Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Tess of the d'Urbervilles

Thomas Hardy, Tess of the d'Urbervilles: A Pure Woman (1891). Johdannon kirjoittanut James Gibson. Macmillan, London, UK, 1975. Kun köyhä ja viinaan menevä kulkukauppias John Durbeyfield saa tietää polveutuvansa normanniajan mahtisuvusta d'Urbervilleistä, hän alkaa mielessään samastua ylimyksiin. Tess, hänen 16-vuotias tyttärensä, lähetetään läheiseen d'Urbervillejen kartanoon pyytämään apua perheen ahdinkoon nyt tunnistettuun sukulaisuuteen vedoten. Kartanon nuori herra Alec ihastuu Tessiin, tarjoaa tälle töitä ja useiden lähentely-yritysten päätteeksi raiskaa tämän. Tess pakenee ja synnyttää lapsen, joka elää vain lyhyen aikaa ja kuolee ilman kastetta.    "Then will you give him a Christian burial?" she asked quickly.    The Vicar felt himself cornered. Hearing of the baby's illness, he had conscientiously gone to the house after nightfall to perform the rite, and, unaware that the refusal to admit him had come from Tess's father and not from Tess,

Aleksandrian muisto

Johannes Salminen, Aleksandrian muisto . Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Minnet av Alexandria (1988) suomentanut Risto Hannula. WSOY, Juva, 1988. Johannes Salmisen hieno esseekokoelma Aleksandrian muisto (1988) alkaa kirjoittajan vierailulla Aleksanteri Suuren perustamassa kaupungissa, josta kasvoi antiikin kosmopolis kuuluisine majakkoineen ja kirjastoineen. Aleksanteri hallitsijana ylitti helleeneille tyypillisen muukalaisvihan tai -pelon, mikä jäi asumaan muinaiseen suurkaupunkiin uskontojen, kielten ja kulttuurien sekamelskana. Aleksandria säilytti rapistuvan muiston historiallisesta asemastaan kulttuurien kohtauspaikkana aina vuonna 1956 alkaneeseen Suezin kriisiin asti. Lähi-Idän kiristyvän politiikan ja Nasserin kansallistamisohjelman myötä suurehko ulkomainen vähemmistö muutti tai karkotettiin kaupungista. Kokoelman alkupuolen esseet keräävät teemoja Välimeren rannikoilta Roomasta, Córdobasta, Masadasta ja Antiokiasta. Salminen liikkuu sujuvasti antiikista tähän pä

The House of Mirth

Edith Wharton, The House of Mirth (1905). Esipuheen kirjoittanut Janet Beer. Wordsworths Editions, Ware, UK, 2002. Edith Whartonin romaani The House of Mirth (1905) satirisoi New Yorkin 1900-luvun vaihteen seurapiirielämää, kun Yhdysvallat jakoi vaurautta aiempaa epätasaisemmin. Britannian huostasta vapautuneessa siirtomaassa ei ollut aatelistoa, mutta Wharton pukee taparomaaninsa henkilöt newyorkilaiseksi eliitiksi. Vaikka seurapiiri ei ole suoranaisesti avoin, se mahdollistaa kuitenkin sosiaalisen liikkuvuuden. Toisin kuin Jane Austenin rakkauden nälkäiset hahmot, kaunis, 29-vuotias Lily Bart haluaa tulevalta avioliitoltaan ensisijaisesti rahaa ja taloudellista vakautta.    [Lily] rose with a sigh, tossing her cigarette into the grate. "Ah, there's the difference—a girl must, a man may if he chooses." She surveyed him critically. "Your coat's a little shabby—but who cares? It doesn't keep people from asking you to dine. If I were shabby no one

1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten jälkeläiset

Teemu Ikonen, 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten jälkeläiset. Gaudeamus, Tallinna, 2010. En koskaan oikein ymmärtänyt, miksi Robinson Crusoe piti niin tarkkaa kirjaa omaisuudestaan ja tekemisistään. Hänhän pitää yksin omassa maailmankaikkeudessaan kaksinkertaista kirjaa omaisuudestaan ja ajankäytöstään. Tämän hämmennyksen vallassa olen elänyt vuosikaudet. Teemu Ikosen 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia eli Don Quijoten jälkeläiset (2010) on herkullinen katsaus keskeisiin ilmiöihin ja käsitteisiin. Vuosisadan aikana uudet tieteelliset löydöt ja niiden synnyttämät ideat kamppailevat vanhan esiteollisen perinteen kanssa paljastaen yhteiskunnallisia, sosiaalisia, ideologisia ja uskonnollisia jännitteitä. Tiedemiehet kyseenalaistavat perinteiset maailmankuvat, valistusfilosofit vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ja kirjailijat kerrontaperinteet oletettuine sopimuksineen. Vuosisadan loppupuolta kohti romantikot hylkäävät antiikin

