Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2008.

The Art of Dramatic Writing

Lajos Egri (1942) Art Of Dramatic Writing: Its Basis in the Creative Interpretation of Human Motives. Touchstone, New York, NY, USA, 2004. Lajos Egri emigroitui Itävalta-Unkarista Yhdysvaltoihin ja perusti siellä kirjoitusopetusta tarjoavan koulun. Opetus ilmeisesti keskittyi luovaan kirjoittamiseen. Art of Dramatic Writing on Egrin oppien kiteytys. Hän kumoaa Aristoteleen ajatuksen juonen tärkeidestä ja nostaa keskiöön henkilöhahmot. Vahvat henkilöhahmot kirjoittavat hyvää draamaa kuin itsestään, koska niiden käytös on persoonallisuuden sanelemaa. Näytelmän kirjoittaminen on siten hyvien hahmojen kehittämistä ja vastakkain asettamista. Egri käyttää esimerkkejä eri näytelmistä, mutta keskeisin on Ibsenin Nukkekoti, ja kieltämättä näytelmästä aukeaa uusia kerroksia. Kiusallista tekstissä on Egrin lievä happamuus. Siellä täällä on dialogin muotoon puettua argumentointia, jossa Egri moukaroi näkemyksiänsä kyseenalaistavia kommentteja. Koska myöhemmin dialogin tarkoitukseksi todetaa

Germanic Warrior AD 236-568

Simon MacDowall, Angus McBride (1996) Germanic Warrior AD 236-568. Osprey Publishing, Oxford, UK. Osprey julkaisee sotahistoriaa ohuina, sangen taidokkaasti kuvitettuina kirjasina. Kirjoittajat eivät yleensä ole akateemisen maailman eturiviä, vaan pikemminkin kiihkeitä harrastajia, joista jotkut ovat väitelleet kirjoittamistaan aiheista, toiset eivät. Simon MacDowall on armeijan upseeri ja nimenomaan sotahistorian harrastaja. Vast'ikään edesmennyt Angus McBride on sen sijaan hyvin taitava kuvittaja, joka pohjustaa työnsä arkeologisin löydöin ja herättää menneet aikakaudet henkiin. Kirjan kuvaama aikakausi sijoittuu Rooman valtakunnan ehtoopuolelle, jolloin germaanit alkoivat murtautua Reinin ja Tonavan eteläpuolelle. Aikaa myöten germaanit perustivat valtioita Rooman valtakunnan alueelle. MacDowall harsii kokoon runoista, aikalaiskuvauksista ja arkeologisista löydöistä kuvan germaanisoturista, hänen varusteistaan, koulutuksestaan ja taktiikoistaan. Teksti ei ole tyyliltään

Environment, Scarcity, and Violence

Thomas F. Homer-Dixon (1999) Environment, Scarcity, and Violence. Princeton University Press, Princeton, NJ, USA. Malthus väitti 200 vuotta sitten, että populaation kasvaessa eksponentiaalisesti ja ruoantuotannon kasvaessa lineaarisesti edessä on väistämättä katastrofi, mille ekonomistit ja teknologiseen kehitykseen uskovat ovat voineet virnuilla: populaatio on kasvanut ennen näkemätöntä vauhtia mutta ruoantuotanto on kehittynyt vielä nopeammin. Uusmalthusiaanisen Rooman klubin dynaamisista järjestelmistä (Limits of Growth, 1972) alkaa olla kohta neljäkymmentä vuotta, eivätkä senkään tulokset ovat jalkautuneet arkikokemukseen Lännessä mitenkään mainittavassa laajuudessa. Onko niin, ettei kasvulla olekaan rajoja? Mitä tapahtuu, kun ne kohdataan? Thomas Homer-Dixon , Trudeau tutkimuslaitoksen tutkija ja Toronton yliopiston valtiotieteen professori, on ottanut lähtökohdakseen vuoden 2025, jolloin maailmassa on arvioitu olevan yli kahdeksan miljardia ihmistä. Kirjan arvio on, että

Story

Robert McKee (1999) Story: Substance, Structure, Style and The Principles of Screenwriting. Methuen Publishing, Bury St. Edmunds, Suffolk, UK. Robert McKee on näytellyt, kirjoittanut televisiosarjoja, opettanut ansiokkaasti parikymmentä vuotta ja kirjoittanut käsikirjoituksia, joista tosin ainutkaan ei ole päätynyt elokuvaksi asti. Story on kirja siitä, mitä elokuvakäsikirjoituksen tarinankerronta tulisi McKeen mukaan olla. Kirjan sävy ei mitenkään vetoa heti alkumetreiltä. Kertojan ääni on jotenkin epävireessä: se on kireä, asenteellinen ja viljelee esimerkkejä hyvästä ja huonosta jotenkin vielä hedelmättömään maahan. Sitten sadan sivun paikkeilla kirja voittaa lukijan puolelleen, koska siihen mennessä McKee on saanut esiteltyä käsitteistönsä, ja se, miten käsitteistö avaa tuttujen ja tuntemattomien elokuvien henkilöt, rakenteen ja rytmin, on yksinkertaisesti lumoava. Kirjassa ei ole mitään suurta tai erikoista: se on käytännönläheinen 450-sivuinen kirjoittamisopas, mutta sen