Jim Thompsonin Kylmä kuolema (2011) ei oikein keskity. Vaikka kirja lupailee alkuun mielenkiintoista vyyhteä, raaka murha ajautuu sivuseikaksi. Jännitys ei ehdi virittyä, kun tarina poukkoilee sinne tänne. Lapista Helsinkiin amerikkalaisen vaimonsa kanssa muuttanut ylikomisario Kari Vaara tutkii murhan ohella isoisänsä sodanaikaisia tekemisiä Valtiollisessa poliisissa, paimentaa vaimonsa maassa vierailevien sisaruksia, käy terapiassa, ojentaa kovanaamoja ja kärsii migreeneistä, ikävistä työkavereista, huonosta polvesta, ahdistuksesta ja krapulasta. Hetkittäin ollaan ellroymaisen väkivallan ja mustan korruption äärellä, mutta sitten kerronta alkaakin suitsuttaa suomalaisia ihanteita ja myyttejä aina Talvisodasta asti.
Melkein kaikki toimivat lain ulkopuolella, mutta päähenkilö Kari Vaaran kohdalla kirja pyrkii pehmentämään omavaltaisuutta raskaana olevan vaimon vaatiman huolenpidon kautta. Jonkinlaisten vastakohtien, moraalisen rappion ja puhtoisen keskiluokkaisuuden sulautuminen ei oikein toimi: loistokas asunto Kalliossa, illallisia Kämpissä ja ryyppyjä Roskapankissa, viinaa, ikävää historiaa ja orastavaa perheonnea. Sävy vaihtuu turhan usein tuottamatta mielenkiintoista jännitettä.
Suomentaja Tarja Lipponen on kuitenkin saanut kerronnan kuulostamaan sujuvalta, karhealta suomelta, ja äänikirjan lukijana Erja Manto on oivallinen.
