perjantai 12. joulukuuta 2008

Stalker

Arkadi ja Boris Strugatski, Stalker -- huviretki tienpientareelle. Venäjänkielisestä alkuteoksesta Пикник на обочине (1972) suomentanut Esa Adrian. WSOY, Juva, 1982.

Strugatskin veljekset kirjoittivat tieteiskirjallisuutta 1950-luvun lopulta alkaen, kun Stalinin kuoleman jälkeen vallitsi hetken aikaa kulttuurinen suojasää. Veljesten kirjallinen tuotanto jatkui aina 1980-luvulle asti. Teoksista on suomennettu puolen tusinaa, Stalker ehkä niistä nimekkäin.

Tarina sijoittuu Kanadaan, missä erään kaupungin lähelle on syntynyt maan ulkopuolisten vierailijoiden jäljiltä omituisia fysiikan lakeja noudattava alue. Stalker tarkoittaa ihmistä, joka henkensä uhalla vierailee tällä alueella etsien vieraita esineitä myytäväksi. Niinpä sivistynyt moderni länsimaa muuttuu eräänlaiseksi lastikultiksi, kun vieras teknologia leviää ympäristöön. Kaupungissa on myös Instituutti, joka pyrkii hallitsemaan alueelle pääsyä, sieltä tuotavia esineitä.

Vaikka tarina on lavastettu Kanadaan, se kertoo Neuvostoliitosta. Yhteiskunta on painostava, vankilaa pidetään miltei normaalina elämänvaiheena, ja elintaso liikkuu (länsimaalaisen) tupakan ja alkoholin ympärillä.
-- Mutta minä en, minä sanon. -- Haluatko juotavaa?
-- Kiitos, en minä juo.
-- No pane sitten palamaan, minä sanon.
-- Anteeksi mutta minä en myöskään polta.
-- Ystävä hyvä, minä sanon sille. -- Mihin sinä sitten rahaa tarvitset?
Strugatskien tarina tuntuu piristävän erilaiselta. Vierailijat pysyvät vieraina, ja rivien välissä kulkee epäilys modernin teollisen yhteiskunnan kestävyydestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti