Truman Capote, Aamiainen Tiffanylla. Englanninkielisestä alkuteoksesta Breakfast at Tiffany's. A Short Novel and Three Stories (1958) suomentaneet Inkeri Hämäläinen ja Kristiina Kivivuori (1967). Tammi, Jyväskylä, 2007.Aamiainen Tiffanylla (1967) on suoraviivaiseksi pienoisromaaniksi kerronnaltaan monimutkainen. Tarinassa ei sinänsä tapahdu mitään ihmeellistä: Kertoja, aloitteleva kirjailijan planttu, muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoonsa toisen maailmansodan aikana ja tutustuu alakerran naapuriinsa Holiday "Holly" Golightlyyn, joka elättää itsensä rikkaiden miesten seuralaisena. Kertoja kuitenkin kierrättää tarinoita Hollysta eri lähteistä—omista kokemuksista, toisen käden kautta ja Hollyn kertomuksista—eivätkä ne aina kohtaa.
Toisaalta nuoretkaan eivät aina kohtaa. He tarrautuvat nälkäisinä modernin New Yorkin tarjoamaan vapauteen, mutta ihastunut kertoja ei pysty sulattamaan Hollyn vauhdikasta elämää kakistelematta. Seuralaisena Holly mukautuu ympäristöönsä ja muuntautuu jatkuvasti sitoutumatta mihinkään, jäämättä minkään vangiksi. Ainoastaan kiikkerän toimeentulon edellyttämät tapaamiset ja vakituinen asunto luovat puitteet rutiinille. Kertojan ja Hollyn ystävyys hioutuu vähitellen hyväksynnäksi, jolle riittää hiljainen läsnäolo, mutta sitten alkaakin olla jo myöhäistä. Seuralaisura alkaa vuotaa, ja Hollyn on pakko reagoida.
Pienoisromaanin nimi ei viittaa aamiaiseen (koska Tiffany's on jalokivikauppa) vaan Hollyn unelmaan.
Olen huomannut, että parhaiten auttaa jos ottaa taksin ja ajaa Tiffanylle. Se saa minut heti rauhoittumaan, paikan hiljaisuus ja sen hieno leima; siellä ei kenellekään voi tapahtua mitään kovin pahaa, kun siellä ovat nuo ystävälliset miehet hyvännäköisissä puvuissaan ja tuntuu ihana hopean ja krokotiilinnahkaisten lompakoitten tuoksu.Truman Capote on kertojana taiturimainen, mutta en silti ihastunut pienoisromaaniin. Odotinko kierteisempiä syöttöjä vai luinko liian nopeasti, en tiedä. Hämäläisen suomennoksessa on joitain kompastelevia sanavalintoja ja tarpeetonta koukeroisuutta.
Ih, Aamiaisen Tiffanylla olen lukenut joskus pitkästi yli kolme vuosikymmentä sitten ja tietysti miltei jokainen nuori nainen on huokaillut katsellessaan Audrey Hebrunia esittämässä Hollya :). Ehkä pitäisi lukea tämä uudestaan englanniksi. Ja ainakin elokuvassa he söivät jotain munkkirinkilää paperipussista aamiaiseksi, Tiffanyllä? Vai muistanko väärin?
VastaaPoistaKyllä lounasta syödään puistossa ja aamukahveja juodaan iltapäivästä, kun Holly heräilee.
PoistaEn ole elokuvaa nähnyt, mutta olen nähnyt klassikoksi nousseen alkukohtauksen. Siinähän Holly/Hepburn syö aamiaista paperipussista Tiffanyn näyteikkunan äärellä.
Capote itse asiassa halusi elokuvaan Hollyn rooliin Marilyn Monroen. Holly on teksasilainen selviytyjä ja lama-ajan orpo, mikä sopi paremmin Marilyn Monroen taustaan kuin Hepburnin. The Guardianin Sarah Churchwell kirjoittaa siitä mm. näin:
The story of our culture's subsequent love affair with the film of Breakfast at Tiffany's – and not with the novella, which may be admired, and certainly has the cachet of its author, but is hardly well-beloved, much less well-read – is really about our love affair with Audrey Hepburn, the movie star. The persona she consistently projected was of authentic, intrinsic refinement, of chic sophistication that was never brittle or cold, of an instinctive stylishness that reached its epitome in Breakfast at Tiffany's. The moment when Hepburn first emerges in the film still ranks as one of the great screen makeovers of all time.