James Howard Kunstler, The Long Emergency: Surviving the converging catastrophes of the 21st century. Atlantic Books, London, UK, 2006.Jim Kunstler on tehnyt uran yhdysvaltalaisen lähiöyhdyskuntarakenteen yhteiskuntakriitikkona. Kirjan otsikko viittaa aikaan, jolloin halpaa energiaa - erityisesti öljyä - ei ole enää tarjolla. Kestävä hätätila tarkoittaa siis tilannetta, jossa 200 vuotta kestänyt teollistunut kasvun vaihe tulee päätökseen. Kunstler ei yritä todistaa peak oilin paikkaansa pitävyyttä vaan ottaa sen lähtökohdakseen ja pohtii hätätilan poliittisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seurauksia.
Aluksi kirjoittaja hämmästelee, kuinka vähän julkisuudessa fossiilisten polttoaineiden saatavuudesta keskustellaan. Käytännössä energian saannin jatkuvuudesta ei puhuta. Sitten Kunstler pohtii fossiilisten polttoaineiden asemaa modernissa yhteiskunnassa; miten ja mitkä asiat ovat halvan ja helppokäyttöisen energian aikaansaamia. Energialla on myös poliittinen ulottuvuus, ja jatkossa se tulee selvemmin mukaan kansainväliseen politiikkaan. Peak oil -teesi tyypillisesti kumotaan väitteellä, että ihminen on neuvokas ja että markkinoiden hinnoittelumekanismi tekee vaihtoehdoista paremmin kannattavia. Kunstler käy läpi tiedossa olevat vaihtoehdot, eikä niistä mikään hänen mukaansa tarjoa järkevää vaihtoehtoa öljylle.
Fossiilisten polttoaineiden lisäksi sivilisaatiollamme on muita ongelmia, jotka ovat syntyneet teollisen yhteiskunnan ja väestönkasvun seurauksena. Ilmaston muutos, endeemiset taudit, kuivuus ja niukkuus vedestä, asuinalueiden tuhoutuminen (ihmisten ja eläinlajien). Lisäksi "jatkuvaan kasvuun" nojaava talous on heräävä houreistaan.
Lopuksi Kunstler maalaa kuvan siitä, millaista elämä on kestävän hätätilan aikana. Se on kovasti toisenlaista kuin nykyään, mutta ei välttämättä kaikilta osin huonompaa. Hän arvioi, että Yhdysvaltain koillisnurkka pärjää muita alueita paremmin (hän jopa spekuloi mahdollisuudella, että se tulee liitetyksi Ontarioon).
Kunstlerin tyyli on kärjistävää ja paikoin peittelemättömän halveksivaa. Hän käyttää paljon "vaihtoehtoisia" (hienoja) sanoja, mutta teksti on sujuvaa. Visiona tai poliittisena pamflettina kirja on eheä ja toimiva - jos kohta pessimistinen. Lähdeviitteitä on hyvin niukalti, ja niinpä väittämiä on työläs tarkistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti