The House of Mirth

Edith Wharton, The House of Mirth (1905). Esipuheen kirjoittanut Janet Beer. Wordsworths Editions, Ware, UK, 2002.

Edith Whartonin romaani The House of Mirth (1905) satirisoi New Yorkin 1900-luvun vaihteen seurapiirielämää, kun Yhdysvallat jakoi vaurautta aiempaa epätasaisemmin. Britannian huostasta vapautuneessa siirtomaassa ei ollut aatelistoa, mutta Wharton pukee taparomaaninsa henkilöt newyorkilaiseksi eliitiksi. Vaikka seurapiiri ei ole suoranaisesti avoin, se mahdollistaa kuitenkin sosiaalisen liikkuvuuden. Toisin kuin Jane Austenin rakkauden nälkäiset hahmot, kaunis, 29-vuotias Lily Bart haluaa tulevalta avioliitoltaan ensisijaisesti rahaa ja taloudellista vakautta.

   [Lily] rose with a sigh, tossing her cigarette into the grate.
"Ah, there's the difference—a girl must, a man may if he chooses." She surveyed him critically. "Your coat's a little shabby—but who cares? It doesn't keep people from asking you to dine. If I were shabby no one would have me: a woman is asked out as much for her clothes as for herself. The clothes are the background, the frame, if you like: they don't make success, but they are a part of it. Who wants a dingy woman? We are expected to be pretty and well-dressed till we drop—and if we can't keep it up alone, we have to go into partnership."

Lily liikkuu sujuvasti New Yorkin yläluokan seurapiireissä tätinsä tuen ja edesmenneiden vanhempiensa niukan perinnön varassa. Hänen isänsä teki ennen kuolemaansa vararikon, eikä hänen äitinsä tuntunut kestävän perheen taloudellista romahdusta. Ilman omaa rahaa Lily on epäitsenäinen, mikä rikkaiden ystävien keskellä on kiusallista ja ahdistavaa. Hän yrittää voittaa itsenäisyytensä uhkapelien ja keinottelun kautta, mutta ne johtavat vain syvemmälle ongelmiin.

Miss Stepney, in the beginning, had not meant to bring up this point; but Mrs. Peniston had only her own incredulity to blame. She was like the stiff-necked unbelievers of Scripture, who must be annihilated to be convinced.
"Gambling debts? Lily?" Mrs. Peniston's voice shook with anger and bewilderment. She wondered whether Grace Stepney had gone out of her mind. "What do you mean by her gambling debts?"
"Simply that if one plays bridge for money in Lily's set one is liable to lose a great deal—and I don't suppose Lily always wins."

Varakkaista ihailijoista huolimatta Lily perääntyy kihlauksen kynnykseltä. Syystä tai toisesta hän ei pysty tekemään ratkaisua. Ehkä avioliitto antaa rahalle vieraat kasvot ja uuden epäitsenäisyyden, tai ehkä raha ja rakkaus ovat sovittamattomasti erillään. Joka tapauksessa ajalla on suunta, ja tehtyihin päätöksiin ja tilanteisiin voi palata vain muistoissa. Hänen ympärillään on esimerkkejä itsenäisistä naisista: jotkut käyvät töissä, toiset käyttävät avioliittonsa ja sosiaalisen asemansa tuomaa suojaa salasuhteilleen. Ne, joilla ei ole vaurautta tai avioliittoa, ovat helppoja maaleja "puheille".

Kirjan nimi tulee Raamatusta Saarnaajan kirjan 7. luvusta: "Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa." (Ecc. 7:4 "The heart of the wise is in the house of the mourning; but the heart of fools is in the house of mirth"). Wharton piiskaa joutilaisuudessa elävää vaurasta yläluokkaa, joka tuhlaa aikaansa ja mahdollisuutensa tyhjänpäiväisyydessä. Päivät täyttyvät shoppailusta ja normien hallitsemista illallisista.

Whartonin kerronta väreilee hienovaraisia vihjailuita sekä edestakaisin peilautuvia odotuksia. Seurapiirin sisällä draama kulkee monin tavoin peiteltynä, mutta kohteliaan ja sovittelevan kuoren takaa vilahtelevat raakuus, kateus, ahneus ja himo. Näiden pyörteissä Lily Bartin ristiriitojen repimä mutta julkisivuaan epätoivoisesti ylläpitävä hahmo on yksinkertaisesti kiehtova. Whartonin myöhempi The Age of Innocense (1920) on erinomainen, mutta The House of Mirth on vielä parempi.

Ethan Frome

Kuva: WIKIPEDIA

Edith Wharton, Ethan Frome (1911). Project Gutenberg EBook, 2003. http://www.gutenberg.org/ebooks/4517

Yhdysvaltalaisen Edith Whartonin pienoisromaani Ethan Frome sijoittuu maaseudulle 1900-luvun alkuun Uuteen-Englantiin. Kehyskertomuksessa nimettömäksi jäävä kertoja tutustuu vaitonaiseen ja lannistuneeseen Ethan Fromeen ja onnistuu sieltä täältä kokoamaan hänen tarinansa.  Se kertoo nuoresta Ethan Fromesta, jolta vanhempien kuolema riistää opiskelumahdollisuuden ja onneton avioliitto melkein kaiken muun. Sitten lapsettoman pariskunnan taloon muuttaa vaimon serkun tytär piiaksi.

Kuten kirjassa The Age of Innocence, myös Ethan Fromessa avioliitto on sosiaalisen painostuksen ja sopivuuden tuottama siisti ja hedelmätön pihapiiri. Missä Archie Newlandin mahdollisuuksia rajoitti sosiaalinen konventio, köyhyys tekee Ethan Fromen pihapiiristä omanlaisensa vankilan. Intohimon herätessä ihmiset haaveilevat paosta ja tekevät varovaisia aloitteita pihan ulkopuolelle, mutta käytöstavat estävät heitä ilmaisemasta tunteitaan avoimesti. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa tietämättömältä aloitteista, mutta tosiasiassa tuomio on langennut jo ennen, kuin vaimon perintöposliini särkyy pirstaleiksi.

Kerronta viipyy talvisissa, raskaissa maisemissa ja sen tarjoamassa ankarassa todellisuudessa. Mökki on pieni, talvet kylmiä ja pimeitä, eikä valoa tai lämpöä tunne kuin hetkittäin. Elämä ei olekaan siten rakastamista tai intohimoa vaan kestämistä. 

The Adventures of Huckleberry Finn

Mark Twain, The Adventures of Huckleberry Finn (1884). Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Peter Coveney. Penguin Books, London, UK, 2003.

Mark Twain eli Samuel Clemens (1835-1910) syntyi Floridassa mutta kasvoi Missourissa Mississippijoen varrella. Missouri oli hänen lapsuudessaan sivistyksen rintamaita, ja jokivarren idylli heijastui hänen myöhemmissä teoksissaan. Hän päätyi alkuun kirjapaino-oppiin, ja hän oli osakkaana tai omistajana kirjapainoissa koko ikänsä. Ennen kirjallista uraansa hän ehti kuitenkin työskennellä muutaman vuoden jokilaivurina. Sisällissota kuitenkin katkaisi laivurin uran; sodan jälkeen rahtiliikenne siirtyi yhä enemmän raiteille. Hän työskenteli toimittajana kunnes kaunokirjalliset taipumukset alkoivat kantaa hedelmää.

The Adventures of Huckleberry Finn on jonkinlainen jatko-osa Tom Sawyerin seikkailuille: nimeltä mainitut vesselit ovat kaveruksia. Huck on vanhan lesken kasvatettavana ja häntä sivistetään ("sivilize") kovin. Huckin isä, väkivaltainen juoppo, palaa kaupunkiin ties mistä ja vaatii saada poikansa kasvatettavakseen. Pian Huck lavastaa oman kuolemansa ja pakenee jatkuvaa ruumiillista kuritusta. Hän lyöttäytyy yksiin toisen karkulaisen, vanhan lesken mustan orjan, Jimin kanssa. He löytävät lautan, jolla he laskevat alavirtaan. Joella he kohtaavat monenlaisia vaaroja: pimeässä ajavia siipiratasaluksia, uppotukkeja, hiekkasärkkiä, huijareita, verikoston kierteeseen juuttuneita suurmaatilallisia, käärmeitä ja äänekkäitä väkijoukkoja. 

Seikkailuissaan Huck joutuu valitsemaan useaan otteeseen luontaisen, terveen vaistonsa ja opetetun moraalin välillä. Kohdatessaan ihmisiä hän omaksuu useita eri identiteetteja, mutta valehtelu ei suju häneltä luontaisesti. Huonosti istuvat myös hänelle annetut kaupunkivaatteet.

Twain on upottanut tarinaan paljon hauskoja kohtauksia ja yksityiskohtia. Huckin ja Jimin keskustelut mm. vieraista kielistä ovat hyvää komediaa. Tarinan kertojana Huck käyttää puhekieltä, mutta jokainen henkilöhahmo puhuu omalla tavallaan, erityisesti Jim.

