Siirry pääsisältöön

Novellihaaste 2: tulokset

Päivitys 3.7.2018: Pelkoni toteutui ja yhden osanottajan tulokset jäivät huomiotta. Laskelmiin on nyt lisätty Kirjasähkökäyrän tulokset. Pahoittelut.
Novellihaaste 2 päättyi juhannuksena, ja olen nyt koonnut viikon aikana ilmoitetut tulokset. Haasteessa 21 osallistujaa luki kaikkiaan 2352 novellia 306 eri kirjoittajalta, mikä ylitti odotukseni. Luulin nimittäin Ompun lukuhaasteen tyhjentäneen novellipajatson. Niinpä olen kaikin puolin iloinen lopputuloksesta. Kiitokset osallistujille!

Haasteessa oli tarkoitus lukea tietysti novelleja mutta myös selvittää, kuka on tällä kertaa luetuin novellisti. Luetuin tarkoitti novellistilta luettujen novellien kokonaismäärää, vaikka tätä en haasteeseen kirjannutkaan. Tuloksia kootessani aloin kuitenkin miettiä, olisiko eri lukijoiden määrä sittenkin parempi mittari. Jos kokoelma on suuri, kuten O. E. Lönnbergin sadan lyhytnovellin kokoelma, yksi lukija voisi nostaa novellistin haasteen luetuimmaksi. Onko se ongelma? Mitä tarkoittaa luetuin?

Epäröinti kuitenkin ratkesi oikeastaan itsestään, koska Lucia Berlin oli luetuin novellisti sekä luettujen novellien että haasteeseen osallistuneiden lukijoiden lukumäärässä. Berlinin kokoelmassa Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2017), jonka melkein kaikki sen lukeneet olivat lukeneet sen kokonaan, oli kaikkiaan 25 novellia, mikä on noin kaksi kertaa tyypillisen kokoelman novellimäärä. Maria Peuran kokoelma Tunkeilijat (2017) käsitti jopa 34 novellia, mutta sen oli lukenut vain kaksi osallistujaa.

Alkuviikon alustavien tulosten perusteella arvelin Zinaida Lindéniä luetuimmaksi kirjoittajaksi, mutta olin väärässä. Vaikka Lindénin kokoelmilla oli toiseksi eniten lukijoita, hänen kokoelmansa ovat kuitenkin pienempiä kuin muiden, joten kuuden lukijan saldo nosti sen vasta sijalle seitsemän. (Päivityksen seurauksena tulokset kärjen osalta muuttuivat: Jukka Viikilä kiilasi toiseksi ja Sinikka Nopola viidenneksi, Olavi Koistinen ja Anna-Leena Härkönen nousivat Raymond Carverin ja Alice Munron ohitse)

#Kirjoittajanovellilkmlukijalkm
1Lucia Berlin22610
2Jukka Viikilä1331
3O.E. Lönnberg1001
4Pirjo Puukko905
5Sinikka Nopola711
6Maria Peura682
7Maija Sirkjärvi555
8Tom Hanks513
9Zinaida Lindén486
10Tove Jansson464
11Anna-Leena Härkönen431
12Olavi Koistinen404
13Raymond Carver363
14Alice Munro354

Haasteessa oli myös mahdollista ”peukuttaa” novellia. Käytännössä tämä tarkoitti lyhyen suosituksen kytkemistä johonkin seitsemästä hatusta vedettyyn piirteeseen. Kaikkiaan haasteeseen osallistujat kirjoittivat 117 peukutusta, joista sävy (24) ja hahmo (22) olivat suosituimpia. Vaikein, tai ainakin vähiten suosittu peukuttamisen piirre oli juoni (8).

Peukutuspisteiden laskenta oli aiheuttaa järkytyksen: hetken pelkäsin voittavani itse asettamani haasteen! Onneksi Hyönteisdokumentin hdcanis ylsi samaan peukutusmäärään (15) kuin minä, mutta toisin kuin minä hdcanis peukutti kutakin piirrettä ainakin kahdesti. Näin hän on tuplapeukuttaja ja peukutushaasteen ilmiselvä voittaja. Palkintoraati ottaa voittajaan yhteyttä.

