sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Red Harvest

Dashiell Hammett, Red Harvest (1929). Teoksessa Dashiell Hammett, The Four Great Novels. Picador, London, UK, 1982.

Dashiell Hammettin ensimmäinen romaani Red Harvest (1929) ilmestyi alunperin neljänä toisiinsa kytkeytyneenä novellina. Ensimmäisessä Donald Willsson myöhästyy tapaamisestaan yksityisetsivän kanssa hyvästä syystä: hänet ammutaan. Hänen vaimonsa toimet samana iltana vaikuttavat epäilyttäviltä, mutta kertojana toimiva yksityisetsivä, Hammettin aiemmista novelleista tuttu Continental Op (Continental-yksityisetsivätoimiston "operaattori" eli etsivä), on nopeasti tilanteen tasalla, eikä pysähdy jahtaamaan hedelmättömiä johtolankoja.
The town wasn't pretty. Most of its builders had gone in for gaudiness. Maybe they had been successful at first. Since then the smelters whose brick stacks stuck up tall against a gloomy mountain to the south had yellow-smoked everything into uniform dinginess. The result was an ugly city of forty thousand people, set in an ugly notch between two ugly mountains that had been been all dirtied up by mining.
Donald Willssonin isä Elihu Willsson käytännössä omistaa Personvillen—tai omisti siihen asti, kunnes hän kutsui roistoja kaupungin ulkopuolelta murtamaan kaivoslakot. Lakot murtuvat, mutta roistot ottavat vallan kaupungissa. Korruptio peittää kaivoskaupunkia kuin kellanharmaa, rikin värjäämä savu. Continental Op ottaa tehtäväkseen kaupungin siivoamisen (hyvää korvausta vastaan), ja potkien tapahtumat liikkeelle levittäen vääriä huhuja, vaihtaen puolta, valehdellen ja sysien pikkugangstereita toistensa kimppuun. Tuloksena on verinen elonkorjuu, jossa ruumiita tulee sen verran, että yksityisetsivä itsekin alkaa epäillä toimintaansa.
Men scrambled into the other cars. Machine-guns were unwrapped. Arm-loads of rifles and riot-guns were distributed, and packages of ammunition.
Hammettin esikoisteoksessa on kovaksi keitetyt teemat kohdallaan. Päähenkilö on moraalisesti epäilyttävä: hän toimii enimmäkseen hyvän asian puolesta, mutta hänen keinonsa eivät kestä päivänvaloa. Hän on aina askeleen muita edellä. Ennen kaikkea Continental Op on kyyninen: hän olettaa, usein aivan oikein, että hänelle valehdellaan. Hän ei usko kenenkään kauniita puheita tai vetoomuksia—paitsi harhauttaakseen. Hän on täysin erilainen kuin muut aikalaisetsivät.

Hammettin kerronta on taloudellista. Kertoja ei psykologisoi eikä maalaile tarpeettomasti huonekaluja tai säätilaa. Dialogi on sujuvaa, luontevaa ja uskottavaa, vaikkakin ilman sanakirjaa jotkin slangi-ilmaukset jäävät arvailujen varaan. Kaikkinensa Red Harvest on erinomainen dekkari, jos sattuu pitämään, kuten minä, noir-teemoista.

En ole nähnyt Red Harvest -romaanista tehtyä elokuvaa. Jotkut tutkijat ja kriitikot katsovat Akira Kurosawan samuraielokuvan Yojimbo (1961) perustuvan tähän Hammettin romaaniin, vaikka Kurosawa itse väittää inspiraatiokseen Hammettin romaania Lasiavain (1931). Sergio Leonen spagetti-western Kourallinen dollareita (1964) on puolestaan tulkinta Kurosawan Yojimbosta.


4 kommenttia:

  1. Noir-dekkari silloin tällöin on paikallaan. Hammett on kyllä mennyt minulta täysin ohi, pitäisi ehkä tutustua. Sain juuri loppuun Philipp Kerrin nykynoir-dekkarin eli Bernie Gunther -sarjan neljännen osan. Oli sivumäärällisesti ja sisällöllisesti aika tuhti tapaus, ja minulla alkoi lukeminen kääntyä välillä lähes tahattoman huumorin puolelle. Miten onkaan mm. mahdollista, että jokainen nainen mihin Bernie silmänsä iskee kuolee traagisesti tai jopa erittäin traagisesti tai on muuten vaan katala tapaus? :) Hieman tuli samoja aatoksia tuosta kun totesit että Continental Op on kyyninen ja olettaa, että hänelle aina valehdellaan. No, ehkä tämä tyylikeino ei niin hypi silmille kun tämä ei kai ole mikään tiiliskiviromaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Red Harvest (Verinen elonkorjuu) on parisataa tiivistä sivua. Ei siis tiiliskivi. Hammett kirjoitti myös Maltan haukan, josta John Hustonin tekemä samanniminen elokuva nosti Humphrey Bogartin kuuluisuuteen.

      Hammettin temput voivat tuntua tutuilta, mutta hän oli ensimmäinen, joka niitä käytti. Kerrin Bernie Gunther, Childin Jack Reacher ja Ellroyn kaikki tyypit ovat velkaa Hammettille.

      Noir-tarinoihin kuuluvat kait pessimismi ja onnettomat loput, muuten hahmot alkavat vakiintua ja keskiluokkaistua. :-) Kerr kyllä liikkuu usein siinä parodian rajalla.

      Eipä silti, Hammettkin laskettaa vitsin, jos kohta katkeran:

      - 'Is he a criminal lawyer?'
      - 'Yes, very.'

      Poista
  2. Kurosawa on tosiaan maininnut nimenomaan Lasiavaimen leffaversion olleen inspiraationa Yojimboon, mutta joko myöhemmin tutustui tähän kirjaan tai sitten muuten tavoitti niin hyvin Hammettin noirin että päätyi itsenäisesti samoihin ideoihin...koska onhan se lähempänä tätä Red Harvestia. Mukaanlukien se että tämän Continental Op on oikeasti The Man With No Name kuten Yojimbo ja Leonen protagonistikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yojimbo on tuoreessa muistissa, mutta en enää muista Lasiavaimen tapahtumia, joten minun olisi syytä katsoa elokuva uudestaan. Ehkä kuitenkin luen kirjan ensin.

      Hauskasti nuo inspiraatiot kimpoilevat Yhdysvalloista Japanin kautta Italiaan. Sitten Kurosawan Seitsemän samuraita tehtiin Yhdysvalloissa westerniksi (7 rohkeaa miestä).

      Poista