Nöyryytys

Philip Roth, Nöyryytys. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Humbling (2009) suomentanut Arto Schroderus. WSOY, Helsinki, 2011.

Simon Axler menettää teränsä näyttelijänä kuusissakymmenissä. Tämä palkittu ja menestynyt näyttelijä on aina työssään luottanut vaistoonsa ennemmin kuin metodeihin. Kun hän sitten alkaa tarkkailla näyttelemistään kesken esityksen, hänen itsevarmuutensa karisee, hänen äänensä värisee ja tuloksena on hermoromahdus. Vaimo ei kestä masentunutta miestään ja lähtee.

Simonin ajatusten alkaessa kiertää mustaa kehää hän hakeutuu hoitoon ja selviää pahimman yli. Sitten sattumalta kollegojen pirteä nelikymppinen tytär Pegeen kyläilee, mistä käynnistyy hieman epäsopiva muttei tavaton suhde, joka alkaa kuitenkin viettää luisuun.

Nöyryytys on lyhyt ja armoton kuvaus vanhenevasta miehestä, jonka ote kirpoaa selviytymiskeinosta toisensa jälkeen. Vanheneminen on kipua ja luopumista. Missä Jokamies hakee sovintoa menneen ja nykyisyyden välille, Simon Axler etsii paluuta menneeseen ja elinvoimaan. Suhde nuorempaan naiseen lupaa näitä molempia, mutta pian Simon ottelee vaikealla vieraskentällä. Kuten usein Rothin romaaneissa, seksin tai seksuaalisuuden kuvaus on muuhun kerrontaan nähden raakaa, epäromanttista ja säälimätöntä, mikä rikkoo palkittuun kirjailijaan liittyvän turvallisuuden.

Roth on erittäin taitava kirjoittaja, mutta nyt sivuhenkilöt jäävät haaleiksi, Pegeenin motiivit hämmentäviksi ja Simonin epätoivo raa'aksi, eikä Nöyryytys ole aivan Rothin amerikkalaisen trilogian veroinen.

Portnoyn tauti

Philip Roth, Portnoyn tauti. Englanninkielisestä alkuteoksesta Portnoy's Complaint (1969) suomentanut Pentti Saarikoski. Esipuheen kirjoittanut Matti Salo. Suuri Suomalainen Kirjakerho, Porvoo, 1971.

Yhdysvaltalainen kirjailija Philip Roth keräsi kiitosta jo ensimmäisestä romaanistaan. Vuonna 1959 julkaistu Goodbye, Columbus voitti National Book Award -palkinnon novelleillaan, jotka ruotivat newjerseyläisjuutalaisten elämää. Kymmenen vuotta ja kaksi romaania myöhemmin Portnoyn tauti paitsi nosti Rothin kansalliseen valokeilaan myös romutti kuvan harmittomasta ja sovinnaisesta kirjailijasta. Suomennoksen esipuheessa Matti Salo mainitsee erään kriitikon nimenneen kirjan "masturboinnin Moby Dickiksi".

Alexander Portnoy pitää psykologilleen pitkän, kirjan mittaisen monologin itsestään, lapsuudestaan, nuoruudestaan ja ongelmistaan. Ongelmia on oikeastaan kaksi. Ensiksikin Alexin on vaikea yhdistää keskiluokkainen ja pidättäytyvä julkisivu pohjattomaan ja häntä alati riivaavaan seksuaaliseen haluun. Nuoruudessaan hän pyrkii kuumeisesti omin käsin onneen, ja aikuisena kyltymätön vietti kiilaa hänet vakiintumisesta ja perheen perustamisesta. Halu kummittelee takaraivossa jokaisessa kohtaamisessa vastakkaisen sukupuolen kanssa, eikä mikään tuo tyydytystä tai rauhaa.

Toiseksi Alex inhoaa juutalaista taustaansa ja perhettään sekä näiden asettamaa raivostuttavaa uskonnollisen perinteen, sovinnaisuuden, keskiluokkaisuuden, kärsimisen perinteen ja kunnollisuuden taakkaa, jonka alle hän kokee murtuvansa.