Well, den! Warn't dat the beatenes' notion in the worl'? You jes' take en look at it a minute. Dah's de stump, dah - dat's jes er de women; heah's you - dat's de yuther one. I's Sollermun; en dish-yer dollar bill's de chile. Bofe un you claims it. What does I do? Does I shin aroun' mongs' de neighbors en fine out which un you de bill do b'long to, en han' it over to de right one, all safe en soun', de way dat anybody dat had any gumption would? No - I take en whack de bill in two, en give half un it to you, en de yuther half to de yuther woman. Dat's de way Sollermun was gwyne to do wid the chile. Now I want to ast you: what's de use er dat half a bill? - can't buy noth'n wid it. En what use is a half a chile? I would'n give a dern for a million un um.

Peter Coveney on kirjoittanut erinomaisen johdannon kirjaan, johon tietenkin kannattaa perehtyä vasta kirjan lukemisen jälkeen, koska se paljastaa rutkasti juonenkäänteitä.

Twain tunnetaan monista terävistä sutkautuksistaan, mutta vääräleukaisen irvailun takaa paljastuu moralismi. Huckleberry Finnin seikkailut asettavat ihmisen luontaisen moraalin ja sivilisaation vastakkain. Coveneyn esipuhe nostaa rahan Huckleberry Finnin seikkailuiden päällimmäiseksi sivilisaation mukana kulkemaksi pahaksi. Tarinassa keskeiset luontaisen moraalin tappiot johtuvat rahanahneudesta. Jos Missouri oli 1800-luvun alkupuoliskolla sivilisaation rintamaita, omaisuus oli keskeisesti karjaa ja maata. Rintamaille tunkeutunut raha oli irtainta omaisuutta, helposti kasattavissa, siirrettävissä ja kaapattavissa.

Toinen nimenomaan Yhdysvaltain etelään kohdistuva moralistinen pisto koskee Coveneyn mukaan kieltä. Twainin mukaan Yhdysvaltain etelä eli keskiaikaisissa haaveissa. Joen varrella sanavalmiit esiintyjät onnistuvat muovaamaan väkijoukkojen mielialaa puhein, vierasperäisin sanoin ja unelmien maalailuin. Huckin ja Jimin lautalle tuppautuvat huijarit tienaavat elantonsa pelkästään retorisin keinoin. Missä etelä haaveilee, pohjoinen tekee töitä.

Mark Twainin The Adventures of Huckleberry Finn on hauskaa luettavaa.

The Age of Innocence

Edith Wharton, The Age of Innocence. Project Gutenberg EBook, 1996. http://www.gutenberg.org/ebooks/541

Edith Wharton (1862-1937) syntyi newyorkilaiseen yläluokkaan, avioitui ja myöhemmin erosi. Hän kirjoitti 1900-luvun alusta lähtien hän kirjoitti lukuisia romaaneja ja novelleja, joista The Age of Innocence (suom. Viattomuuden aika) lienee tunnetuin. Se ilmestyi alunperin jatkokertomuksena aikakauslehdessä, ja romaanina ilmestettyään se voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1921.

The Age of Innocence kertoo 1870-luvun newyorkin yläluokasta, jonka sosiaalinen kanssakäyminen on tarkoin säädeltyä ja mielikuvituksetonta. Päähenkilö Newland Archer on aikeissa avioitua mahtavaan Wellandin sukuun, kun morsiamen serkku, Euroopasta miestään pakoon muuttanut kreivitär Olenska, saapuu New Yorkiin ja ilmoittaa haluvansa erota miehestään. Eurooppalaiset tavat istuvat huonosti New Yorkiin: skandaalien pelossa suku haluaa suitsia kreivittären käytöstä ja käyttää tehtävään tulevaa vävyä. Kreivitär Olenska ei tunnusta paikallisten säädeltyä elämäntapaa, ja kiehtovan ja vieraan naisen seurassa Newland Archer joutuu katselemaan kotikaupunkiaan ja sen ihmisiä uudesta näkökulmasta.

Whartonin henkilögalleria toimii. New Yorkin seurapiirien ahdistava ilmapiiri ja sen tyhjä rutiini kuristavat lukijaa. Illalliset, oopperat ja yläluokan joutilaat kesälomat virittävät jännitystä, kun hyväksyttävän sosiaalisen käytöksen uoma on kapea, eikä vaikeista asioista koskaan puhuta suoraan. Ihmiset pelaavat taidokkaasti häikäilemäntöntä sosiaalista peliä, jossa kenenkään ei tarvitse menettää kasvojaan tai viattomuuden julkisivuaan.