Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Accidental City

Robert Fulford, Accidental City: The Transformation of Toronto . Houghton Mifflin, New York, NY, USA, 1995. Kanadalainen Robert Fulford on tehnyt pitkän uran toimittajana, minkä ohessa hän kirjoittanut muutamia tietokirjoja kanadalaisesta taiteesta ja erityisesti Toronton arkkitehtuurista. Accidental City on kertomus englanninkielisen Kanadan pääkaupungista ja sen julkisivun muutoksesta, jota Fulfordin mukaan on hallinnut sattuma, hyvässä ja pahassa. Vielä 1950-luvulla Toronto oli sisäänpäin lämpiävä kaupunki, jonka parhaat ateriat nautittiin kotona ja joka oli, Northop Fryen sanoin, "hieno paikka pitää huolta omista asioista". Muutos tuli hitaasti ja osin rakennusten muodossa. Suomalainen arkkitehti Viljo Revell voitti, kenties Eero Saarisen lobbauksen ansiosta, uuden kaupungintalon suunnittelukilpailun vuonna 1958. Kaupungintalon kylkeen syntynyt aukio oli ensimmäinen toimiva julkinen tila, jollaiset on sittemmin todettu kaupunkien suunnittelussa elintärkeiksi. Kaare

Men in War

Kuva: Internet Archive ( link ) Andreas Latzko, Men in War .  Saksankielisestä alkuteoksesta Menschen im Krieg (1918) englanniksi kääntänyt Adele S. Seltzer . Project Gutenberg EBook, 2003. http://www.gutenberg.org/ebooks/8440 Andreas Latzko (1876-1943) kävi koulunsa Budapestissä, palveli vuoden verran Itävalta-Unkarin armeijassa ja lähti sitten opiskelemaan kemiaa Berliiniin. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hän palveli Italian vastaisella rintamalla, missä hän myös sairastui sotaneuroosiin. Vietettyään kahdeksan kuukautta sairaalassa, hän muutti Sveitsiin jatkaakseen toipumistaan. Vuonna 1916 Davosissa Latzko kirjoitti romaanin Menschen im Krieg , joka julkaistiin nimettömänä vuonna 1917. Se saavutti nopeasti suosion ja käännettiin useille kielille mutta kiellettiin sotaa käyvissä maissa. Men in War sisältää sotaa eri näkökulmista tarkastelevia lyhyitä itsenäisiä tarinoita. Seesteisen kotirintaman tunnelmaa pienessä kaupungissa, joka muodostaa raideliikenteen päätepistee

Silas Marner

Kuva: Gutenberg.ca George Eliot, Silas Marner: The Weaver of Raveloe (1861).  Project Gutenberg EBook, 2008. http://www.gutenberg.org/ebooks/550 George Eliot , oikealta nimeltään Mary Anne Evans (1819-1880), on yksi viktoriaanisen Englannin merkittävimmistä kirjailijoista. Hänen esikoisteoksensa Adam Bede julkaisu herätti vilkkaan spekuloinnin kirjailijan henkilöllisyydestä. Kun jotkut muut olivat aikeissa kerätä kunnian menestysromaanista, Evans astui esiin nimimerkin takaa. Hänen elämäntilanteensa ei ollut aivan salonkiainesta, mutta se ei vähentänyt hänen kirjojensa suosiota. Kirjailijana hän innostui mannermaalla heränneestä realismista. Nimimerkki oli ollut kuitenkin suoja vallitseville ennakkoluuloille, ettei nainen voisi kirjoittaa vakavasti otettavaa kirjallisuutta. Nimimerkin takaa hän oli itsekin suominut aikalaisnaisten kirjoittamia yhdentekeviä ja juoneltaan keinotekoisia romaaneja. Silas Marner on tarina samannimisestä kankaankutojasta, joka heitetään ulos kalvi

The Things They Carried

Tim O'Brien, The Things They Carried (1990). Flamingo, London, UK, 1991. Collegesta valmistuttuaan yhdysvaltalainen Tim O'Brien palveli Vietnamissa vuoden ajan 1970-luvun taitteessa. Kirjailijana hän on tehnyt suorastaan uran Vietnamin sotaa käsittelevistä teoksista, joista The Things They Carried lienee tunnetuin. The Things They Carried on saman aiheen ympärille nivoutuvien novellien kokoelma. Kuten joissain muissakin O'Brienin Vietnamin sotaa käsittelevissä teoksissa, näkökulma on pohdiskeleva ja kirjailijan omiin sotakokemuksiin pohjautuva. Sodankäynnin historiassaan John Keegan toteaa, että vuosisadasta toiseen  jalkaväkisotilaan varusteet ovat painaneet noin 30 kiloa. Sitä painavammat kantamukset alkavat tuottaa väsymystä ja alentaa taistelukuntoa. Novelli The Things They Carried kertoo, mitä yhdysvaltalaiset jalkaväkisotilaat kantoivat muassaan viidakon partiointiretkillään. Tehtävästä ja toimenkuvasta riippuen vaatteiden, aseiden, ammusten ja muiden varust

