Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2015.

Pyöräilyn käsikirja

Nicole Cooke ja Steven James, Pyöräilyn käsikirja . Englanninkielisestä alkuteoksesta Cycle for life (2008) suomentanut Susanna Paarma. Karisto, Singapore, 2012. Vanhempieni ankara kasvatusote ei ole osoittanut laantumisen merkkejä. Joitain vuosia sitten sain syntymäpäivälahjaksi kävelysauvat. Viime kesänä sain sykemittarin ja brittiläisen olympiavoittajan Nicole Cooken Pyöräilyn käsikirjan (2012). Vasta nyt säiden lämmettyä sivalsin maantiepyöräni ajokuntoon, ja siinä samalla tulin viimein lukeneeksi mm. tämän kirjan. Se on muiden liikuntaoppaiden tavoin värikäs ja tarjoaa maanpäällistä pelastusta mutta maltillisesti. Kirja esittelee polkupyörän anatomian, huollon ja pyöräilytekniikan perusteet sekä ravintotietoutta ja muutaman nousujohteisen harjoitusohjelman. Kaartaessa on tärkeää valita hyvä ajolinja. Etsi kaarteen kärki, päätä, mistä haluat pyörän kulkevan, ja kallista itsesi siten, että työnnät ulkopuolella olevaa jalkaa alaspäin. Jos pyörässä on käyrät kahvat

Myth and Meaning

Claude Lévi-Strauss, Myth and Meaning . Routledge & Kegan Paul, London, UK, 1978. Ranskalaisen antropologin Claude Lévi-Straussin ohut kirjanen Myth and Meaning (1978) perustuu radiossa esitettyihin luentoihin, jotka väljästi käsittelevät maallikoiden asettamia kysymyksiä. Lévi-Strauss sävyttää  luentojaan sattumuksilla ja esimerkeillä omasta elämästään. Strukturalismi, siis rakenteen merkitystä korostava tieteellinen lähestymistapa, palautuu Lévi-Straussin osalta lapsuuden havaintoon kylttien boulanger (leipuri) ja boucher (teurastaja) samankaltaisuudesta ( bou ) ennen kuin hän oppi lukemaan. Näitä muuttumattomia yhtäläisyyksiä, jotka edustivat järjestystä ensisilmäyksellä kaoottisissa ilmiöissä, hän sitten metsästi ensin geologiasta ennen kuin ihastui antropologiaan. I [...] was confronted immediately by one problem - there were lots of rules of marriage all over the world which looked absolutely meaningless, and it was all the more irritating, because if they were me

Juoksemaan

Matt Roberts, Juoksemaan: Harjoittele oikein ja menesty . Englanninkielisestä alkuteoksesta Get running: How to get started, Stay motivated and run your best (2011). Docendo, Jyväskylä, 2012. Olen ennakkoluuloinen menestysoppaiden suhteen. Liikuntaan kannustavat kirjatkin vaikuttavat epäaidoilta maanpäällisen pelastuksen lupauksineen, iloisine lavastettuine juoksijoineen ja ärsyttävine selkääntaputteluineen. Tämä ärtymys on ehkä yllättävää, koska suhtaudun kirjoihin, muiden asiantuntemukseen ja liikuntaan hyvin positiivisesti. Monet parhaista ystävistäni ovat kirjoja. Silti heistäkin vain muutamilta, esimerkiksi Tristram Shandyltä, siedän puhuttelevaa sävyä. Olen juossut kolme maratonia, ja tiedän noin suunnilleen, miten juostaan, miten rakennetaan harjoitusohjelma, miltä väsymys tai hyvin kulkeva juoksu tuntuu kehossa (joten en tarvitse neuvoja, kiitos vaan). Keski-ikä on kuitenkin uudehko asia. Palautuminen on hitaampaa, juokseminen raskaampaa, ja uudenlaiset krempat (joista ka

The Martian Chronicles

Ray Bradbury, The Martian Chronicles (1950). Simon & Schuster, New York, NY, USA, 2012. Sain jonkinlaisen ympäristöherätyksen vuonna 1991, kun kanadalaisen maaseudun high schoolin ympäristötiedon kurssilla ryhmätöiden kautta yritimme ymmärtää enemmän ja vähemmän kestämättömän eroa. Kurssi esitteli kaikki tuolloiset keskeiset ympäristöongelmat, joista yksi oli väestönkasvu. Amerikan löytäminen tarjosi venttiilin Euroopan väestönkasvulle muutamaksi sadaksi vuodeksi—sitten kaksi mannerta oli täytetty. Sitten pohdittiin numeroiden kautta, millaisen ratkaisun Marsin (tai muiden planeettojen) asuttaminen tarjoaisi väestönkasvuun. Ilo jäisi lyhytaikaiseksi. Tämä oli mielessä, kun luin Ray Bradburyn väljästi toisiinsa kytkeytyvien novellien kokoelmaa The Martian Chronicles (1950), joka toi hänelle ensimmäisenä tieteiskirjailijana tunnustusta kirjallisuuspiireissä. Vaikka Marsista olivat tietysti kirjoittaneet muutkin, Bradburyn tarinat olivat lähempänä John Steinbeckin Vihan hedelm

Ihmiset ja jumalat

Kirsti Simonsuuri, Ihmiset ja jumalat: Myytit ja mytologiat . Kirjayhtymä, Hämeenlinna, 1996. Narkissos, joenjumala Kefisoksen ja najadi Leiropen poika, oli kaunis, kopea ja kitsas omasta rakkaudestaan. Tästä jumalain rankaisemana hän tunnetusti nääntyi lähteen äärelle ihastuttuaan vedenpinnassa välkehtivään kuvaan ja muuttui lopulta kukaksi, valkoiseksi narsissiksi. Vaikka luullakseni harva uskoo myytin kuvaavan todellisia tapahtumia (selfie-keppien aikana kenenkään ei tarvitsisi nääntyä syrjäisen lähteen äärelle), se on silti loistava esimerkki myyttien totuudesta, niiden kyvystä jäsentää ihmisenä olemista aikakaudesta riippumatta. Claude Lévi-Straussin sanoin myytit ajattelevat meissä . Kirsti Simonsuuri esittelee myyttien piirteitä, historiaa ja toimintaa kirjassaan Ihmiset ja jumalat  (1996). Alunperin myytit ovat selittäneet ympäristön ilmiöitä, perustelleet instituutioiden olemassaoloa ja vastanneet suuriin kysymyksiin kaiken alusta, kuolemasta ja jumalista. Myytit ovat p

Ancient Mystery Cults

Walter Burkert, Ancient Mystery Cults . Harvard University Press, Cambridge, MA, USA, 1987. Teoksessaan  Ancient Mystery Cults  (1989)  Walter Burkert vertailee viiden muinaisen mysteerikultin tapoja ja luonnetta. Eleusiin, Dionysoksen, Isiksen, Mithraan ja Meterin mysteerit olivat nimenomaan kultteja, eivät uskontoja. Kuten sana mysteeri  antaa odottaa, kultit hallinnoivat salaista tietoa ja salaisia riittejä, jotka olivat omiaan herättämään mielenkiintoa ja uteliaisuutta. Burkert osoittaa, että sanan  mysteeri  alkuperä viittaa vihkimiseen. Mysteerit ovat siis vihkiytymisriittejä. Niiden salaisuuksia varjeltiin valoin ja uhkauksin. Mitä sitten mysteerikulteista haettiin? Kultit vihkiytymisineen muodostivat henkilökohtaisen suhteen jumalaan. Kultit vastasivat henkilökohtaisiin tarpeisiin torjuen elämään liittyvää epävarmuutta. Ihmiset tekivät valoja, jotka voi nähdä jonkinlaisina sopimuksina. Burkertin mukaan kulteilla ei ollut varsinaista oppia, joten ne nojasivat pelkkään ritua

Worlds of Arthur

Guy Halsall, World of Arthur: Facts and Fictions of the Dark Ages . Oxford University Press, Oxford, UK, 2013. Vaikka Länsi-Euroopassa järki, logos , vei viimeistään uskonpuhdistuksen jälkeen voiton myyteistä, mythos, myytit eivät ole kuitenkaan tyystin kadonneet. Joistain myyteistä on ehtinyt tulla osa kansallista identiteettiä. Tieteellinen tutkimus tulkitsee lähteitä varovasti sovittaen niitä laajempiin tapahtumiin sekä arkeologisiin että lingvistisiin löytöihin, mikä voi johtaa ristiriitaan maallikkohistorioitsijoiden kanssa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa maallikkohistorioitsijat yrittävät kuumeisesti antaa kuningas Arthurille historiallisen tulkinnan. Arthur-myyttien todenperäisyyttä kartoittavan kirjansa Worlds of Arthur: Facts and Fictions of the Dark Ages  (2013) esipuheessa myöhäisantiikkiin ja varhaiskeskiaikaan erikoistunut historioitsija Guy Halsall  kertoo saaneensa motiivin kirjaansa juuri tällaisen maallikkohistorioitsijan uutuusteoksesta, jota hehkutettiin harrastaja