Haasteessa peukuttajiksi ylsivät Evaria, Kirjaluotsi, Margit ja Marjatta. Aplodit myös heille! :-)

Mitä sitten peukuttamisesta jäi käteen? Noin joka kahdeskymmenes novelli sai peukun, mutta on mahdotonta sanoa, rohkaisiko se ketään käsittelemään yksittäistä novellia, kuten oli taka-ajatuksena. Peukuttaminen tuskin syvensi myöskään osallistujien luku- tai kirjoituskokemusta tai vahvisti heidän identiteettiään bloggaajina. Kevyt pelillistäminen tai karnevalisointi tuntuu toisinaan tekevän lukuhaasteista houkuttelevampia tai mielenkiintoisempia. Jos hyvin käy, tämä haaste muistetaan juuri peukuttelusta.

Osallistujien koontipostaukset ilmoittautumisjärjestyksessä:

Kommentit

  1. Hyvin luettiin & peukut Hyönteisdokumentille! Kiitos isännöimisestä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos yhteenvedostakin. Mielenkiintoista. Näin jälkiviisaana minusta tuo kirjailijan lukijamäärä on aika luonnollinen mittari. Lindén tokana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukijamäärä on hyvä, mutta yhden kirjailijan novellikokoelmat ja monen kirjoittajan novelliantologiat asettuvat keskenään kiusalliseen asentoon. Lukijamäärää arvioitaessa novellikokoelma ja osallistuminen antologiaan ovat samanarvoisia.

      Hmm. Ehkä pisteytys voisi olla jonkinlainen lukijamäärän ja novellilukumäärän lineaarikombinaatio, joka vielä tasoittaisi pienten ja suurten kokoelmien eroja. Siinä voisi käyttää vieläpä luonnollista logaritmia. :-P

      Joo. "Luetuimmuudella" on pelkästään viihdearvoa — eikä välttämättä edes sitä.

      Poista
  3. Kiitos yhteenvedosta! Arvelin kyllä, että Lucia Barton olisi luetuin, koska nimi vilahteli niin usein blogeissa.

    Leikkimielisyys oli tässä sinun haasteessasi se juju. Se sai minutkin mukaan.

    Onnittelut hdcanisille ja sinulle, joka myös paitsi toteutit tämän, niin osallistuit itsekin innokkaasti.

    Hyvin luimme! Peukut meille!

    VastaaPoista
  4. Hyvin luettu! Ja peukutusta ajattelin jatkaa novellikokoelmista kirjoittaessa kun se on näpsä tapa nostaa jotain huomionarvoista esiin...

    Luetuimmuus jää tosiaan vähän epämääräiseksi kun novellien lukumäärä vaihtelee rajusti, kun minä ja Tarukirja-Margit luettiin kolme kirjaa Le Cleziota niin kokonaismäärä jäi silti kahteenkymmeneen, mikä on vähemmän kuin monessa yksittäisessä novellikokoelmassa...jonkun jännittävän pisteytyskombinaation voisi kehitellä ainakin jos keräisi vielä suuremman määrän dataa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutetuin novellisti olisi helppo tunnistaa, mutta data on tässäkin kohdin niin harvaa, että kahta peukkua enempää tuskin monikaan saa.

      Lukuhaaste johti siis peukuttamistakin syvemmän mysteerin äärelle. :-)

      Poista
    2. Nämä pisteytykset on kyllä mysteeri. Minäkin luin tosi vähän, mutta pääsin peukuttajaksi, häh hää, kun taas jotkut lukivat paljon, mutta unohtivat sen yhden peukun. ;D

      Poista
  5. Tästä puuttuu Kirjasähkökäyrän koontipostaus. Olen ilmoittanut linkin. Siihen ilmoittautumisbloggaukseen. 336 novellia.
    Kirjasahkokayra.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!! Ottaen huomioon miten paljon luit haastetta varten tämä on erityisen noloa. Korjaan tulokset myöhemmin tänään anteeksipyyntöjen kera.