Juutalainen mies jolla on vanhemmat elossa on puolet ajastaan avuton lapsi! Kuulkaa, tulkaa minun avukseni, tulettehan -- ja pian! Repikää minut irti tästä nujerretun pojan roolista jota minä esitän juutalaisessa vitsissä! Koska se alkaa kyllästyttää vähitellen, kolmekymmentäkolmevuotiaana! Ja se kismittää, tiedättekö, se on tuskallista, siinä on niin kuin inhimillistä kärsimystä -- mutta se on se minkä Sam Levenson jättää pois! Niin se on, he istuvat Concordin kasinolla, naiset minkeissään ja miehet fosforipuvuissaan, ja että he nauravat, nauravat ja nauravat ja nauravat --
"Apua, apua, minun poikani, hän on tohtori, hukkuu!"
-- hah hah haa, hah hah haa, mutta entä tuska, Myron Cohen! Entä kaveri joka tosiaan hukkuu! Todella vajoaa vanhempien taipumattomuuden valtamereen!

Seksuaalinen onnettomuus ja keskiluokkainen tausta kietoutuvat yhteen. Työläisperheistä hän kokee tulevan estottomia ihmisiä, kun taas hän, varakkaan perheen vesa, joka on nauttinut lämpimän illallisen joka ilta, ei pääse itsenäistymään. Vanhemmat haluavat hänen astuvan muottiin, johon naapuruston pojat ovat itsensä sulloneet. Ei väkivaltaa vaan syyllistämistä.

Rothin kerronta kuohuu raivoa ja turhautumista, eikä säilän iskuilta pelastu ei-juutalaiset amerikkalaisetkaan. Julkaisemisen aikaan yksityiskohtaiset seksikohtaukset ja kuvaukset itsetyydytyksestä herättivät kohua. Juutalaisen identiteetin säälimätön piiskaaminen herätti niin ikään vastarintaa. Portnoyn tauti ei ole suinkaan ainoa seksuaalisuutta käsittelevä Rothin kirjoittama romaani; Roth käyttää kerronnassaan seksuaalisuutta usein jotenkin järkyttääkseen -- siis kontrastina suhteessa tarinaan ja sen kieleen, kerronnan lupaamaan sopimukseen.

Yhtä kaikki, Portnoyn tauti on hauska lukukokemus, ja Saarikosken käännös ainakin kulkee vauhdikkaasti.

Tuohtumus

Philip Roth, Tuohtumus. Englanninkielisestä alkuteoksesta Indignation (2008) suomentanut Arto Schroderus. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 2009. 

Newarkilainen nuori, kaikin puolin siisti ja tunnollinen kosher-lihakauppiaan poika Marcus Messner pakenee isänsä maaniseksi käyvää huolenpitoa Ohioon Winesburgin collegeen. Hillitty newjerseyläinen juutalaisnaapurusto vaihtuu Keski-Lännen kiiltokuvamaiseen amerikkalaiseen kristilliseen yliopistoidylliin - tai niin Marcus luulee. Todellisuus ja todelliset ihmiset ovat vaikeita, ja opintoja häiritsevät opiskelijayhdistysaktiivit, huonetoverit ja naiset. Taustalla kiehuvat Korean sota ja pelko kutsunnoista. 

Rothin tarina kertoo 1950-luvun alun Yhdysvalloista, missä yhteisö vielä sääteli sukupuolten välistä kanssakäymistä ja vaati yksilön osallistumista yhteiseen ajanviettoon ja rituaaleihin. Winesburgin college lienee perinteiden linnake, missä kunnollisuudenkin täytyy kulkea tiettyä, hyväksi koettua uomaa.

Roth kirjoittaa pitkiä, meheviä virkkeitä, jotka Schroderus kääntää taitavasti.

Jokamies

Philip Roth (2007) Jokamies. Alkuteoksesta Everyman (2006) kääntänyt Arto Schroderus. WSOY, Juva, 2007.

Philip Rothin viimeisin suomennos liikkuu vanhenemisen maastossa. Päähenkilö, elämänsä ehtoopuolella kulkeva mainosmies, käy läpi sairauksiaan ja kuolemanpelkoaan. Vanheneminen konkretisoituu ystävien ja tuttavien sairauksiin, joita rohkeat puheet eivät enää peittele. "Vanhuus ei ole kamppailua, vanhuus on verilöyly." Vanhuus näyttäytyy myös vaihtoehtojen ja toivon hiipumisena. Päähenkilö käy läpi elämäänsä ja tunnistaa, että vanhat synnit eivät tule sovitetuiksi. Tulevaisuus, se "sitten joskus", on nyt käsillä.

Roth kirjoittaa pitkiä, kauniita lauseita ja Schroderuksen käännös kulkee mainiosti.

4/5