Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

A Journey into the Interior of the Earth

Kuva: Wikipedia / public domain Jules Verne, A Journey into the Interior of the Earth . Ranskankielisestä alkuteoksesta Voyage au centre de la Terre ( 1864) englanniksi kääntänyt Frederick Amadeus Malleson (1877). Project Gutenberg EBook, 2003. http://www.gutenberg.org/ebooks/3748 Kirjailijana Jules Verneä on joskus verrattu Michael Crichtoniin , eikä varmasti aiheetta, sillä jotain samaa heidän teoksissaan on. Vernen teoksten tapaan Crichtonin teokset on rakennettu jonkin ihan mielenkiintoisen tieteisidean ympärille—tosin yrityksistäni huolimatta en ole pystynyt lukemaan Crichtonin romaaneja. Vernen teoksissa on jotain samaan tapaan ärsyttävää. Verne ottaa merkittäviä vapauksia suhteessa todellisuuteen tieteisromaanissaan A Journey into the Interior of the Earth (1864, suom. Matka maapallon keskipisteeseen ). Me tiedämme, että maapallon ohuen kuoren alla on parin tuhannen kilometrien paksuinen kivinen vaippa, joka ympäröi rautaista ydintä. Ydin tavataan jakaa kahteen os

Before Religion

Brett Nongbri, Before Religion: A History of a Modern Concept . Yale University Press, 2013. Vaikka uskontoa pidetään universaalina ilmiönä, joskus kielenkääntäjillä on vaikeuksia kääntää sana uskonto . Esimerkiksi koillisintialaisen khasin kohdalla se kääntyy tavoiksi, velvollisuuksiksi tai oikeaksi asenteeksi, koska kielessä ei ole suoraa vastinetta. Tämä on yllättävää, koska khaseilta ei puutu jumalia. Brent Nongbrin kirja Before Religion (2013) kartoittaa sanan uskonto historiaa, ja käykin ilmi, että uskonto on melko tuore ilmiö. Se alkoi muotoutua Euroopassa 1500- ja 1600-lukujen uskonsodissa ja kiteytyi valistuksen ja siirtomaavallan aikana mm. Jean Bodinin ja John Locken kirjoitusten pohjalta. Johtuen Euroopan historiasta uskonto tuli tarkoittamaan yksityistä, sisäistä uskonharjoittamista ja henkilökohtaista valintaa, joka pysyy erillään politiikasta, taloudesta ja tieteestä. Tällainen harrastuksen kaltainen uskonto on harvinainen länsimaiden ulkopuolella. Se on myös ha

The Time Machine

Kuva: Wikipedia / public domain H. G. Wells, The Time Machine (1895). Project Gutenberg Ebook, 2004. http://www.gutenberg.org/ebooks/35 Tieteiskirjailijat toisinaan käsittelevät uusia tai keinotekoisia ilmiöitä, joille ei arkikielessä ole vakiintuneita käsitteitä. Esimerkiksi aikakoneen käsitteenä otti ensimmäisenä käyttöönsä brittiläinen H. G. Wells pienoisromaanissaan The Time Machine (1895, suom. Aikakone ), joka lienee tunnetuin Wellsin teoksista. Sen kautta aikamatkustaminen ja -koneet ovat muodostuneet tieteiskirjallisuuden perustroopiksi. Toki kirjallisuudessa aikamatkustusta oli aikaisemminkin, mutta The Time Machine toi siihen ripauksen tieteellisyyttä. Romaanin kehyskertomuksessa kertoja osallistuu illalliselle, jossa herrasmieskeksijä johdattaa keskustelun luontevasti Euklideen lineaarialgebrasta neliulotteiseen avaruuteen ja sitä kautta aikamatkailuun. Puheidensa painoksi keksijä—joka saa nimen Aikamatkaaja—esittelee aikakoneen pienoismallin, jonka hän lähett

Around the World in Eighty Days

Kuva: Wikipedia / public domain Jules Verne, Around the World in Eighty Days . Ranskankielisestä alkuteoksesta Le tour du monde en quatre-vingts jours (1873) englanniksi kääntänyt George Makepeace Towle (1873) . Project Gutenberg E-Book, http://www.gutenberg.org/ebooks/103 Teknologia muokkasi maantiedettä hyvin voimakkaasti jo 1800-luvulla. Mantereiden ja valtamerten ylittäminen nopeutui, kun lihas- ja tuulivoiman sijaan liikuttiin höyryjunien ja -laivojen voimin. Yhdysvaltojen rannikoiden välinen ratayhteys avattiin 1869 ja Intian vastaava 1870. Lennättimet siirsivät informaatiota vielä nopeammin. Tässä uudessa maailmassa Jules Vernen romaani n Around the World in Eighty Days (1873, suom. Maailman ympäri 80 päivässä ) brittiläinen herrasmies Phileas Fogg uskoo pystyvänsä matkustamaan maailman ympäri 80 päivässä. Reformiklubin korttipelikollegat epäilevät suuresti, koska aina tapahtuu viivästyksiä ja odottamattomia vastoinkäymisiä, mutta Fogg on eri mieltä. Kun puheet on p