      On ilmeisesti niin, että Blogger ei lähetä enää sähköposti-ilmoituksia uusista kommenteista. En tajunnut katsoa hyväksyntää odottavia kommentteja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellihaaste 2

Usein sanotaan , että vedenalaiset lomakuvat ovat meribiologialle sitä, mitä kirjabloggaus on kirjallisuuskritiikille. Kuvagallerioissaan koralliriuttojen satumaisen monimuotoisuuden keskellä harrastajasukeltajat nostavat peukalonsa ilmaisemaan tyytyväisyyttä — ja siinä se. Ei puhetta, ei ympäröivää ekosysteemiä jäsentäviä käsitteitä, ei latinankielisiä nimiä; vain peukalo ja regulaattorin puhaltamat kuplat. Moni onkin kysynyt ärtyneenä, miksi paikalle ei lähetetä ammattilaisia. Samaa kysyi tuolloinen kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis lehtikritiikin korahdellessa kuolemaansa joitain vuosia sitten. Miksi ammattikriitikoiden sijaan näkyvyyttä kirjallisuudelle tuovat asiantuntemattomat harrastelijat ja heidän mutuhuttunsa? Hyvä kysymys. Etabloituneet kulttuuriäänet ehtivät — aivan aiheesta — varoittaa myös taitamattomien kirja-arvioiden vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin. Sain Variksen kolumnista vuosiksi vettä myllyyni sekä alaotsikon blogiini, mutta en ole pysäht

Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (1/2)

Toisinaan — tai itse asiassa melko usein — kuvittelen itseni kaikkiruokaiseksi lukijaksi. Tämä on kuitenkin vain kuvitelma, koska houkuttelevatkin runokirjat jäävät vuodesta toiseen lukematta. Kun sitten viimein mielivaltainen ulkoa tuleva paine, kuten kirjaston eräpäivä, puuduttaa hetkeksi ennakkoluuloni ja istuttaa minut vastakkain tiiviin tekstin kanssa, symbolisen painimisen jälkeen seuraa toinen, paljon vakavampi mittelö: miten kirjoittaa runoista? Runouden äärellä on vaikea olla paljastamatta taitamattomuuttaan, joten panoksena on paitsi identiteetti myös maine. Miksi runous tuntuu niin vaikealta? Ehdin kirjoittaa tähän kaksi helppoa vastausta päästäkseni varsinaiseen aiheeseen, joka on siis Olli-Pekka Tennilän erinomainen runokokoelma Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (2012), mutta tuo ”vaikeus” kaipaa täsmentämistä. Tai oikeastaan tuo ”vaikeus” ei kaipaa yhtään mitään, vaan kirjoittajana haluan muotoilla sanoiksi runoudesta jotain, mitä tiedän muiden sanoneen ymmärtääkse

Medieval Architecture

Keskiaikaista rakennustyyliä on pidetty tuloksena barbaaristen piirteiden sulautumisesta roomalaiseen tyyliin, mutta pitkään germaanivaltakuntien rakennukset olivat yrityksiä noudattaa myöhäisantiikin roomalaisia esimerkkejä. Holvikattojen puutekaan ei ilmeisesti johtunut teknisistä vaikeuksista tai taitojen katoamisesta vaan halusta noudattaa esikuvia.  Lukiessani Howard Saalmanin kirjaa Medieval Architecture (1962) ymmärsin viimein, että arkkitehtuuri on ongelmanratkaisua. Tavallaanhan se on itsestäänselvää — tai mitä muutakaan yhtenä inhimillisen neuvokkuuden muotona arkkitehtuuri olisi — mutta maallikkona olen ajatellut rakentamista aina jotenkin mahdollisuuksien kautta. Romaanisen rakennustyylin historiaa kuvaillessaan Saalman punoo toisiinsa tarjolla olleet vaikutteet, perinteen, aikakauden uskonnolliset ja poliittiset ilmiöt sekä erityisesti muutokset kirkon liturgiassa nostaen esiin juurikin ne kysymykset, joihin arkkitehtuuri pyrki muotoilemaan vastauksia. Euro