Brian Stableford, David Langford (1985) The Third Millenium - A History of the World: AD 2000-3000. Sidgwick & Jackson, London, UK.Mark Twain lohkaisi aikoinaan, että ennustaminen on vaikeaa -- erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Usein ihmiskunnan tulevaisuutta koskevat ennusteet puetaan tieteiskirjallisuuden muotoon tarinoiksi, joissa kirjailija tutkii joidenkin uusien teknologioiden tai ilmiöiden seurauksia. Käsillä oleva teos The Third Millennium on kuitenkin kokonaisvaltainen fiktiivinen tulevaisuuden historia 1980-luvulta seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi. Ennustuksena se ei ole paljonkaan arvoinen; on ilmiselvää, että tuhannen vuoden päähän ulottuva ennustus ei toteudu sellaisenaan. Kirja kuitenkin tarkastelee mielenkiintoisella tavalla joitain teknologian ja ympäristön vaikutuksia ihmiskuntaan.
Ensimmäinen kirjan kirjoittajista, Brian Stableford, toimi kirjan kirjoittamisen aikaan sosiologian lehtorina ja on sittemmin tehnyt uraa tieteiskirjailijana. David Langford oli alun perin insinööri aseteollisuudessa, mutta on vuosien mittaan kirjoittanut tieteisromaaneja ja kahminut muutaman Hugo-palkinnon scifi-lehtikirjoittelullaan. Kirjoittajat kuvaavat kolmatta vuosituhatta ikään kuin tulevaisuuden historioitsijoina. He jakavat millenniumin neljään aikakauteen: kriisi, palautumiseen, muutokseen ja uuteen maailmaan.
Kriisin aikakausi (2000-2180) kuvaa joitain niitä ongelmia, joita meillä on 20 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeen käsillä. Väestönkasvu räjähtää kohisten 1900-luvulla parantuneen hygienian, tehostuneen ruoantuotannon ja kehittyneen lääketieteen ansiosta. Niinpä populaatio uhkaa biosysteemin tasapainoa kulutuksellaan: raskas maanviljely ja kaupungistuminen syö hedelmällistä maata ja fossiiliset polttoaineet saastuttavat ilmakehää. Ydinonnettomuudet (kirja julkaistiin ennen Tsernobylin onnettomuutta) ja peak oil johtavat energiakriisiin, jonka seurauksena kulutusta joudutaan suitsimaan kovin ottein Wall Streetin kustannuksella. Koneiden ylläpito ja käyttö kävi kalliimmaksi, työ hinnoiteltiin uudelleen, ja ihmistyön kysyntä kasvoi. Vasta fuusioenergian valjastaminen palauttaa palauttaa kasvu-uran. Tosin fuusiovoiman käyttöönotto on hidasta, koska se vaatii suuria investointeja, sitä kohtaan tunnettiin pelkoja ja se vaati uusia lakeja. Fuusiovoima jakoi myös maailman köyhiin ja rikkaisiin, ja eroa kavennettiin YK:n ohjelmin.
Lisäksi ydinsodat uhkaavat maapallon elämää: ensimmäinen käydään Lähi-Idässä, toinen Afrikassa ja kolmas Etelä-Amerikassa. Lisäksi biologinen sodankäynti runtelee ihmiskuntaa: influenssa-, keuhkokuume- ja syöpävirukset niittävät Etelä-Afrikassa, Yhdysvaltain länsirannikolla ja Puolassa miljoonia. Taudit talttuvat vasta 2060-luvulla.
Neuvostoliitto ei kirjoittajien visioissa kaadu vaan kestää koko kirjan ennustaman ajan. Tosin kommunismi laimentuu, kun Marxin ennusteet kapitalismin tuhosta osoittautuvat vääriksi. Myös lännessä yrittäjävetoisen kapitalismin aikakausi päättyy, kun korkea tuottavuus ja huipputeknologia johtaa mullituksiin: suuryhtiöt kasvoivat kansallisvaltioita suuremmiksi, ja pystyivät kartelliensa avulla hallitsemaan taloutta ja suojaamaan markkinoitaan vailla yhteiskuntavastuuta. Kansallisvaltioiden on "pakko" reagoida sosialisoinnilla. Niinpä kapitalismi ja kommunismi päätyvät samaan lopputulokseen eri syistä: keskitettyyn suunnitelmatalouteen.