Yksin Marsissa

Andy Weir, Yksin Marsissa . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Martian: A Novel (2011) suomentanut Kaj Lipponen. Into, Viro, 2015. Arvostelukappale Autio saari punnitsee ihmisen neuvokkuuden. Yhdysvaltalaisen Andy Weirin tuoreessa tieteisromaanissa Yksin Marsissa (2015) astronautti Mark Watney jää vieraan planeetan pinnalle, kun tutkimusryhmä keskeyttää vierailunsa ja pakenee kiertoradalle. Myrskyn runtelemassa tukikohdassa on runsaasti ruokaa, happea ja laitteita mutta ei kuitenkaan riittävästi noin neljän vuoden päähän seuraavan tutkimusryhmän saapumiseen. Viestintälaitteet tuhoutuvat myrskyssä, ja kaikki luulevat hänen kuolleen, joten Watneyn kohtalo riippuu hänen oman kekseliäisyytensä ja sitkeytensä varassa (ilman koskemattomuusamulettia). Yksin Marsissa tempaa tietysti mukaansa, koska romaani on jännittävä: suunnitelmat pettävät, välineet kuluvat, ja vieras planeetta haastaa ihmisen yhä uudelleen. Watneyn raivokas kamppailu lohdutonta ympäristöä vastaan laajentaa ihm

The War of the Worlds

Kuva: Wikipedia / public domain H. G. Wells, The War of the Worlds (1898). Project Gutenberg Ebook, 1992. http://www.gutenberg.org/ebooks/36 Vaikka natsien toteuttama juutalaisten kansanmurha oli teollisuudessaan vertaansa vailla, se ei ollut hankkeena täysin vailla esikuvia. Esimerkiksi brittiläiset maksoivat tasmanialaisista aboriginaaleista tapporahaa 1800-luvun alkupuolella hävittäen lopulta käytännössä koko kansan (tai siis sen osan, joka selvisi eurooppalaisten tuomista taudeista) elintilan vuoksi. Tuomioita siirtomaa-ajoilta tehdyistä rikoksista on lausuttu hitaanlaisesti. Joustava ihmiskuva on mahdollistanut etnisten ryhmien rajaamisen inhimillisyyden ulkopuolelle, jolloin kansanmurhassakin on periaatteessa kysymys "puhdistuksesta". Brittiläinen tieteiskirjailija H. G. Wells siirtää Tasmanian metsästäjä-keräilijä -kansan hävityksen itsensä siirtomaaisännän ylle romaanissaan The War of the Worlds (1898). Marsista ammutaan Etelä-Englantiin kapseleita, joist

Reamde

Neal Stephenson, Reamde . HarperCollins, New York, NY, USA, 2011. On varmasti vaikeaa—ja monen mielestä vaarallista—yhdistää Thomas Pynchonia tai David Foster Wallacea tieteiskirjailija Neal Stephensoniin , joten teen sen nopeasti. Tunnen kahden edellisen tuotantoa vain haastatteluiden ja toisen käden tietojen kautta enkä laita koko painoani tämän aasinsillan varaan, mutta kaikki kolme yhdysvaltalaiskirjailijaa kirjoittaa paksuja romaaneja, joiden kerronta säteilee sivujuonteiden ja yksityiskohtien kautta vähän joka suuntaan (ilman Laurence Sternen polveiluun erinomaisesti soveltuvaa mutta tarinankerronnan katkaisevaa huumoria). Tämä kerronnallinen yltäkylläisyys on nimetty maksimalismiksi , joka on tietysti vastareaktio minimalismille eli esteettisistä syistä kerronnan riisumiselle vain kaikkein olennaisimpaan. Kirjallisuuskriitikko James Wood on puolestaan luonnehtinut sitä hysteeriseksi realismiksi. Stephensonin Reamde (2011) on tuhatsivuinen teknotrilleri. Taloudellisessa

Pakanavaltias

Bernard Cornwell, Pakanavaltias . Englanninkielisestä alkuteoksesta The Pagan Lord (2015) suomentanut Ulla Lempinen. Bazar, Nørhaven, Tanska, 2015. Sodat englantilaisten ja tanskalaisten välillä ovat laantuneet. Kuningas Alfred on kuollut, mutta hänen poikansa Edwardin valtakunnassa Wessexissä ja Merciassa vallitsee rauha. Sotien synnyttämät väkivaltaiset miehet ovat uhka. Jo keski-ikään ehtinyt sotapäällikkö Uhtred teloo puolivahingossa papin hengiltä. Kostoksi piispan johtamat englantilaiset ajavat hänet Merciasta. Seilatessaan Kanaalin rannikkoa ja tavoitelleessaan menettämäänsä perintöä ristiriitaiset uutiset tanskalaisten liikkeistä antavat Uhtredille aihetta epäillä Cnut Pitkämiekan sittenkin juonivan valloitussotia. "Onhan meillä rauha", Æthelflæd intti. "Eivätkä kristityt tarvitse sinua rauhan vallitessa. Sodan aikana he eivät muuta haluakaan kuin Bebbanburgin Uhtredin taistelemaan heidän puolestaan, mutta näin rauhan aikana? He eivät tarvitse sinua vaan o