Keuruu, 2000. Käsiini osui kansipapereistaan repsottava Jean Rhysin Kvartetti , joka on hänen esikoisromaaninsa vuodelta 1928. Lukulistalla on pari Rhysin myöhempää teosta, joten katsoin sopivaksi lähestyä kirjailijaa ikään kuin alusta päin. Neuromaanin sotkemat hermoradat tarvitsivat suoristuakseen perinteistä proosaa, vaikka Kvartetti ei ihan "lukuromaani" olekaan. Englantilainen Marya oli köyhistä oloista ponnistanut kohti teatteritähteyttä, mutta päätynyt kiertävän seurueen tanssitytöksi. Alun seikkailumieli laimeni vähitellen passiivisuudeksi. Kun ikää tuli lisää --hän alkoi tuntea itsensä vanhaksi jo vähän päälle parikymppisenä-- parhaalta vaihtoehdolta näytti puolalainen Stephan Zelli. Pari avioitui ja muutti Pariisiin. Heillä ei ollut säännöllisiä tuloja tai rahaa pankissa, ja kun Stephan joutuu vankilaan hämäräpuuhien

Jaakko Yli-Juonikas, Neuromaani . Otava, Keuruu, 2012. Jos postmodernin kirjallisuuden tyypillisiä piirteitä ovat sirpaleisuus, ristiriitaisuudet ja epäluotettavat kertojat, niin Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaani on erittäin postmoderni teos. Se on puettu tieteellisen julkaisun muotoon: alussa on englanninkielinen tiivistelmä, kannessa tiedekunnan leima, luvuissa kolmitasoinen numerointi ja sivun alalaidoissa runsaat alaviitteet. Tieteellisten teosten tapaan Neuromaani on tietoinen itsestään teoksena, koska se viittaa tuleviin lukuihinsa ja omaan, tieteellistä julkaisuperinnettä noudattavaan rakenteeseensa. Tieteellisistä julkaisuista poiketen Neuromaani ei paljasta keskeisiä tuloksiaan tiivistelmässä, mihin on hyvä syy. Runsaista alaviitteistä ei ole myöskään koottu kirjallisuusluetteloa kirjan loppuun, mihin siihenkin on hyvä syy.   Neuromaani on samanaikaisesti mielentilatutkimusraportti, romaani ja seikkailupeli. Kirja koostuu lyhyistä, yleensä parin sivun mittaisista numero

Sam Ruby, Dave Thomas, David Heinemeier Hansson, Agile Web Development with Rails 4 . The Pragmatic Programmers, Raleign, NC, USA, 2013. Vuonna 1993 japanilainen Yukihiro Matsumoto julkaisi  Ruby-ohjelmointikielen . Se oli vahvasti oliopohjainen skriptikieli, jonka oli tarkoitus mahdollistaa paitsi olio-ohjelmointi, myös sekä funktionaalinen että imperatiivinen ohjelmointi. Niinpä Ruby mahdollistaa saman asian ilmaisemisen useaan eri tapaan. Usean paradigman noudattaminen tekee kielestä taipuisan tai jopa sekavan. Ruby pysyi tuhansien muiden ohjelmointikielten tapaan pinnan alla laajemman yleisön tietämättömissä vuosikaudet, kunnes David Heinemeier Hansson julkaisi vuonna 2005 verkkosovellusten tekemiseen tarkoitetun sovelluskehyksen Ruby on Railsin , josta tuli nopeasti hyvin suosittu. Sovelluskehys oli avointa lähdekoodia ja rakentui konventioiden varaan, mikä helpotti ja nopeutti tietokantoja käyttävän verkkosovelluksen kehittämistä. Nimensä mukaisesti se oli kirjoitettu Rubyksi

Lee Child, Kovemman kautta . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Hard Way (2009) suomentanut Tero Kuittinen. Karisto, Hämeenlinna, 2009. Entinen sotilaspoliisimajuri Jack Reacher todistaa sattumalta lunnasmiljoonan toimitusta newyorkilaisesta kahvilasta. Palkkasotilayrityksen johtajan vaimo on siepattu, eikä johtajalla tai tämän palkollisilla ei tunnu olevan vähäisintäkään käryä sieppaajista. Poliisia ei sotketa mukaan kuvioon; vuosia aikaisemmin juuri poliisien väliintulo johti silloisen vaimon kuolemaan.  Reacher suostuu auttamaan kyseenalaisen palkkasotilasyrityksen johtajaa, vaikka kuvassa on selvästi jotain pielessä heti alkumetreiltä. Iskeekö salama todellakin kahdesti samaan puuhun? Lee Childin kymmenes Jack Reacher -romaani sekoittelee jo tutuiksi käyneistä aineksista toimivan rikosjännärin. Yhdysvalloissa asuva brittikirjailija piirtelee kevyesti kahden maan välisiä kulttuurieroja palkkasotilaiden ja tapahtumapaikkojen kautta. Reacher on kuitenkin sama miehenjärkäle mis

Jeff Rubin, The End of Growth - but is that all bad? (2012). Vintage Canada, Toronto, 2013. Jeff Rubin on kanadalainen ekonomisti, joka ehti toimia mm. parikymmentä vuotta kanadalaisen CIBC:n pääekonomistina. Hän sattumalta syventyi työssään maailman öljyvarantoihin ja -kulutukseen ja kirjoitti näkemyksistään lehtiartikkelin. Rubin siirtyi tietokirjailijaksi, kun artikkelista kasvoi kirja Why Your World Is About to Get a Whole Lot Smaller: Oil and the End of Globalization , jonka julkaiseminen ei sopinut rooliin sijoituspankin pääekonomistina.   The End of Growth on  jatko-osa edelliselle kirjalle. Rubin ottaa kalliin energian lähtökohdakseen ja miettii seurauksia. Öljynkulutuksen ja talouskasvun välillä on ollut seuraussuhde: prosentin nousu raakaöljyn kulutuksessa näkyy noin kahden prosentin talouskasvuna. Rubin ei problematisoi suhdetta, mutta muut ovat tehneet niin (esim. Robert Ayres). Hintapiikeistä seuraa taloustaantumia. Jos raakaöljybarrelin hinta liikkuu jatkossa kolmi

Juha Seppälä, Paholaisen haarukka . WSOY, Juva, 2008. Vuonna 2008 kansainvälinen talousjärjestelmä kävi kuilun partaalla. Syitä oli monia, mutta päällimmäisenä oli pankkien harjoittama arvopaperistettujen luottojen kyseenalainen markkinointi sekä luottoluokittajien ja näiden asiakkaiden väliset eturistiriidat. Kriisin ennustajia oli vähän, mutta jälkikäteen tuohtumus oli laajaa. Ainakin hetken. Juha Seppälän vuonna 2008 julkaistu Paholaisen haarukka ilmestyi erittäin sopivaan aikaan. Vaikka kirja ei kriisin aivan ennusteesta menekään, se ennakoi kriisin käänteitä ja lopputulosta ansiokkaasti.   Se on kuitenkin ennen kaikkea upeasti rakennettu romaani. Paholaisen haarukka (engl. devil's fork ) on kuva, joka esittää äkkiä katsottuna normaalia kolmipiikkistä, mutta haarukka paljastuu pian optiseksi harhaksi: kuvassa yhden piikin taho kuuluukin myös toiselle piikille, mikä tekee kuvasta fyysisen mahdottomuuden.   Seppälän Paholaisen haarukka rakentuu oivallisesti täll