Tainaron on kokoelma kirjeitä hyönteisten asuttamasta oudosta kaupungista. Sen puutarhat ovat kuin kesäisiä niittyjä, joiden asukkaat ja kasvit ovat ihmisten kokoisia. Keskikaupunki heijastelee kulttuuria ja täsmällisyyttä, mutta muualla talot pehmenevät orgaanisiksi rakennelmiksi. Asukkaat poikkeavat toisistaan monin tavoin, mutta erilaisuuteen ei kukaan kiinnitä huomiota. Jotenkin kaikki ovat osa kokonaisuutta, ja jokaiselle on oma lokeronsa tai tehtävänsä Tainaronissa.
Kirjoittaja vierailee eri puolilla kaupunkia oppaansa Jäärän kanssa. Hän ei enää muista alkuperäistä syytään tulla Tainaroniin, eikä hän jonkin aikaa kaupungissa vietettyään edes välitä. Kirjeissään kirjoittaja pysähtyy ja katselee. Hän kuuntelee asukkaiden tavallisen toimeliaisuuden tuottamaa musiikkia. Teknologia näyttäytyy vain muistoina. Tainaron on jotain muuta.
Tainaron on haikea romaani. Tainaronissa kuolema on kiertoa, ruokaa ja erikoistumista. Kaikki muuttuu mutta pysyy samana. Mitä tässä maailmassa on identiteetti? Kirjeet lähtevät saamatta vastauksia, ja kirjoittaja uppoutuessaan uuteen ympäristöönsä alkaa luopua entisestä.