Mielevä hidalgo Don Quijote manchalainen

Miguel de Cervantes Saavedra, Mielevä hidalgo Don Quijote manchalainen: Edellinen osa . Espanjankielisestä alkuteoksesta El ingenioso hildalgo Don Quijote de la Mancha (1605) suomentanut J. A. Hollo. WSOY, Juva, 1994. Keski-ikäinen manchalainen Don Quijote tulee hulluksi, laiminlyö tilansa sekä talonsa ja alkaa nähdä ympäristönsä ritariromaanien maailmasta käsin. Hän pukeutuu vanhaan haarniskaan, kiskoo tallista alleen luuskan ja lähtee matkalle kiertelevänä ritarina. Hän pitää munkkeja maantierosvoina, prostituoituja ylhäisinä naisina, majataloja linnoina ja tuulimyllyjä jättiläisinä. Kun hän ei mustelmiensa ja ruhjeidensa vuoksi pysty liikkumaan satulasta, hän väittää olevansa loitsittu. Hulluudestaan huolimatta Don Quijote on kohtuullisen älykäs ja huomattavan kaunopuheinen. Hän pestaa aseenkantajakseen yksinkertaisen talonpojan Sancho Panzan luvaten tälle oman saaren vastineeksi avusta seikkailuista. Vaikka Sancho Panza ei usko kaikkia uuden isäntänsä horinoita, hänkin tempaut

Persuasion

Kuva: archive.org Jane Austen, Persuasion (1818). Project Gutenberg EBook, 1994. http://www.gutenberg.org/ebooks/105 Romaaneissaan Jane Austen tapaa riepotella päähenkilöiden vähäisistä eväistä muodostamia ennakkoluuloja. Sosiaalisesti hyväksytyt kanavat kommunikaatiolle ovat kapeita, joten päähenkilöt joutuvat tekemään johtopäätöksiä pienistä vihjeistä ja täydentämään niitä epävarmoista huhuista, mikä heijastuu heidän käytökseensä, mikä puolestaan tulee ympäröivien ihmisten havaitsemaksi, mikä puolestaan heijastuu heidän käytökseensä, minkä päähenkilö huomaa, mikä sitten taas heijastuu hänen käytökseensä, minkä puolestaan... It did not surprise, but it grieved Anne to observe that Elizabeth would not know him. She saw that he saw Elizabeth, that Elizabeth saw him, that there was complete internal recognition on each side; she was convinced that he was ready to be acknowledged as an acquaintance, expecting it, and she had the pain of seeing her sister turn away with unaltera

Euroopan kirjallisuuden valtavirtauksia keskiajalta esiromantiikkaan

Sirkka Heiskanen-Mäkelä, Euroopan kirjallisuuden valtavirtauksia keskiajalta esiromantiikkaan . Gaudeamus, Jyväskylä, 1989. Maailma muuttuu, eikä kirjallisuuskaan elä (kokonaan) tyhjiössä. Kirjallisuuden aseman heikkenemistä huokaillaan nyt kaikkialla: Kirjoja myydään vähemmän kuin aikaisemmin. Nuoriso ei tee samoja asioita kuin vanhempansa. Lukeminen vähenee, ja kulttuurinen rappio leviää. Kirjallisuuskritiikki kuolee ja taiteen vastaaotto ajautuu asiantuntemattomien peukuttajien käsiin. Televisiosta tuttu Jari Tervo syyttää katkerasti keskiluokkaa romaanin hylkäämisestä. Will Self julistaa romaanin samaan tapaan kuolleeksi kuin maalaustaiteen tai klassisen musiikin. Syntipukki on digitaalinen kulttuuri, joka saavuttaa länsimaissa kaikki lapsista isovanhempiin. Olisi hassua, jos se ei heijastuisi myös ihmisten ajankäyttöön. Historia on monin tavoin antoisaa. Se tarjoaa muun muassa kulttuurista suhteellisuutta: oman aikamme instituutiot eivät ole aina olleet olemassa, ja yl

The Poisonwood Bible

Barbara Kingsolver, The Poisonwood Bible (1998). Harper Collins, New York, NY, USA, 2012. Nathan Price ei tunnusta nyansseja. Vuonna 1959 hän muuttaa vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa lähetyssaarnaajaksi Kongoon, tuolloiseen Belgian siirtomaahan. Ennalta huolellisesti valitut tavarat eivät kuitenkaan sovellu syrjäiseen viidakkokylään, eivätkä kentuckylaiset pavut kanna hedelmää uudessa ympäristössä. Itsevarma, omien demoniensa riivaama Nathan, jonka sitkeys hipoo typeryyttä, lähestyy paikallisia ylhäältä päin ja yrittää kaventaa kulttuurista etäisyyttä väkevästi saarnaamalla ja jyrkästi tuomitsemalla. Viidakko tai tuottama kulttuuri ei kuitenkaan jäsenny moderneihin länsimaalaisiin käsitteisiin.   We aimed for no more than to have dominion over every creature that moved upon the earth. And so it came to pass that we stepped down there on a place we believed unformed, where only darkness moved on the face of the waters. Now you laugh, day and night, while you gnaw on my