Kirjoittajat nostavat hiilidioksidin määrä kasvusta johtuvan kasvihuoneilmiön yhdeksi merkittäväksi aikakauden tapahtumaksi. Merenpinta nousee vuoteen 2120 asti, merivirrat ja sateet muuttavat kulkuaan, ja suurten jokien suistoissa sijaitsevat kaupungit jäävät veden alle. New York suojataan vallein, Lontoo lainehtii.
Ruoantuotanto nojaa ennen pitkää geneettisesti muunteltuihin lajikkeisiin. Aikakauden mittaan nähdään mittavia levottomuuksia ja sisällissotia köyhemmissä maanosissa. Maanviljely siirtyy pienviljelystä suurempiin tilakokoihin, eikä muutos tapahtu ilman tragedioita. Monilta menee toimeentulo. Kaiken menettäneistä, nälkään tai sotiin kuolleista käytetään nimitystä "kadotettu miljardi". Maailmassa olisi riittävästi ruokaa, mutta se on epätasaisesti jaettu ja kulutettu. Keinotekoista meressä viljeltävää ruokoa (kelp) ja levää (algae) syödään laajalti.
Tuottavuuden ja työllistymisen ristiriita ja raaka-aineiden hinnoitteluvaikeudet muokkaavat yhteiskuntaa. Sähköautot ja etätyö tulevat hitaasti. Viljeltävä maa ja meri sosialisoidaan.
Palautumisen aikakaudella (2180-2400) ei nähdä sellaisia konflikteja ja kriisejä kuin aikaisemmin. Puoluelinja kulkeen vihreyden (ympäristö, matala kulutus, populaatiorajat) ja harmauden (teknologia, yksilön vapaus, talous) välillä. Mystisiä luontokultteja syntyy siellä täällä, mutta vastustamisen sijaan ne nostavat bioinsinöörit papeiksi. Cryoteknologiaa käytetään säilömään ruumiita nuorennusteknologiaa odottamaan. Muutama onnettomuus sattuu, kun säiliöiden jäähdytysjärjestelmä pettää.
Kriisin aikana kuolleisuus oli ennen näkemätöntä. Aikakauden lopulla maapallolla on vain neljä miljardia ihmistä. Uusi väestöräjähdys alkaa häämöttää 2200-luvulla. Vuosien mittaan lisenssipohjainen lisääntyminen, yhden lapsen politiikka ja valvonta kohtasivat väkivaltaista vastarintaa, ja ainoaksi väkiluvun rajoittimeksi nähtiin propaganda. Pian lapset steriloidaan syntymässä, mutta ihmisille annetaan oikeus "itsensä korvaamiseen", jolloin sterilisaatio poistetaan väliaikaisesti. Seuraa levottomuutta ja muuttoliikettä katolisiin maihin (jolloin ne maat kokevat väestöräjähdyksen).
YK oli ottanut ohjat haltuun ekologisessa suunnittelussa kriisin aikana, mutta nyt kansallisvaltio alkavat kaivata menetettyä valtaansa. Varsinaista aseellista sotaa ei syntynyt, kun valtiot ajavat itsekkäitä etujaan, mutta sotaa käytiin taloudessa. Internationalistit haluaisivat lojaalisuuden kohdistuvat kansainväliseen yhteisöön, ja suuryritysten johtajat haluaisivat kaataa kansalliset raja-aidat maailmanlaajuisten markkinoiden tieltä. Nämä kaksi eivät löydä toisiaan tärkeissä kysymyksissä.
Tekoäly marssii kaivosteollisuuteen, ajoneuvoihin ja telenäyttöön (internettiä vastaava). Kylmäfuusio mullistaa energiateollisuuden uudelleen. Kuuhun ja kiertoradalle perustetaan tutkimusasemia, erikoissairaaloita ja tuotantolaitoksia, joista tulee aikaa myöten monien asioiden suhteen omavaraisia. Hapettomassa tilassa kasvavat mikro-organismit muuttavat kuun pinnan mullaksi, ja pian siellä viljellään lasien alla. Sukkula- ja rakettilentoja korvaamaan rakennetaan hissi, joka liikkuu päiväntasaajalle sijoitetun ankkurin ja kiertoradan välillä. Avaruussiirtokuntia ja mikromaailmoita rakennettiin niin ikään kiertoradalle. Uudet Von Neumann -koneet, jotka ovat tehokkaampia kuin 1900-luvun mallit, alkavat kartoittaa asteroidivyötä. Niillä on kyky tuottaa jälkeläisiä, kerätä resursseja ja liikkua.
Keinotekoinen fotosynteesi vuonna 2188 antaa alkusysäyksen keinoelämän kehitykselle. Fotosynteettisiä nesteitä jalostettiin tuottamaan vehnän kaltaista proteiinia hiilidioksidista suurissa tankeissa. Myöhemmät kiinteätkään fotosynteettiset aineet vaikuttavat maailman ruoantuotantoon vain vähän. Samaan tapaan "eläinkudosta" kasvatetaan altaissa. Biologiset koneet mahdollistavat keinoihmisen, joista Mac oli ensimmäinen kuuluisuus. Pian jotkin maat kieltävät tietoisten koneiden rakentamisen. Robotteja tai androideja merkittävämpää on kuitenkin teknologinen kyky muokata ihmistä: sairauksia, pituutta, painoa, ulkonäköä tai lihasvoimaa voidaan torjua tai muunnella. Poliittinen vääntö huipentuu lopulta uusiin ihmislajeihin, jotka suunnitellaan avaruudessa tai veden alla asumiseen. Ihmisiin rakennetaan liittymiä, joiden avulla he voivat helpommin käsitellä koneita yms (kyborgisointi).
Muutoksen aikakausi (2400-2650) on keskeisesti ihmisen muuntamista. Ihmiselämä pitenee aina lähes kuolemattomuuteen asti, ja geeniperimää muunnellaan aina uusiin ihmislajeihin asti. Ihmiset pelkäävät rutinoitumista ja tylsyyttä, ja niinpä työura koostuu eri alojen kokeiluista. Myös avioliitto muuttuu ydinperheajattelusta "sarjalliseksi moniavioisuudeksi", jossa kumppani vaihtuu vuosikymmenten mittaan. Kotitalouksissa saattoi asua kolmesta kuuteen aikuista, mikä tarjosi vähälapsisessa yhteiskunnassa lapselle seuraa. Ylipäätään tarve muodostaa ryhmiä tai yhteisöjä pelkän toimeentulon vuoksi poistui. 2450-luvun jälkeen muotivirtaukset alkavat muuntaa hiusten värien lisäksi myös ihoa (metallinkiilto, turkki,...) ja ruumiinrakennetta (ihotaskuja, keinotekoisia hermostoja). Sukupuolten välinen roolijako muuttuu, kun suvunjatkaminen nojaa lisensointiin. Miehet joutuvat koristelemaan itsensä ja kilpailemaan naisten huomiosta päästäkseen "korvaamaan" itsensä, so. saamaan kantajan jälkeläiselleen.
Teknologia murensi kulttuurieroja edellisinä vuosisatoina, ja vähin erin kansallisvaltiot alkoivat olla jäänne menneisyydestä. Kaupungistuminen taittuu, ja toiminta muuttuu paikallisemmaksi. Kirjoittajat maalailevat Jurassic Parkin kaltaisia puistoja, joiden keinotekoisissa biosysteemeissä asuu keinotekoisia ja esihistoriallisia lajeja.
Muutoksen aikakaudella Merkuriuksessa, kuussa, Marsissa ja monella asteroidilla on asutettuja mikromaailmoja, ja rintamaat leviävät Jupiterin kuihin ja edemmäs. Ihmiset alkavat nähdä kotinsa erilaisena kuin maassa: ihmiset asuttavat mitä tahansa kiinteitä kappaleita, ja niiden pitäminen radallaan on ensiarvoisen tärkeää. Avaruus on suurelta osin tyhjää, ja aine sellaisenaan nousee arvokkaaksi, koska se on niin hajallaan pitkin aurinkokuntaa. "Vetysuppilo" (hydrogen funnel) on läpimurto avaruusmatkailussa. Aikaisemmin pähkäiltiin polttoaineen ja massan välistä suhdetta, mutta suppilon avulla vety kahmittiin lähes tyhjästä avaruudesta pitkin matkaa, jolloin jatkuva kiihtyvyys oli mahdollista. Kartoittamisen avulla tunnistetaan alueita, joissa on pölyä ja siten hiukkasia taajemmalti, mikä tehostaa vedyn keräämistä ja siten nopeutta. Nämä ovat "kaistoja", jotka eivät kulje välttämättä suoraan planeettojen välillä.
