Medieval Town Plans

Brian Paul Shindle, Medieval Town Plans. Shire Publications, Princes Risborough, Buckinghamshire, UK, 1990.

Paul Shindle on toiminut Salfordin yliopiston maantieteen lehtorina vuodesta 1972 erikoisalanaan Englannin keskiajan maantiede. Medieval Town Plans on kirja Englannin keskiajan kaupunkikaavoista. Kirja yhdistää arkeologisia löytöjä, kirjallisia lähteitä, karttoja ja kaupunkien edelleen näkyviä piirteitä ja piirtää kevyet ääriviivat keskiaikaiselle kaupunkisuunnittelulle.

Brittein saarilla normannivalloituksen jälkeen urbanisoituminen lähti nopeaan kasvuun. Kaupunkeja oli perustettu seutujen puolustukseksi, mutta pian kaupankäynti alkoi vauhdittaa kehitystä, vaikka kaupan ja kaupunkien välinen suhde on Shindlen mukaan klassinen muna-kana -ongelma.  Kasvusta huolimatta vain noin 5% populaatiosta asui kaupungeissa aina 1700-luvun alkuun asti.

Mikä sitten on keskiaikainen kaupunki? Keskiajalla kaupungit palvelivat osin eri tarkoitusta kuin nykyään. Shindle luettelee joukon usein esiintyviä piirteitä, kuten perustamiskirja (charter), maanvuokra (burgage), burgus-viittaukset aikalaisteksteissä, verotus (taxed as a borough), edustaja parlamentissa, muurit tai vallit, suunniteltu pohjakaava, tori, rahapaja, tiivis asutus, asema paikallisena keskuksena jne. Englannissa oli keskiajalla tiivitä asutuskeskuksia, jotka eivät nauttineet kaupungin statusta.

Shindle esittelee piirteitä kaupunkien sijaintikohteista, mitkä piirteet vaikuttivat paikan valintaan ja sen elinvoimaisuuteen. Luonnollisesti tiet ja vesistöt suosivat kaupankäyntiä, mutta esimerkiksi Walesissa kaupunkeja perustettiin puolustukseksi englantilaisia hyökkäyksiä vastaan. Lisäksi alkuun kaupunkeja syntyi linnojen, luostareiden ja kirkkojen ympärille, mutta kaupan merkityksen kasvaessa ne näivettyivät ilman hyviä yhteyksiä.

Kaupunkien pohjakaava oli usein seurausta niiden synnystä ja kehityksestä. Teiden risteyksiin tai teiden varsille syntyneet kauppapaikat johtivat pääväyliä mukailevaan kaavaan. Jotkin kaupungit (esim. Ludlow, Salisbury) suunniteltiin ruutukaavan muotoon, jotkin olivat suorakaiteen muotoisia roomalaisten jäljiltä. Useimmat kaupungit olivat kuitenkin sekoitus erilaisia, eri aikoina tehtyjä päätöksiä.  Shindlen mukaan useimmat keskiaikaiset kadut olivat leveitä -- erityisesti pääkadut, joilla pidettiin markkinoita. Kapeat ja koukeroiset "keskiaikaiset" kadut ovat seurausta tonttien pilkkomisista (julkisivut pääkatujen varrella olivat hyvin haluttuja) ja torien "täyteen" rakentamisista, eli leveä katu jaettiin kahtia nauhana kulkevin rakennuksin.

Kirja esittelee lyhyesti muurien, kirkkojen, torien ja lähiöiden vaikutusta kaupunkikaavaan. Lopuksi Shindle esittelee keskiaikaisen Ludlowin eri piirteitä ikään kuin malliesimerkkinä. Hän toki alleviivaa, että keskiajasta voidaan tehdä vain karkeita yleistyksiä. Paikalliset erot olivat suuria, eikä monista asioista ole säilynyt tietoa meidän päiviimme. 

Puilla paljailla

George Orwell, Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa. Englanninkielisestä alkuteoksesta Down and Out in Paris and London (1933) suomentanut Jukka Kemppinen. WSOY, Vantaa, 2003.

George Orwell, oikealta nimeltään Eric Blair (1903-1950), oli brittiläinen kirjailija ja lehtimies, jonka tunnetuimmat teokset lienevät Vuonna 1984 (1948) ja Eläinten vallankumous (1945). Häneltä on julkaistu omaelämänkerrannallisia teoksia ja esseitä, kuten siirtomaavirkamiesajoistaan kertova Burmese Days (1934), Espanjan sisällissotareportaasi Katalonia, Katalonia (1938),  kokoelma kirjoituksia Kun ammuin norsun ja muita esseitä (suom. valikoima esseitä kirjasta The Collected Essays) ja tämä Puilla paljailla (1933).

Monien muiden aikalaiskirjailijoiden tapaan Orwell muutti Pariisiin 1920-luvun lopulla. Osan aikaa hän kirjoitti, opetti ja teki lehtijuttuja. Jonkin aikaa hän perehtyi köyhien elämään --joko pakosta tai uteliaisuudesta-- tehden satunnaisia hanttihommia, asuen köyhissä oloissa ja ajoittain nähden nälkää. Hän panttasi vaatteensa ja yhdessä venäläisen emigrantin kanssa etsi kuumeisesti tapoja tienata edes muutaman frangin perunoihin ja leipään. Nälkäinen ihminen ei jaksa tehdä juuri mitään.

Kurjuus hellitti, kun hän sai töitä astianpesijänä, mitä hän piti epäinhimillisenä ja tarpeettoman raskaana työnä. Pariisin köyhät, ne joilla oli työtä, tekivät raskasta, pitkää päivää vailla tulevaisuutta tai suunnitelmia välittömän ulkopuolella. Vapaa-aika meni pääosin nukkuessa. Pienet säästöt kuluivat lauantai-iltaisin bistroissa.

Sitten hän palasi Englantiin, Lontooseen, missä hänellä piti olla työpaikka, mutta töiden alku viivästyi kuukaudella. Hän vietti sen ajan harhaillen kulkurina pitkin poikin Lontoota muiden kulkureiden seurassa.

Puilla paljailla on matkakirja. Orwell maalaa köyhistä, lähes kaikkensa menettäneistä ihmisistä monitahoisia muotokuvia ja kuvaa sivukujien ääniä, likaa, luteita ja näköalattomuutta seikkaperäisesti. Palataankohan länsimaissakin energian kallistuessa ja työpanos-elintaso -vaihtosuhteen heiketessä pitkiin, harmaisiin, lihaksia jäytäviin työpäiviin, jotka suojaavat nälältä vain päivän tai kaksi?