Climate Wars

Gwynne Dyer, Climate Wars. Oneworld Publications, Oxford, UK, 2011. Kanadalainen Gwynne Dyer on sotahistorioitsija ja kansainväliseen politiikkaan perehtynyt journalisti. Hänen kolumnejaan kansainvälisestä politiikasta julkaistaan lehdissä eri puolilla maailmaa, ja hän on kirjoittanut tutkimuksia ja tietokirjoja mm. Lähi-idän politiikasta alkaen arabivaltojen ja Israelin konflikteista aina Yhdysvaltain viimeisimpiin sotaretkiin mm. Irakiin. Climate Wars on kuitenkin silmäys ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Monet ilmastonmuutosta käsittelevät kirjat esittelevät tapoja saada ilmakehän hiilidioksidin nousu hallintaan, mutta Dyer keskittyy politiikkaan ja strategioihin, joihin muutoksesta eri tavoin kärsivät valtiot todennäköisesti tarttuvat. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ruoantuotantoon oli yksi sysäys kirjan kirjoittamiselle; rauha ja rationaalisuus väistyvät, jos ravinnonsaanti alkaa olla uhattuna. Toinen sysäys tuli suurvaltojen asevoimien tulevaisuusskenaarioista, joissa ilmaston

The regional geography of Canada

Robert M. Bone, The regional geography of Canada . Oxford University Press, Don Mills, Ontario, Canada, 2000. Robert Bone on maantieteen emeritusprofessori Saskatchewanin yliopistosta. Hän on tutkinut erityisesti Kanadan pohjoisosien maantiedettä, ympäristön ja ihmisten suhdetta. The regional geography of Canada on johdantokurssin oppikirja Kanadan maantieteeseen. Kirjan otsikko kertoo näkökulman: Bone käsittelee Kanadan maantiedettä sisäisesti koheesiivisinä alueina. Samalla, kun hän esittelee Kanadaa kokonaisuutena, hän esittelee maantieteen peruskäsitteistöä kuten esimerkiksi ilmastovyöhykkeet, geologiset vyöhykkeet, maatyypit ja ydin-periferia -jaon. Kanadan voi katsoa koostuvan kuudesta alueesta: Ontariosta, Quebecista, Brittiläisestä Kolumbiasta, Länsi-Kanadasta, Atlantin rannikosta ja pohjoisista territorioista. Quebecin ja erityisesti Ontarion provinssit ovat vauraita, niiden talous on monipuolista, luonnonvarat ja viljelysmaat hyviä. Vaikka eurooppalaiset asuttivat ensin

The Prime of Miss Jean Brodie

Muriel Spark, The Prime of Miss Jean Brodie (1961). HarperCollins, New York, NY, USA, 2009. Neiti Jean Brodie on skotlantilainen opettaja, joka elää "kukoistuskauttaan" Edinburghissa 1930-luvulla. Hän kokoaa oppilaistaan, kuudesta kymmenvuotiaasta tytöstä, itselleen hovin. Give me a girl at an impressionable age and she is mine for life. Brodien opetusmenetelmät ovat epätavanomaiset: tylsien historioiden sijaan hän kertoo lapsille matkoistaan Roomaan tai elämänsä rakkaudesta, joka kaatui Belgiassa ensimmäisessä maailmansodassa. Hän vie tyttöjä museoihin ja balettiin. Neiti Brodien tavoite on koulia herkässä iässä olevista tytöistä kulttuurista eliittiä, crème de la crèmeä , mitä koulun hallinto seuraa huolestuneena.    "We shall discuss tomorrow night the persons who oppose me," said Miss Brodie. "But rest assured they shall not succeed."    "No," said everyone, "No, of course they won't."    "Not while I am in my prim

Regeneration

Pat Barker, Regeneration (1991). Penguin Books, London, UK, 2008. Englantilainen Pat Barker etsi kymmenen vuoden ajan kustantajaa esikoisteokselleen. Kun Union Street viimein julkaistiin, siitä tuli menestys. Muutaman kirjan kirjoitettuaan Barker alkoi työstää romaania ensimmäisestä maailmansodasta paetakseen feministikirjailijan leimaa. Hän ei halunnut olla pelkästään pohjoisenglantilaisen työväenluokan ja sen naisten kuvaaja. Regeneration on ensimmäinen osa sotaromaanitrilogiasta. Kirja ei käsittele varsinaista taistelua vaan sotaneuroosiin sairastuneiden sotilaiden hoitoa skotlantilaisessa Craiglockhartin sotasairaalassa vuonna 1917. Kirjan keskeiset henkilöt (yhtä lukuunottamatta) ovat historiallisia henkilöitä. Kirja alkaa sotaan väsyneen sotasankari Siegfried Sassoon in sodanvastaisesta protestista ja hänen päätymisestään sotaoikeuden sijaan sotasairaalaan -- osin ystävänsä Robert Gravesin ansiosta. Samaan sairaalaan päätyy myös sotaneuroosia sairastava Wilfred Owen .

Saturday Night and Sunday Morning

Alan Sillitoe, Saturday Night and Sunday Morning (1958). Harper Perennial, London, UK, 2008. Brittiläinen Alan Sillitoe (1928-2010) sairastui tuberkuloosiin palvellessaan Englannin kuninkaallisissa ilmavoimissa toisen maailmansodan jälkeen ja päätyi sairauseläkkeelle 21-vuotiaana. Eläkkeensä turvin hän asui vuosia Ranskassa ja Espanjassa toipuakseen. Ulkomailla ollessaan hän alkoi kirjoittaa. Sillitoen esikoisteos Saturday Night and Sunday Morning julkaistiin vuonna 1958. Se kertoo nottinghamilaisesta Arthur Seatonista, 21-vuotiaasta tehdastyöläisestä, joka elää jatkettua nuoruuttaan. Hän asuu vanhempiensa luona, nostaa hyvää palkkaa urakkahommissa, käyttää rahansa fiksuihin vaatteisiin ja päivystää viikonloppuillat paikallisissa pubeissa ja yöt avioituneiden naisten vuoteissa. Elämä on Arthurille antelias: työ on helppoa, mutta hän joutuu olemaan jatkuvasti valppaana. Itsenäisyys menee niin helposti, jos ei ole tarkkana. Kaikilla tuntuu olevan valmis malli, mitä elämän pitäisi

Täällä Pohjantähden alla: 1. osa

Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla: 1. osa . WSOY, Porvoo, 1959. Suomalainen kansalaisyhteiskunta ei syntynyt itsestään, vaan se piti luoda. Esiteollinen yhteiskunta, joka Suomikin pitkälti oli vielä 1800-luvun lopulla, sijoitti valtaosan populaatiosta ruoantuotantoon, ja maa oli keskeisin vaurauden lähde. Suomen sijainti, sen maaperä ja käytössä ollut teknologia tarjosivat niukan ylijäämän, jonka varassa ei-viljelevän kansanosan tuli tulla toimeen. Työ tehtiin lihaksin, ihmisen tai eläimen, ja erikoistuminen oli vähäistä: melkein kenet tahansa olisi voinut vaihtaa päittäin naapurin kanssa, eikä talojen toiminta olisi suuresti kärsinyt. Koska niukkuudessa ei ollut tarjota kuluttavasta, raskaasta työstä varsinaista porkkanaa, piti motivointiin käyttää keppiä. Kuten aina, jotkut erikoistuivat sen käyttämiseen. Väinö Linnan romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla kuvaa Suomen muuttumista esiteollisesta suurruhtinaskunnasta teolliseksi tasavallaksi. Trilogian ensimmäinen osa kes

Sodankäynnin historia

John Keegan, Sodankäynnin historia . Englanninkielisestä alkuteoksesta A History of Warfare (1993) suomentanut Jouni Suistola. Ajatus Kirjat, Juva, 2010. Sodankäynnin historia yleensä alkaa määrittelystä, mitä sota on. John Keegan (1934-2012), brittiläinen sotahistorioitsija, aloittaakin siitä, mitä sota ei ole. Sota ei ole politiikan jatkamista toisilla keinoilla. Jos tämä Carl von Clausewitzin lausuma olisi tosi, maailma olisi paljon helpommin ymmärrettävä paikka. Keeganin Sodankäynnin historia on yli neljäsataasivuinen vasta-argumentti von Clausewitzin kuuluisalle ja usein lainatulle näkemykselle: "Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin." Näkemys sisältää ajatuksen, että on olemassa joukko poliitikkoja, jotka rationaalisesti laskelmoiden käyvät sotaa valtionsa hyvinvoinnin edistämiseksi -- ikään kuin sota olisi luonteva osa politiikkaa. Keegan katsoo kritiikin olevan paikallaan, koska von Clausewitzilla oli pääsy historiallisiin teksteihin, joiden valossa