Vuonna 2485 synnytetään kuusi uudenkaltaista ihmistä, jotka pystyvät elämään maalla ja vedessä (kidukset, suolaa kestävä iho, räpyläjalat). Kokeilu onnistuu ja meri-ihmiset (merpeople) lisääntyvät. Niiden asuttamat kaupungit ovat kuitenkin riippuvaisia maalla asuvien huollosta, ja joutuvat soveltuvuutensa takia vastineeksi vedenalaiseen työhön. Riippuvaisuus herättää vastarintaa, eivätkä meri-ihmiset kirjaa väestöään, joten maan päällä ei tiedetä populaation kokoa. Samoin avaruuteen paremmin sopiva ihmislaji synnytetään biotieteen keinoin. Vuonna 2528 ET:t (extra-terrestials) palvelivat säännöllisesti avaruusaluksilla, ja vuoteen 2540 mennessä asteroidivyöhykkeellä oli ET-yhteisöjä. Vuonna 2489 kehitetään Zaman-transformaatiolla ihmisiä, jotka eivät vanhene. Siten ZT:t muodostavat kolmannen ihmislajin.
Uuden maailman aikakaudella (2650-3000) Zaman-transformaatiota vaaditaan kaikille. Poliittinen keskustelu kuohuu mm. homo sapiensin sukupuuton ympärillä. Vuoden 2652 asetuksessa YK takaa kaikille mahdollisuuden replikoida itsensä ja toisaalta saada itselleen Zaman-transformaatiokäsittelyn. "Humanistit" perustavat turmeltumattomia saarekkeita, joissa kaikki geeniperimän muuntelu on kiellettyä. Maassa kuolemattomuus muuttaa perheen rakennetta (kaikki eivät edes jatka sukua), mutta siirtokunnissa perinteet jatkuvat. Eliitti muuttaa tähtiin. Vuoteen 2700 mennessä YK:n yleiskokouksessa nuorennuskäsittelyä oli saanut 99%.
Nuorennuksella ja käsittelyillä on psykologisia vaikutuksia. Ihmiset kokevat menettävänsä identiteettinsä, kun muisti sumenee vuosien mittaan. "Muistilaatikoilla" pyritään virkistämään muistia, mutta ne johtavat ennen pitkää mustan pörssin kauppaan ja ihmisten manipulointiin väärillä muistoilla. Muistilääkkeet ovat muodissa (ja kiellettyjä). Uusstoalaisuus tarjoaa kestävän lääkkeen: eksoottisista hedonismista pidättymisen ja todellisiin tunteisiin keskittymisen. Samaan aikaan herää myös epikurolaisuus, joka hakee jalostuneita nautintoja.
Aikakausi kuluu uuteen elinikään sopeutumisessa. Talous ajautuu lamaan, kun ihmiset tarvitsevat vähemmän, jolloin tuotetaan vähemmän. Kun tämä hyväksytään, eikä yritetä ylläpitää keinotekoisesti kulutuskysyntää, raha menettää merkityksensä. Ihmiskunta ei ole silti yksimielinen. Jotkut esittävät, että vain ahneus voi ajaa yhteiskuntaa eteenpäin ja että ilman ahneutta ja kilpailua, ihminen tylsistyy. Yhtä kaikki, materiaalinen jano muuttuu esteettiseksi janoksi. On kilpailua, konflikteja ja ristiriitoja, koska ihmiskunta on aivan liian monitahoinen ollakseen yhtä mieltä laajalti mistään.
Eri ihmislajit risteytyvät ja lisääntyvät ohi homo sapiensin. Maa alkaa lipua sivuosaan, samoin sen hallintokoneisto, YK. Siirtokunnat elävät lähes vailla kosketusta maahan. Yritykset luoda linnunradan kattava yhteisö kaatuu yksinkertaisesti välimatkoihin.
Stablefordin ja Langfordin kirja on 1980-luvun lapsi. Kirjan kuvitus on valokuvakollaaseja ja piirroksia, jotka eivät enää tehosteisiin paatunutta kuluttajaa liikuta. Keksitty historia on monipuolinen, kiintoisa ja hyvin kirjoitettu. Ideoita ja pieniä yksityiskohtia on lukuisia. Kirjan perussävy on optimistinen kriisin aikakauden jälkeen: ongelmia esiintyy, mutta päätöksenteon tähtäin pitenee ihmisiän pidentyessä.
Ehkä kriisin aikakauden tapahtumiin ei kuitenkaan kulu aivan ennustettua 200 vuotta - moni ennusteista on jo käsillä.
