sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Surfacing

Margaret Atwood, Surfacing (1972). McClelland & Stewart, Toronto, Ontario, Canada, 1994.

Margaret Atwood (s. 1939) on tuottelias kanadalainen kirjailija, joka on kirjoittanut romaanien ohella lukuisia lastenkirjoja, novelli- ja runokokoelmia sekä kirjallisuuskritiikkejä. Hänen isänsä oli entomologi, ja niinpä hän vietti lapsuudessaan pitkiä aikoja Ontarion ja Quebecin pohjoisosissa.  Monet Atwoodin teoksista käsittelevät luontoa ja erityisesti ihmisen suhdetta eläimiin.

Surfacing on Atwoodin toinen romaani. Tarinan kertoja, parikymppinen kuvittaja, palaa kymmenen vuoden jälkeen lapsuutensa pienelle saarelle Pohjois-Quebeciin etsiäkseen kadonnutta isäänsä. Kertoja, jonka nimeä ei kerrota, matkustaa yhdessä miesystävänsä ja ystäväpariskunnan kanssa. Ranskankielisen yhteisön itsenäisyyshaaveet ovat vain vahvistuneet kertojan poissa ollessa, ja kyläläisten tarjoama kohtelu englanninkieliselle seurueelle on viileää. Saarella kertojan lapsuusmuistot nousevat pintaan ja käsiin palautuu kauan sitten unohtuneita taitoja. Hyinen järvi ja eristyneisyys nostavat esiin myös seurueen jäsenten luonteenpiirteitä, ennakkoluuloja, heikkouksia ja turhamaisuuksia.  Kertojalla alkaa olla vaikeuksia sovittaa yhteen lapsuuden tapahtumia, omaa menneisyyttään ja nykyisiä tapahtumia.  Etäällä koneista ja sähkölaitteista kieli hämärtyy ja ihmisten ja eläinten käyttäytyminen rinnastuvat.

Surfacing kuljettaa muassaan feministisia juonteita, mutta vahvempia ovat kysymykset ihmisen ja luonnon suhteesta. Kirja on melko lyhyt muttei mitenkään helppolukuinen. Monitasoista kerrontaa pitää sulatella kappaleen, parin osissa. Kirjan outous vaikuttaa pitkään lukemisen jälkeenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti